Luonto virkistää kiireisen arjen keskellä

Hei,

kertonee ihan tarpeeksi paljon mun tilanteesta, kun tätäkään blogia en ole ehtinyt päivittämään 3 viikkoon. On ollut aika rankka työrupeama taas ja viikonloput on sitten menneet palautuessa ja kaikki vähänkään velvollisuudelta tuntuva, esimerkiksi blogin päivittäminen, johon menee aina vähintään 2-3 tuntia, on jäänyt tekemättä. Töissä on tullut vastaan uusia tilanteita, joissa en ole ennen ollut (esim. vangitsemisoikeudenkäynti, esitutkinnassa kuulusteluissa avustaminen, perunkirjoitus ja perinnönjako) ja sitten tein myös oman ennätykseni olemalla yli 12 tuntia kestäneessä oikeudenkäynnissä yksi päivä. Se olikin kiva, kun oikeudenkäynnin loputtua illalla klo 22.10 tajusi, että Helsinkiin ei pääse enää mitenkään. Ei mitenkään. Siitä sitten vaan hotelliin firman piikkiin ja mukana oli siis vain päällä olevat vaatteet ja työsalkku. Näin naisihmisenä ei kivoin mahdollinen yhtälö. Onneksi mulla oli sinä päivänä hiukset nutturalla, niin pystyin nukkumaan se päässä ja aamulla ei ollut hiusongelmaa, mutta meikittähän  siinä sitten  joutui töihin lompsimaan. Onneksi en ole luonteeltani kovin neiti :D

 

Mun nimellä varustettu cokis-pullo! Yllätyin niin paljon, että nimeni on 75 suosituimman tytön nimen listalla. Koska kohtasin muita Kristoja vasta aikuisena, luulin aina, että nimeni olisi jotenkin harvinaisempi.

Härdelli on ollut niin paha, että sekä minä, että työnantajani tultiin molemmat välittömästi sairaiksi, kun pahin osuus oli takana. Mutta nyt on siis takana monta isoa juttua ja ainakin hetkisen voi huokaista helpotuksesta.  Helpotusta tuo myös ensi viikolla oleva vuosilomani, hurjat kaksi päivää, joten lähden keskiviikkona töiden jälkeen ajamaan Pohjanmaalle. Normaalista poiketen, mä en tällä kertaa aio änkeä visiittiäni täpötäyteen metodilla "näe kaikki kaverit ja sukulaiset" vaan nyt on ihan pakko vaan latailla akkuja perheen parissa. Mietiskelin, että tämä on ollut sikäli itselleni poikkeava vuosi, että kohta alkaa kesäkuu ja mä en oo käynyt Pohjanmaalla kuin ainoastaan pääsiäisenä. En oo ikinä käynyt siellä näin harvoin. Mutta minkäs teet, junaliput (tai autolla ajaminen, mikä maksaa ihan yhtä paljon) on törkeän kalliita, kun ei ole enää käytössä opiskelija-alennusta. Toisekseen, jos pääsee perjantaina töistä kotiin vasta kuuden maissa illalla, ja siitä sitten suhaisi Pohjanmaalle, jäisi viikonloppu todella lyhyeksi, joten keskitän vierailuni jo ihan senkin takia niihin hetkiin, kun kyseeseen tulee pidennetty viikonloppu. 

 Asuinalueeni on niin vehreä ja kaunis kesäisin, että voisin tuijotella ikkunasta ulos tuntikausia

 

2 viikkoa sitten viikonloppu meni lähinnä nukkuessa ja sitten tein lenkkejä ja valokuvausreissuja tuohon keskuspuistoon, joka oli kukkeimmillaan. Siellä oli niin ihana tunnelma, että oli aivan pakko ottaa musiikit pois korvilta ja kuunnella lintujen laulua. Istahdin hetkeksi puron varrelle ja se oli kyllä niin hyvä hetki. Aurinko paistoi lämpimästi, tuoksui ihanan metsältä, puro solisi ja linnut lauloivat. Rauhaa rikkoi vain ajoittain taustalta kuuluvat lähijunien suhahtelut. Ja se valkovuokkojen määrä siellä metsässä. Ihan uskomaton. Niitä oli varmaan tuhansia. Ihan valkoisena koko metsäpohja. Se sattui olemaan vielä äitienpäivä, harmi ettei äiti voinut olla siellä kulkemassa kanssani. Mutta siksi otin valokuvia näyttääkseni miten kaunista siellä oli.

