Päivät 204-209, ahmintakohtaus

Hei,

kirjoitetaas tämä nyt pois tästä alta, ni ei oo huomenna niin pitkä to do-lista. Ja kun jotenkin huomasin taas päämäärättömästi istuvani tässä läppärin ääressä vaikka ois voinut sulkea tämän ja mennä lukemaan kirjaa, mikä on aina parempaa ajanvietettä... 

Tää viikko ei oo ollut yhtään hyvä ja voipi olla että tulee taas plussaviikko. Huoh. Mutta eipä tässä taaskaan voi syyttää kuin itseään.Tiistaina meni sipsiä, syystä X, jota en enää muista. Ja tänään oli sellainen sokeriöveri ettei mitään rajaa. Mä en tänään juuri muuta olekaan syönyt kuin sokeria ja olo on sen mukainen eli aivan kauhea. Fyysisen pahan olon lisäksi vaivaa henkinen morkkis ja jonku "yliminän" syyttävät "miksi"-kysymykset. 

Päästään taas siihen, että vaikka ruokavalio pääsääntöisesti olisi kunnossa, niin jos ongelma on alunperinkin ollut niissä herkuissa, niin se pelkkä ruokavalion optimointi ei korjaa ongelmaa kokonaan. Turhauttaa, kuunnella työmatkoilla radiosta mainoksia "tämä laihdutuspilleri X toimii oikeasti, kuuntele kun käyttäjät kertovat että nälkä poistui jne.". Joo joo, nälkä lähtee karppaamalla. Mutta kertokaa mulle, mikä parantaa kun on päässä vikaa? 

Päässä vikaa, kun henkisesti koettelevan työpäivän jälkeen haluat tarttua herkkuun ja olla edes hetken ajan onnellinen? Päässä vikaa, kun et lopeta siinä vaiheessa, kun tajuat, että "olen täynnä"-kynnys ja jopa "tää yököttää jo"-kynnys on ylitetty ja silti vaan jatkat ja syöt pois, ku se on siinä. Päässä vikaa, ku ylipäätään et osaa ottaa vain kohtuudella? Päässä vikaa, ku otat silti, vaikka tiedät että siitä tulee fyysisesti ja henkisesti paha olo. 

Niin, ei oo rinnastus alkoholistiin ollenkaan kaukaa haettu, kun puhutaan ylipainoisen ihmisen herkkuriippuvuudesta. Mä oon kai onnistunut ongelmaa jotenkin hallitsemaan, ku oon saanut noin 16 kiloa tiputettua pois, mutta tää viikko oli taas oikein hyvä muistutus siitä, että en ole "terve" vaan ongelma vallitsee edelleen.

Mä haluan nyt olla raatorehellinen, koska jos mä alan valehdella tänne, mä häviän tän pelin lopullisesti. Tää blogi on oikeasti auttanut ihan hirveästi mua laihtumaan ja sen teho perustuu rehellisyyteen ja siitä seuraavaan julkiseen häpeään. Valmistautukaa haukkomaan henkeänne. Siinä missä se tiistai oli vaan "perusherkuttelu joka sinänsä mahtuu ohjelmaan, jos ei toistu liian usein", niin tässä päivässä ei ollut mitään järkeä. 

Aamupala oli perus ja jollakin tavalla myös 15 cm subi (eritoten siksi että se oli vain puolikas, olen vuosia syönyt yleensä sen 30 cm pitkän vaihtoehdon), vaikka siinä olikin jotain viljaa. Se mikä ei ollut ok, oli subin jälkeen kotona hulluilta päiviltä ostettujen sokerijuttujen puputtaminen. Oikeastaan väärin meni jo siinä, kun ne lähti sieltä mukaan... Eli eli, macaron leivoksia 24 kpl (yksi ei ole hirveen paljon teelusikkaa isompi, mutta tää määrä on tässä nyt se ongelma), 2 bebe leivosta ja 185 g valkoista suklaata (eli se maraboun valkosulkaa levy). Huh huh, enkä mä edes pidä näin paljon makeasta. Paras herkku minkä mä tiedän on sipsit dipillä eli oon enemmän suolaisten perään ja saan niistä parhaat nautinnot.

Miksi tapahtui tällainen katastrofi? Kaupassa: Ai katos, täältä saa macaron-leivoksia, hmm, kumman makukombinaation otan? En osannut päättää joten otin molemmat. Ai katos, täältä saa sitä maraboun valkoista suklaata, en olekaan maistanut, miltähän se maistuu? Sekin lähti messiin. Hei tuolla on tuollaisia haamu-bebejä, otanpa pari sellaistakin. Miksi pari? En minä tiedä, siinä kohtaa ku tajusin, ettei mulla oo ketään syömässä niitä mun kanssa, myyjä oli jo antanut ne mulle. 

Kotona sitten se perinteinen, olipas hyvä bebe, syön sen toisenkin. Sitten jossain vaiheessa halusin maistaa macaronejakin ja nekin oli ryökäleen hyviä, joten... ja illalla valkosuklaalevy. Voi voi.

