Päivät 218-228, haasteellisia tilanteita

Hei,

no niin tulipas sitten siirrettyä tämänkin kirjoittamista lahjakkaasti 5 päivää. Luulen, että nyt jää raportoimatta syömiset, ku ei niitä erkkikään muista, ku on ollut tässä mielen päällä vähän painavampiakin asioita. Haasteellisia tilanteita on nyt kyllä passeli otsikko tälle jaksolle. 

Viikko sitten perjantaina oli tarkoitus suunnata työpäivän jälkeen Kokkolaan viettämään perhepiirissä äidin 50-vuotisjuhlia. Kirpulla (siis autollani) oli vielä kesätassut alla ja torstain ja perjantain välisenä yönä tuli sitten puoleen maahan ensilumi. Aamulla ajattelin, että okei, otetaan talvirenkaat mukaan Kokkolaan ja vaihdetaan ne siellä isän kanssa yhdessä. Sitten alkoikin tulla sosiaalisen median kautta viestiä, että Kokkolassa on ihan hullu keli ja yleisen painostuksen alaisena raahasin itseni (ja talvirenkaat) huoltamolle (muistaakseni Auto-Saro, pakko mainostaa, ku oli niin erinomaista palvelua!). Se olikin hyvä veto, sillä kesätassuilla ajaminen oli jo Oulussa tosi vaikeaa ja sitten ku talvitassuilla menin Keski-Pohjanmaalle, niin hieman lentelin sielläkin nastoista huolimatta. Ilman talvirenkaita olisin kyllä varmaan oikeasti kuollut. Tai ajanut sen viimeisen 100 km kahdenkympin tuntivauhtia.

Noh, perille päästiin ongelmitta, mutta haasteet sen kuin jatkuvat. Itselläni on ruokatottumukset muuttuneet karppauksen myötä mm. siten, että syön vähemmän kuin ennen. No äidilläni ei ole. Äidin elämän päänautinto on edelleen ruoka. Kuvaavinta on, että äiti närkästyy jos joku muu tuo nyyttäreille jälkkäriä, koska muut tekevät sitä aina niin vähän. Äidin annoksethan riittävät yleensä tupla- tai triplamäärälle ihmisiä, kuin mitä hän on sen laskenut. Nimimerkillä 4 uunileipää, täytekakku, leipäjuustoa ja lähemmäs 0,5 litraa rahkaa per naama yhden kahvituksen yhteydessä. (siis en syönyt noin paljon, mutta noin äiti sen oli laskenut)

Joten joten, siitä viikonlopusta todettakoon vain, että jatkuvaa puputtamista ja saldona olikin sitten + 1,3 kiloa maanantai-aamuna. Tai no, oikeastaan se oli vielä suurempi, koska tuo luku on vain maanantaiden välinen erotus. Perjantai-aamunahan mun paino oli 1,6 kiloa vähemmän kuin maanantaina. Ensi viikolla taas sinne, ku on isänpäivä, mutta ehkä nyt pysyy parempi roti. 

Karppaus on kuitenkin siitä kiitollista, että vaikka paino nouseekin sikanopeasti, jos sortuu hiilaripitoisiin asioihin, niin se myös tulee sieltä äkkiä takaisin alas, kunhan vain palaa "normaaleihin tapoihinsa". Tänä aamuna olin taas siinä painossa, missä viikko sitten perjantaina, eli yhden viikonlopun haitat kumottu taas. Tokihan tämä tarkoittaa, ettei urakkani varsinaisesti etene, mutta enpä ainakaan lihonnutkaan. 

Huomaan kiikkuvani nyt kuudetta viikkoa samoissa lukemissa. Pitäisi varmaan ottaa itseään niskasta kiinni asian suhteen ja nytkäistä taas projekti etenemään. Liikunnat on olleet todella surkealla tolalla nää kaksi viikkoa enkä voi asiaa nyt välittömästi korjatakaan, koska minähän sain Kokkolasta tuomisiksi flunssan. Noh, sitten ku on terve... Onneksi painonhallinta on kuitenkin enemmän kiinni ruuasta, niin sikäli flunssa ei estä asiaa. Karppaamisen kannalta se tosin saattaa hidastaa, sillä tässä tulee juotua aika paljon kuumia juomia ja osassa niitä on hiilareita. Pari lasillista glögiä on mennyt ja sitten X määrä teetä hunajalla. Ja hunajaa myös paljaaltaan. Sehän on pelkkää sokeria, mutta siinä purkin kyljessä on maaginen "lisää kuumaan juomaan ja anna flunssalle kyytiä" :D Noh, nostan sen hunajapurkin sitten flunssan päätyttyä mun lääkelaatikkoon, muiden troppien kanssa, niin eiköhän tällainen väliaikainen hairahdus sallita.

Sitten tapahtui yksi toinenkin mullistus elämässäni. En siitä enempää tänne avaa, mutta sanon vain, että mielestäni elämä on liian lyhyt siihen, että jäisi pitkäksi aikaa tilanteeseen, joka aiheuttaa niin paljon mielipahaa. Joskus on vaan oltava rohkea ja tehtävä se mitä pitää tehdä, vaikka se tuntuisi kuinka kamalalta tahansa. Tuossa tilanteessa minä jätin erään toisen ihmisen hirvittävään tilanteeseen ja se säälitti minua todella paljon. Mutta toisaalta, en voinut olla tekemättäkään noin, koska pelissä oli koko oma elämäni.

Ruuasta ei nyt poikkeuksellisesti tule tarkkaa listaa, mutta yleisesti todettakoon, että aamupalat on olleet koko ajan sitä mun perus partis-marja-kerma-sekoitusta, lounaat akselilla salaatti-lassaka-maksalaatikko-liha ja lämpimät kasvikset-kinkkukiusaus, Oulussa oon pysynyt hyvin ruodussa, Kokkolassa oli hiilarikatastrofi ja nyt sairaana oon jättänyt 4 päivänä iltapalat syömättä, ku ei vaan oo ollut nälkä ja toisaalta oon lipitellyt ankarasti kuumia juomia. 

Nii ja se mainittakoon, että tänään söin kotipizzan perfetta-pizzan. Ensimmäinen pitsani varmaan yli puoleen vuoteen ja söin sen siksi, että siihen sai täytteeksi sipulia, valkosipulia ja valkosipulimajoneesia (+ kotona vielä lisää valkosipulia purkista). Syy tähän: ei oikeasti mihinkään muuhun saa ympättyä sipulia ja valkosipulia tuollaisia määriä noin luontevasti :D 

Veljellänikin oli just flunssa ja hän totesi "tämähän johtuu siitä, että oon syönyt liian vähän valkosipulia" :D Totesin, että voi päteä muhunkin. Minähän pidän valkosipulista ihan hirveästi, mutta olin jonkin verran vältellyt sen syömistä, koska tapasin työssäni asiakkaita ja jotkut ihmiset ihan todella inhoavat valkosipulin hajua. Noh, nyt kun on viikonloppu edessä ja flunssa, niin hyvällä omalla tunnolla vetelin ihan hillittömästi valkosipulia :D

(loppuun muistutus itselle: 228 päivä oli tämän viikon torstai. Yleensä lasken nuo päivät niiden mun ruokapäiväkirjojen perusteella, mutta kun tähän ei sellaista tullut, niin muistutukseksi itselle, että tiedän seuraavalla kerralla raportoida tästä perjantaista eteenpäin)