Helsingin sumuinen puoli

Hei, 

tässä yksi aamu huomasin, että ulkona oli sumu, joten päätin hieman valokuvailla työmatkallani. Oli tosi leppoisa fiilis kuunnella iPodista musiikkia ja valokuvata. Se ei olisi edes tuntunut töihin menemiseltä, ellei olalla olisi heilunut miljoona kiloa painava salkku. Oikeasti jos mä ikinä joudun työkyvyttömyyseläkkeelle se johtuu siitä, että hartiat meni salkun kantamisesta niin jumiin, etteivät ne ikinä auenneet ja käsivarret lakkasivat toimimasta, kun niihin ei mennyt enää verta... 

Siihen nähden, että aurinko oli paistanut aika pitkälti 6 viikkoa, oli yllättävän virkistävää, kun oli välillä toisenlainen sää. Itse asiassa tämä lauantainen vesisadekin oli oikein jees. Tästä kuvasta tulikin mieleen, että jännää, että tällaisella pikku asemallakin kuin Huopalahti on 4 raidetta aktiivisesti käytössä ja siitä suhaa junia koko ajan edestakaisin. Ja päärautatieasemalla vilskettä vasta riittääkin, siellä on 19 raidetta, joilla menee koko ajan junia. Tää menee kai sarjaan maalaistollo ihmettelee kaupungin menoa :D

Mä olin silloin liikkeellä sellaiseen aikaan (noin 8.15) että oli asemalla todella hiljaista. Se siitä suunnitelmasta havainnollistaa äidille, että aamulla on sikana ihmisiä asemalla. Ois pitänyt olla kamera mukana sinä päivänä, kun en meinannut päästä junaan edes sisään, kun se oli niin täynnä, että piti väkisin tukkia itsensä käytävällä seisovien ihmisten sekana. Silloin junan kuljettajakin kuulutti, että koittakaapa nyt tukkia itsenne, että päästään eteenpäin :D Noista kuvissa näkyvistä junista sanottakoon, että mä tykkään eniten noista Flirt-junista. Ne on niin uusia ja kivoja. Sen sijaan nuo vanhat punaiset on sellaisia rupukasoja, että niillä liikun yleensä vain Helsinkiin päin, eli kun sellainen ilmestyy mutkan takaa Huopalahden asemalle. Helsingin päässä hyppään aina Flirt-junaan, kun junia lähtee aina niin monta, että pystyy valitsemaan.

Huomaan kotiutuneeni Helsinkiin yllättävän hyvin. Näyttää siltä, että hyvän asuinalueen valinta oli kaiken a ja o viihtyisyyden kannalta. Ystäväni muutti Kallioon, niin hänellä kesti aikoinaan 2 vuotta tottua pääkaupungin menoon. Sittemmin hän siirtyi Viikkiin ja on viihtynyt siellä paljon paremmin. Jos nyt itse tänne jään pidemmäksi aikaa (eli jos on yrityksellä taloudellisia edellytyksiä ja mun työsopimusta jatketaan elokuun jälkeenkin), aattelin kyllä jäädä tänne Haagaan. Tää on tarpeeksi luonnonläheinen mulle, mutta kulman takaa löytyy Siwa ja Suomen toisiksi suurin Prismakin on tuossa 2 km päässä. Ja keskustaan pääsee halutessaan 9 minuutissa. Sen sijaan esimerkiksi mun ystävällä kestää puoli tuntia tulla keskustaan sieltä Viikistä, vaikka se on yhtä kaukana kuin Haaga, mutta hän tulee bussilla, eikä bussit voi ajaa 120 km/h niin kuin nuo junat millä minä suhailen

.

Oikeastaan hieman otsikkoa mukaillen, ei tää Helsinki kuitenkaan pelkkää riemua ole. On täällä ikäviäkin puolia. Mä esimerkiksi kävelen töihin aina rautatieaseman ali kulkevaa tunnelia pitkin. Jostain syystä jotkut älypäät kuseskelee sinne ja siinä alkupäässä haisee tympäisevästi virtsa. Yksi päivä näin, kun joku siivooja oli levitellyt sinne sahanpuruja nappaamaan hajua ja imeyttämään virtsaa itseensä. Sitten toinen ärsyttävä asia on kerjäläiset. Niitä on etenkin siinä rautatieaseman ympäristössä varmaan 30. Osa soittaa jotain instrumenttia, yleensä haitaria, osa istuu kipponsa kanssa, osa leikkii patsasta ja osa myy jotain lehteä. Mua harmittaa niiden kohtalot, tulee ikävä olo kun koko ajan pitää sanoa ei ihmiselle, jolla selvästikin menee huonosti ja sitten mua myös ärsyttää, että mikä oikeus niillä on siellä kulkea mua häiritsemässä. Eniten ärsyttää se, että mulle tulee niistä kohtaamisista joka tapauksessa aina huono mieli. Ei tuollaista oo tarttenut missään muussa Suomen kaupungissa sietää. Eri asia on sitten esimerkiksi ne pari tyyppiä, jotka soittivat klassisen musiikin klassikoita pianolla ja viululla Stockmannin edessä. Siis eivät häirinneet ketään, soittivat vaan uskomattoman kaunista musiikkia, josta tunnistin muutamia omia lemppareitakin. Jos olisi ollut käteistä, heille olisin varmaan pari euroa antanutkin. 