Ehkä typerintä on tässä, että oon syönyt sikana kaloreita, mutta hyvin vähän oikeaa ruokaa (aamupala ja subi lasketaan nyt oikeaksi ruuaksi) ja mulla on siksi nälkä. En tietenkään voi tasan syödä yhtään mitään lisää, ku tilanne on tämä, joten kärsitään nyt sitten.

Mulla varmaan on/oli se BED. Lihavan ihmisen syömishäiriö, jossa ahmitaan hirmuisesti mutta ei oksenneta sitä ulos (olisin muuten varmaan oksentanut, mutta mä todella todella vihaan oksentamista). Ahmintakohtauksiin liittyy se, että niissä ei ole mitään järkeä ja ne yleensä salataan. En mäkään tätä ois halunnut kertoa, mutta kun tiedän, että rehellisyys auttaa mua. Tästä julkisesti kertominen on vähän kuin menis johonkin jalkapuuhun istumaan, pitkällä aikavälillä tää rehellisyys vähentää näitä kohtauksia, koska voin henkisellä tasoa tuntea minuun kohdistuvan tuomitsemisen. 

Jotenkin uskon, että monella lihavalla saattaa olla tällaista siellä taustalla. Ei siinä ihmekään, ku ei onnistu, kun kaikki vaan hokee "syö vähemmän, liiku enemmän". Voit liikkua vaikka koko päivän, mutta se ei kuluta niin paljon kaloreita kuin yksi ahmintakohtaus tuo sisään. Voit syödä vaikka kuinka vähän ja lopputuloksena on, että sinulla vain on nälkä, joka johtaa ennemmin tai myöhemmin runsaampaan syömiseen. Jos on päässä vikaa, niinku meikäläisellä, lihavuus ei poistu ennen kuin pää on korjattu kokonaan tai ongelmaa vähintään hallitaan tarpeeksi. 

Omalla kohdalla pelottaa perkeleesti, että menetän hallinnan ja lihon taas. Olen tehnyt niin lukemattomia kertoja. Karppaamallakin olen oikeasti pudottanut kiloja jo 24. Viime syksynä tiputin 8 kiloa, jotka lihoin takaisin aikavälillä joulukuu-maaliskuu. Ja maaliskuusta tähän päivään oon tiputtanut sitten 16 kiloa. Eli ne alkuperäiset 8 ja 8 lisää. Suurimmaksi osaksi tämän blogin pitämisen ansiosta, koska tämä on toistaiseksi paras lääke siihen mun päässä olevaan ongelmaan, joka näitä ahmimisia aiheuttaa, mihin oon ikinä törmännyt.

Karppaaminen sinällään poistaa nälän ja on nautinnollista, joten se poistaa nälkään ja annoskokoihin liittyvät ongelmat mun kohdalla kokonaan. Jäljellä on vaan taistelu omaa mieltä vastaan, mitä tulee näihin ahmimiskohtauksiin ja muihin epärationaalisuuksiin, jotka johtavat näihin. 

Miksi pitää olla niin utelias, että pitää maistaa jokaista uutta suklaata, joka vaikuttaa vähänkin houkuttelevalta? Miksi pitää olla sellainen, että syö kaiken mitä ulottuvilla on? Saisko jonku AA-kerhon herkkuriippuvaisille?

Oon nyt tässä sitten pallotellut, että yritänkö olla Kokkolan vierailuun asti (= 2 viikkoa) ilman herkkuja kompensaationa näille ahmimisille? Vai kannattaako se sittenkään, koska aikaisemmin on käynyt niin, että jos oon ollut kokonaan ilman, niin sitten se repsahdus on ollut sitä kauheampi, koska henkinen paine on kasvanut niin suureksi? Toisaalta entä jos viime aikojen lepsu-asenne ylipäätään johti tämän päiväiseen ahmintakohtaukseen?

Noh, mene ja tiedä. Kohtuuden etsiminen jatkuu. Ehkä mun pitäis kokeilla taktiikkaa, että sallin itseni syödä karppiruokaa enemmän kuin tähän asti? Eli että jos tulee "pakottava tarve", niin hakis sitten vaikka paketin metwurstia tms. Kun onhan mun sallitut syömiset olleet aika vähäisiä tähän asti. Siis aamuisin pari desiä marja-partis-sekoitusta, lounaaksi kinkkukiusausta ja illalla joku 75 g kalaa tai maksamakkaraa. Vähän "närppimistä" meinaa olla. 

Syömiset näiltä kuudelta päivältä:

Maanantai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: 75 g lohta

Tiistai:

- aamupala: mustikoita, partista, kermaa

- lounas: kanasalaatti

- iltapala: 150 g sipsiä, dippiä

Keskiviikko:

- aamupala: mansikoita, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: 75 g lohta

Torstai:

- aamupala: mansikoita, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: 75 g lohta

Perjantai:

- aamupala: mansikoita, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: 75 g lohta

Lauantai:

- aamupala: mansikoita, partista, kermaa

- lounas: 15 cm kanateriyakisubi tuplalihalla

- pitkin päivää: 24 macaron-leivosta, 2 bebe-leivosta, 185 g valkoista suklaata