Vuosi 2018 pähkinänkuoressa

Hellou taasen,

onpa tosiaan pienen kynnyksen hommaa kirjoitella taas blogiin, kun on toimiva läppäri. Selailin tuossa äsken, että kirjoitukset jäivät huhtikuuhun 2018, joten jonkinlainen tiivistelmä siitä vuodesta on paikallaan. Onneksi olen pitänyt bujoa koko sen vuoden, joten pääsen myös sieltä lunttamaan, mitäs kaikkea siellä olikaan.

Jos ensin vilkaisee bujon trackereitä eli tietynlaisia seurantalistoja, niin sieltä on ensinnäkin nähtävissä, että vaikka ajatuksena oli maltilliset 2 kertaa liikuntaa viikossa, niin sitä tahtia kesti vain viikolle 14 asti. Silloin alkoi useamman viikon sairaus ja sen jälkeen loppuvuonna liikuntaa tuli harrastettua lähinä yksittäisiä kertoja. Ainoastaan 27 kertaa sen jälkeen. Painoakaan en saanut koko sinä vuonna pudotettua kiloakaan, vaikka tavoite olisi ollut pudottaa sitä 12 kiloa. Sen sijaan taloudellisen elämänhallinnan puolelta vuosi 2018 oli ensimmäinen vuosi, kun suunnitelmallisesti laitoin rahaa säästöön ja onnistuin säästötavoitteessani, joka oli laittaa säästöön noin 10% nettotuloista. Kirjojakin tuli luettua useampia, muun muassa Ilkka Remeksen kirjoihin tartuin ensimmäistä kertaa elämässäni.

Kesäkuu

Toukokuussa 2018 ei näytä tapahtuneen mitään kummempaa, kunhan oli muistini mukaan kauheasti töitä. Kesäkuun 1. päivänä suuntasimme Ouluun virkistyspäivän merkeissä ja nehän ovat vakiintuneesti aivan huippuja tapahtumia. Tuolloin ohjelmassa oli kokoustamisen lisäksi kanooteilla melomista, porealtaassa lillumista ja tietysti ravintolaillallinen. Muiden suunnatessa yöelämään, itse lähdin iltajunalla Kokkolaan, koska jokin perheen/suvun ohjelma oli seuraavana päivänä, mutta en enää muista mikä.

Kesäkuulle osui myös isovanhempieni 165-syntymäpäiväjuhlien viettäminen. Se oli viikon päästä edellisestä pohjanmaan reissusta, joten hieman nihkeältä tuntui rampata jälleen puoli Suomea, mutta onneksi menin. Minä olen aina pitänyt kovin suvustani ja tällaiset kokoontumiset ovat minulle tärkeitä ja oli mukava nähdä ihmisiä ja tietysti juhlistaa isovanhempien merkkipäivää. Tuolloin otettiin pitkästä aikaa ryhmäkuva, jossa oli kahta henkilöä lukuunottamatta koko isänpuoleinen lähisukuni. Siitä valokuvasta muodostui uskomattoman tärkeä, sillä se jäi viimeiseksi kuvaksi, kun me kaikki olimme vielä hengissä. Se on myös nykyään ainoa valokuva, joka on kodissani "esillä".

Kolmas kesäkuulta mieleen jäänyt asia oli, että äitini ja tätini olivat täällä Lappeenrannassa juhannuksena ja oli mukavaa näyttää paikkoja. Sää tietysti teki perinteiset. Muutenhan vuonna 2018 oli kesällä uskomattoman hyvät säät oikeastaan toukokuusta syyskuulle, mutta juhannus oli perinteinen, olisiko ollut + 15 ja kuurosateita.

Heinäkuu

Heinäkuun ensimmäinen viikko oli sellainen lomaa edeltävä paniikki-viikko töissä, mutta muuten loppukuu kului lomaillessa. Loman ja koko vuoden huippuhetkiin kuului lomamatka Kreikkaan äidin kanssa. Lennettiin ensin Rhodokselle ja oltiin siellä muutama yö ja nautittiin etenkin rantaelämästä. En ole ennen sitä enkä sen jälkeen uinut missään täydellisemmässä paikassa. Rhodokselta puolestaan lennettiin edelleen Ateenaan, jossa vierailtiin tietysti Acropoliksella ja tutustuttiin kaupunkiin muun muassa Hop on, Hop  off-kiertoajelulla. Hirveän kätevä tämä viimeinen, kun jaloissa tuntuu jo useamman päivän kävelyt. Suomeen palattuamme käytiin vielä muun muassa Ähtärin eläinpuistossa katsomassa pandoja.