 

 

 

 

 

Viikko sitten viikonloppuna suuntasin kaverini kanssa erääseen keskustan baariin katsomaan Suomi-Ruotsi jääkiekko-ottelun. Ihan surkea peli. Harmitti, että tuli valittua just tuo peli, siksi ainoaksi peliksi, minkä katsoin. Olis varmaan ollut tosi siistiä nähdä siellä joku jännempi ja ennen kaikkea voitokkaampi peli. Tunnelma oli näet surkeasta pelistä huolimatta olennaisesti parempi, kuin mitä se on jos kotisohvalla löhöäisi. Ei sillä, että minulla edelleenkään olisi sohvaa... 

Tämän viikonlopun kohokohta oli lauantai-aamuna PMMP:n ilmainen keikka Kaisaniemen puistossa. En olisi edes tiennyt siitä, ellei työnantajani olisi maininnut siitä perjantai-iltana joskus 22.00 aikoihin. Oltiin siis perjantai-iltana nuorten lakimiesten kvartaalikaljoilla Kappeli-nimisessä paikassa Esplanadin puistossa. Rankkaa tämä homma, ensin oot töissä koko ajan ja sitten se mitä et oo töissä, niin siitäkin menee paljon aikaa samassa seurassa ku töissä, ku tähän on nyt sattunut näitä häppeninkejä. Koulutuksia, firman 1-vuotisbileet ja nyt tämä nuorten lakimiesten tilaisuus.

 

PMMP:n keikka oli kyllä hyvä veto, uskomattomalla energialla ja lava-olemuksella vetivät. Ja oli tämä ilmaisuuden lisäksi hyvä siinäkin mielessä, että ilmeisesti kyseinen yhtye aikoo pistää pillejä pussiin ja tietoa paluusta ei ainakaan tällä hetkellä ole. Soittivat he muutamia munkin lemppareita siellä, mutta siinä kohtaa, ku he vetivät sen "Jeesus ei tule, oletko valmis"-lyriikat sisältävän kappaleen, oli kyllä pakko revetä nauramaan. Siellä kun oli festarialueella kaiken maailman kristillistenkin tahojen pisteitä. Niitä varmaan harmitti tuon kappaleen esittäminen. 

 

Toi oli hassu tilanne ja ihmesuoritus molemmilta. Mira kiipes basistin olkapäille samalla ku basisti soitti. En oo ikinä ennen nähnyt, että aikuinen voi kiivetä seisovan aikuisen olkapäille seisomaan ilman, että kukaan auttaa siinä ja tukea ei ole saatavilla.

Tää Helsinki on kyllä hassu paikka verrattuna muihin Suomen kaupunkeihin. Yksi osuus on, että kadulla voi seistä tyyppi, joka soittaa huilulla Oopperan kummitus-oopperan tunnaria ja eilen junan ikkunasta näkyi myös miehiä konepistoolien kanssa vr:n makasiineilla. Mielestäni ne ei näyttäneet poliiseilta. Sitten toinen juttu on, että täällä ihmiset istuskelee puistoissa paljon enemmän kuin missään muualla. Jos on vaan vähänkin hyvä päivä, niin esimerkiksi työmatkani varrella olevassa puistossa on varmaan vähintään pari sataa ihmistä istumassa ja nauttimassa säästä. Ja ihmiset kipittää joka paikkaan kädessään take-away kahvit. Esim. R-kioskien tarjonta eroaa tosi paljon muun Suomen tarjonnasta juuri tästä syystä. Niin ja kaiken maailman smoothiet, niitä on kans joka paikassa. Ja joka toisella tytöllä/naisella Louis Vuittonin käsilaukku. Hassu paikka, olen alkanut kallistua ystäväni  kannalle, kun hän totesi, että on varmaan ihan elämys asua edes vähän aikaa Helsingissä. Oikeassa oli.