Tukan- ja painonhallinnasta

Hei, 

taas yksi viikko arkea takana. Hirveällä vauhdilla menee nämä viikot. Ajatella, että olen majaillut Helsingissä jo 6 viikkoa. Töissäkin olen ollut 5 viikkoa, yli kuukauden jo. Elo on tällä hetkellä vain töiden tekoa ja painon kanssa tasapainoilua. Joku nyt saattaa ihmetellä, että mitä se tasapainoilee, kun sen pitäis tiputtaa vielä 20 kiloa. Mutta mun näkemys asiaan on, että aina ei ihan aikuisten oikeasti ole rahkeita opetella muutoksia arkeensa ja silloin kantsii keskittyä varmistamaan, ettei tilanne huonone.

 

Itse en kotiini pääsiäistä laittanut, mutta äidillä pääsi tunnelmaan

Aivoillani on nyt täysi työ yrittää selvitä haastavasta työstä, jossa työpöydälle voi räpsähtää ihan mitä vaan. Rikosjutut mä hallitsen parhaiten, ku niitä olen tehnyt ja teen eniten, mutta kyllä siellä työpöydällä pyörii esim. perunkirjoituksia, perinnönjakoja ja velkajärjestelyäkin. Kaikki nämä mainitut on sellaisia, että niistä aiheista oon kerran tehnyt oikiksessa tentin. Joten, kun tällaisia tulee tehtäväksi, meikäläinen tarttuu oikeuskirjallisuuteen ja selaa lisäksi finlexistä lakeja, hallituksen esityksiä ja oikeuskäytäntöä ja yrittää palauttaa mieleensä mikä kyseisissä asioissa on relevanttia ja mitä niissä pitäis tehdä. Ja varsinaisen substanssin päälle sitten se, kun yritän opetella tekemään kaiken täsmälleen niin kuin työnantajani haluaa minun ne tekevän alkaen ihan asiakirjojen muotoiluista ja erilaisista toimintatavoista. En tiedä olenko oikeasti ikinä joutunut omaksumaan näin paljon kerralla. En voi nyt sanoa, että kaikki olisi uutta, kun osa asioista on toki vilkaistu läpi oikiksessa, mutta sitten kun niitä ei oo tarvinnut, niin perintöoikeudestakin muistaa ulkoa lähinnä perimysjärjestyksen ja testamentin muotomääräykset. On sitten vähän mietittävää, että mitä konkreettisesti pitää tehdä, kun joku on kuollut.

Sain mummoltani hienon pöytäliinan joka sopii ihan täydellisesti kotini muihin tekstiileihin :)

Kun tilanne on tämä, on mielestäni ihan järkevää laittaa kaikki "paukkunsa" sinne, mistä toimeentulo tulee. Mutta painonhallintaa ei voi kuitenkaan kokonaan unohtaa ja siksi vaa'alla on rampattava ja seurattava, että paino ei lähde nousemaan. Monesti sanotaan, että painonhallintaan verrattuna laihduttaminen on helppoa. Omat metodini (maltillinen pudotusvauhti ja pudotuksen perustuminen pysyviin muutoksiin väliaikaisen hirmurääkin sijasta) huomioiden tämä ei kuitenkaan näytä pitävän paikkaansa. Painon ylläpitoon riittää, että ei palaa vanhoihin tottumuksiinsa (joilla ne kilot kertyivät) ja että käy säännöllisesti vaa'alla tsekkaamassa tilannetta, että tietää elää muutamia päiviä vähän tiukemmin, jos se olisi nousemaan pyrkimässä. 

Mä niin rakastan näitä mun Vanamo-koruja. Huomasin, että on kiva räpeltää tätä kaulakorua töissä samalla kun miettii ankarasti, miten joku asia pitäis hoitaa :D

Mielestäni pahin virhe, minkä ihminen voi tehdä painonsa suhteen, on se, että ei käy siellä vaa'alla. Silloin sitä mahdollistaa itselleen kaikenlaisen turmiollisen käyttäytymisen ja harhaluulossa elämisen. Ajattelee, että okei, en mä nyt aktiivisesti laihduta ja paino oli viimeksi X kiloa ja sitten sitä kuvittelee, että vaikkapa 2 viikon tai kuukauden huolettomasti elämisen jälkeen paino olisi edelleen X kiloa. No ei varmaan ole. Minäkin testasin sitä tuossa yhdessä välissä. Olin viikon käymättä vaa'alla ja voi kuinka paljon helpompaa oli napsia mukaansa töistä lähtiessä rautatieasemalta 5 palan suklaapatukka useampana päivänä viikossa ja sitten vielä viikonloppuna "ohjelman mukaan sallitusti vetää jotain herkkua". No kilohan sitä tuli lisää viikossa. 

 

Silmät näytti varsin vihreiltä tässä yksi päivä. Joskus tuntuu, ettei ne oo minkään väriset, niin kiva, että ovat välillä kerrankin selkeästi jonkin väriset

Siispä käyn jälleen kiltisti vaa'alla joka päivä, vaikka en juuri nyt aktiivisesti laihduta. Tämän vuoksi kuitenkin tiedän koko ajan missä se paino menee ja teen sen mukaisia valintoja. Jos se pomppasi ylös, niin sitten ollaan niin kauan ilman herkkuja, että se menee takaisin alas. Ja sitten taas voi sallia vähän, katsoa seuraukset ja elää niiden mukaan. Siten tämä painonhallinta tuntuu toimivan. Se ei ole sinänsä aktiivista laihduttamista, mutta se on kyllä aktiivista ja useamman kerran viikossa tapahtuvaa kieltäytymistä/pidättäytymistä herkuista.