Elokuu ja syyskuu

Elokuussa eräänä lauantaina kaksi serkkuani kävi vierailulla Lappeenrannassa ja pyörittiin linnoituksella sekä syötiin hyvin. Syyskuun ensimmäiseksi piti suunnata jälleen Kokkolaan, sillä veljeni meni naimisiin. Syyskuussa 2018 mielessä pyöri ensimmäisen kerran, että pitäisi palkata personal trainer, mutta en silloin vielä edennyt asian suhteen.

Lokakuu

Lokakuu oli jo valmiiksi täynnä töitä, mutta meni aivan hulluksi siinä vaiheessa, kun otin urani isoimman jutun vastaan hyvin lyhyellä varoitusajalla. Se oli ensimmäinen kerta elämässsäni, kun tein yli viikon putkeen 7.00 - 01.00 työpäiviä. Sen jutun myötä löysin itseni tv-uutisista, joka hemmetin mediasta ja myöskin Seiskasta :D Työpaine oli ollut aika kova jo keväästä 2018 saakka ja tämä oli piste ii:n päälle ja koin olevani aivan burn outin partaalla. Onneksi heti tuosta selvittyä saikin palautella ystävien kanssa pidetyissä halloween kemuissa. Tuon jälkeen onneksi pystyin himmailemaan töissä, että selvisin kaikesta huolimatta ilman burn outia.

Marraskuu

Marraskuussa oli  asianajajien pikkujoulut, mikä on yksi joka vuotisista kohokohdista. Sitä seurasi puolestaan firman pikkujoulut, jotka olivat tällä kertaa viikonlopun mittainen reissu Tsekin pääkaupunkiin Prahaan. Minähän olin tästä ihan pähkinöinä, siis ilmainen ulkomaanreissu maahan, missä en ole koskaan ennen käynyt. Olen kerta kaikkiaan tullut uudestaan ja uudestaan yllätetyksi sen suhteen, miten hyvä työpaikka ja työnantaja mulla nykyään on. Prahan reissu oli aivan huippu. Kaupunki oli tosi kaunis jopa talvella. Reissuun sisältyi muun muassa jokilaivaristely ja kaupunkikierros vanhassa kaupungissa ja Prahan linnassa. Yhtenä iltana kävimme illallisella ravintolassa, jossa juomat tulivat pöytään pientä sähköjunarataa pitkin kulkevan junan kyydissä. Hauska kokemus sekin.

Joulukuu

Vuoden 2018 joulukuusta alkoi ikävien asioiden sarja, joka jatkui pitkin vuotta 2019. Kaikista pahin oli kuitenkin tämä ensimmäinen. Pian itsenäisyyspäivän jälkeen sain kuulla, että 18-vuotias serkkuni oli löydetty kuolleena. Se oli vasta toinen kerta elämässäni, kun joku millään tavalla läheinen ihminen kuolee ja kokemuksena ehdottomasti pahin. On minulta jo useita vuosia sitten kuollut äitini puoleinen mummo, mutta hän tietysti oli jo iäkkäämpi ja hänestä olin erinäisistä syistä etääntynyt muutenkin jo vuosia ennen hänen kuolemaansa. Nyt kuolleen serkkuni osalta asian teki pahaksi se, että hän kuoli niin nuorena ja täysin yllättäen. En osaa edes kuvitella sitä tuskaa, mitä hänen vanhempansa ja omat isovanhempani asian suhteen kokivat ja koin surua myös heidän puolestaan. Lapsen menettäminen lienee yksi pahimmista tai jopa pahin asia, mitä ihmiselle voi ylipäätään elämässä tapahtua. Koko joulukuusta tuli tämän myötä aika musta ja varsinkaan jouluna sukua nähdessä ei oikein tiennyt miten päin olisi, mitä pitää sanoa tai tehdä tai olla sanomatta.

Tavallaan elämä jatkuu kuin ennenkin, mutta samaan aikaan maailma ei ole enää koskaan sama kuin ennen. Pitäisi aina muistaa olla kiitollinen kaikista hetkistä läheisten kanssa ja myös elää sellaista elämää, että niitä hetkiä on.  Koskaan ei tiedä, mikä hetki on viimeinen eikä lähtöjärjestys todellakaan välttämättä ole se, mitä olisi ehkä kuvitellut.