Onhan täällä sitten toki todella paljon maahanmuuttajiakin. Aivan älyttömän paljon enemmän kuin missään muussa Suomen kaupungissa. Mutta heidän kanssaan minulla ei ole ollut ongelmia. Päinvastoin, oikein kohteliaita tuntuvat olevan ja esimerkiksi auttavan lastenvaunujen kanssa kulkevia naisia julkisissa kulkuvälineissä. Ja jollain tavalla on oikeastaan kivaa, kun ihmiset eivät ole niin homogeenisiä kuin Pohjanmaalla ja Lapissa, jotka molemmat ovat omalla tavallaan raivostettavuuteen asti sellaisia Suomen "raamattuvyöhykkeitä", joissa hyväksytään vain hyvin tiukkoihin normeihin mahtuva käytös. Oikeastaan kummassakin hyväksytään vain se käytös, minkä mä vedän päälle lähtiessäni töihin lakimiehenä. Kaikkea erilaista katsotaan oudoksuen ja lehtien mielipidepalstat ovat täynnä vääntöä raamatusta. Siellä on ainoastaan ok olla valkoinen, hetero, kristitty ja äänestää keskustaa. Tai ehkä perussuomalaisia, paitsi että näiden maine on kyllä sellainen, että en ole tavannut ketään, joka kehtaisi myöntää äänestävänsä perussuomalaisia :D Helsinki liberaaleine viherhippeineen passaapi mulle paljon paremmin. 

Tälle viikolle osui tärkeä tapahtuma. Stockmannin Hullut Päivät! Sieltä voi löytää vaikka mitä jännää. Tänä vuonna minä jätin hankintani tähän herkkuun. Aaverahka! Nam. En tiedä tuleeko tämän houkutus siitä, että sitä saa vain 2 kertaa vuodessa vai että sen nimi on noin hauska, mutta tätä on nyt tullut vedettyä pari rasiaa. Onneksi se asianajajatutkinnon koe on jo ensi viikolla, niin pääsee sitten taas harrastamaan liikuntaa, niin voipi kulutella aaverahkaherkutteluita pois...

Viime kerralla oli puhetta hiuksista ja valittelin niiden kurittomuutta. Siitä tuli mieleen, että kovin moni ei olekaan nähnyt mun hiuksia luonnontilassa, kun ne on aina joko kiinni tai suoristettu. Siksi tämä kuva. Tuollaiset. Katsokaa nyt, oikeasti korkkiruuvit.

Siis mitä mä oon tehnyt väärin? Ei ne aina oo tällaiset olleet, vaan aloittivat tän touhun vasta joku 3-4 vuotta sitten. Haluisin pitemmät hiukset, mutta kun ei nää kasva ja ne vähätkin mitä mulla on, niin ne menee rullalle... 

No joo, eipä mulla varmaan ihmeempiä kuulumisia ole kerrottavaksi, suuntailen seuraavaksi saunaan ja sitten yhdeksältä tuleekin Amazing Race, jonka katselen läppäriltä, koska en edelleenkään omista tv:tä. Joskus aattelin, että ostan sellaisen, kun alan kunnon palkkoja saamaan, mutta nyt kun katsoo tätä järjestystä, niin mä en tiedä mihin mä sen laittaisin. Keskellä tätä huonetta on kyllä 4 neliötä tyhjää tilaa, mutta kun ei tv:tä oikein viitsis keskelle huonetta laittaa :D Toisaalta, ehkä on vaan parempi jos ei omista tv:tä, en kyllä netin lisäksi tarvitse enää mitään passivoivaa juttua elämääni, kun aikaa pitäis töiden jälkeen jäädä liikunnalle, ystäville, kirjoille, valokuvaukselle yms. aktiiviselle puuhastelulle. 

Okei nyt sinne saunaan, toivottavasti tänne palailee ensi viikolla helpottunut bloggailija, jolla olisi takana hyvin mennyt koe...