 

On itse asiassa ihan jees, että ikkunat on länteen. Näkee auringonlaskuja.

Ja ennen kaikkea se on sitä, että syön edelleenkin niitä karppiruokia, esim. lassaka, kaalipaistos, karpin kinkkukiusaus, salaatit yms. mitä opettelin syömään aktiivisen laihdutusvaiheen aikana. Se on sitä, ettei teetä makeuteta ja leipä, riisi, pasta, viljat ja peruna eivät palaa arkiruokavalioon. Ne on kaikki herkuiksi luokiteltavia asioita ja niitä voi syödä yhtä usein/harvoin kuin syön vaikkapa suklaata. Ja jos ostan sitä suklaata, ostan sitä kerrallaan 5 palaa enkä 100 tai 200 grammaa. Tätä kokonaisuutta kun katsoo, niin en ihmettele yhtään, että painonhallinnassa ruokavaliolla on liikuntaa isompi merkitys. Ruokavaliota kun voi kontrolloida myös silloin, kun arki on yksinkertaisesti niin kiireistä, ettei tule liikuttua erityisen aktiivisesti.

 

Havis Amanda, pitää suunnata tuonne Vappuna

Tulipa taas pitkästi turistua painonhallinnasta, oli mulla arkisempiakin aiheita, joita halusin nostaa esiin. Ensinnä tärkein: hiusdonitsi! Mullahan on todella typerät hiukset. Jos ne kastuu, eikä niille tee mitään, ne on korkkiruuvit. Ja sitten ne on myös ohuet, sellainen hiiren häntä ja sähköistyvät helposti. Typeriä hiuksia suurempi ongelma on kuitenkin mun huonot hiustenlaitamistaidot. Viime maanantaina, kun oli mun kummisedän 50-vuotisjuhlat, mä meinasin aamulla repiä hiukset päästä, kun ne ei suostuneet menemään millään kauniisti nutturalle. Lopulta kiukuissani vedin ne tiukasti päätä myöten, tein letin ja kiersin sen vielä pienelle rullalle sivulle :D Just tyypillinen "jos ette suostu olemaan kuten haluan, vedän teidät niin tiukalle, että ootte kuin ette olisikaan"-ratkaisu. 

Ystäväni asuu yhdessä näistä hauskannäköisistä kerrostaloista. Sieltä on näkymä pellolle, jossa on lehmiä kesällä. Voitteko kuvitella. Helsingissä lehmiä!

Vaan hahaa, ei enää! Tästä edespäin mä saan aina täydellisen nutturakampauksen, enkä varmaan enää hiuksiani mitenkään muuten pidäkään, kun tää on niin helppoa. Ensin vain vetää hiukset poninhännälle, johon pystyy minun kaltainen tumpelokin. Sitten pujottaa sen latvan pään hiusdonitsista läpi ja alkaa pyörittämään donitsia kohti juurta, jolloin hiukset rullaantuu sen donitsin ympärille. Ja tadaa! Valmis siisti nuttura, joka kaiken lisäksi näyttää paljon kuohkeammalta, kuin mitä pelkästään mun hiirenhännästä kieputtamalla saa. Voi kuinka tää pelastaa mun arkiaamuja. Munhan pitää nimittäin lähtökohtaisesti näyttää töissä ihan naurettavan huolitellulta ja siksi hiusten kanssa on ollut tähän asti sota joka aamu. 

Takaa. Toivottavasti erotatte jotain, kun mustien hiusten ja valkoisen seinän yhdistelmä oli vähän vaikea.

 Sivusta. Tää on niin helppo ratkaisu! Paras hankinta pitkään aikaan.

 Etuhiukset vaan suoristusraudalla kuosiin ja sivulle ja homma on valmis. 

Toinen mitä piti näyttää oli mun jääkaappi ja kuiva-ainekaappi. Oikeastaan tämä vitsi menee nyt kaikilta muilta ohi, paitsi veljeltäni ja äidiltäni, mutta kyse siis siitä, että joillakin jääkaapit (ja muut mahdolliset ruokaa sisältävät kaapit) näyttävät aina olevan hirveän täynnä. Kaupassakäymispäivän aamuna minun syötäviä/juotavia asioita sisältävät kaapit näyttävät tältä:

Kinkkukiusauskin aika poikkeuksellinen. Normaalisti siellä on kaupassakäymispäivänä vain voita ja vettä. Ja karpin kuiva-ainekaapista nyt ei koskaan mitään muuta löydykään kuin vitamiineja ja teetä. (Mulla tosin ylähyllyllä jämäsokeri, itse en käytä, mutta en oo vielä poiskaan heittänyt. Ehkä joku vieras joskus haluaa sokeria teehensä tms. Ja samasta syystä on tuo pieni hunajapurkki, pääsääntöisesti en itse käytä sitä)

Teestä puheenollen, tää oli aika hyvä idea: kiinnittää hiuspinneillä irtoteepakkaukset. 

 

Ja sitten tämän nykyisen asunnon järjestyksen hyvä puoli: 

 Läppäriltä leffoja katsoessa voi kääntää nojatuolin ja köllöttää siinä sen puutuolin sijaan :)

Tällaisia arjen jorinoita tällä kertaa, palaillaanpa taas viikon päästä.