Tuomiopäivän saarna horisontissa

Hei,

nyt se myrkyn lykkäs. Mulla on "työhön tulo terveystarkastus", ironisesti elokuun alussa, vaikka oon aloittanut työsuhteeni maaliskuussa, mutta onpa kumminkin. Tsekkasin lomakkeita joita pitää täyttää ja kun tiedän, että tulee virtsa- ja verikokeet, niin luvassa on läpikotainen penkominen. No miksi tämä on myrkkyä? 

Muutamastakin syystä: 

a) sitä ei hoikka ihminen usko, millaisen myllytyksen läski ihminen saa terveystarkastuksessa. Ihan kuin läskiys olisi yhtä paha kuin alkoholismi. Pahinta on siinä se, että joutuu miljoonatta kertaa kuuntelemaan ne samat litanniat "syö vähemmän, liiku enemmän, tässä on kuva ruokaympyrästä jne." Ihan kuin en itse tietäisi. Itse asiassa tiedän tasan mistä ylipainoni johtuu, herkkujen syömisestä. Ja tiedän myös mistä herkkujen syöminen johtuu, se on psykologinen juttu. Tiedän myös vaikka mitä muuta laihdutuksesta ja painonhallinnasta ja yksi niistä on se, että viralliset tahot on niin väärässä kuin olla ja voi ja myöskin tuo "syö vähemmän ja liiku enemmän" on ehkä ohjeista turhin mahdollinen. Se ei koskaan ole noin yksinkertaista, ei niillä, joilla paino on oikeasti ongelma.

b) verestä saatetaan testata diabetes. Testi johon en oo suostunut eläessäni menemään. Ei kiinnostaisi nytkään, mutta yritän vaikuttaa tutkimustulokseen olemalla kuukauden lähes ilman sokeria.

c) mahdollinen kolesteriarvojen tsekkaus. Testi jota pelkään vielä enemmän kuin diabeteksen testausta. Syy: tiedän ruokavalioni olevan sellainen, että kolesterolitasot nousee ja olen sen perusteella mitä olen aiheesta lukenut myös sitä mieltä, että se on ihan sama mitä ne on.

 

 Aurinko paistoi ja vettä satoi, taisi olla kesä Helsingissä

Joten, summa summarum, vaihtoehtoja pari: joko annan kaiken tulla sisään yhdestä korvasta ja ulos toisesta korvasta ja yritän kestää sanomatta mitään. Tai sitten ilmoitan heti kättelyssä, että olen karppaaja ja että uskon koululääketieteen olevan 100% väärässä about kaikesta. Ja että painoni ei ole sellaisissa lukemissa, että se olisi yhteiskunnalle ongelma, joten siitä puhumiseen ei kannata aikaa tuhlata. Houkuttaisi tämä jälkimmäinen aivan suunnattomasti. Mutta kai mä oon siellä kiltisti ja yritän olla sopuisa. Aivan kuten mä en ole koskaan oven taakse tulleille käännyttäjillekään ruvennut rähjäämään uskonrauhan rikkomisesta, vaikka joka kerta niin suunnittelen tekeväni. 

 

 Juhannuksen tunnelmia, useiden aurinkoisten juhannusten jälkeen tänä vuonna oli tarjolla tuulta, sateita ja myrskypilviä

Hyvä homma tässä on, että mulla on tosiaan nyt noin 5 viikkoa aikaa kaunistella tilastoja. Verenpaineet ja mahdolliset kolesteroliarvot paremmalle tolalle äkillisellä merkittävällä liikunnan lisäämisellä, sokeriarvot kohdilleen (sikäli että ne on edes olleet "poissakohdiltaan") olemalla syömättä mitään missä on sokeria. Painolle ei ihmeitä 5 viikossa tehdä, joten sieltä kun tuomio on joka tapauksessa "olet merkittävästi lihava", niin se on ihan sama. 

Onhan mulla ollut tässä liikunnat tosi retuperällä, ku kiinnostaa nukkua aamulla mahdollisimman pitkään, toisin sanottuna ei inspiroi herätä kuudelta, että kävis juoksemassa ennen töihin menoa, ja sitten mua kiinnostaa nukkua myös työpäivien jälkeen. Niihin kyllä tarttee parannusta muutenkin. Kunto on laskenut ja se näkyy väsymyksen määrässä. Luinkin jostain, että jos on huono kunto, niin sitä saa vähemmän happea ihan näin levossakin ja siksi on helpommin väsynyt. Ja esimerkiksi silloin ku mä painoin 16 kiloa enemmän, mutta kunto oli parempi aktiivisen lenkkeilyn ansiosta, niin mä olin paljon virkeämpi, eikä mun tarttenut nukkua työpäivien jälkeen muuta kuin yöllä. Liikunnan kannalta siis ihan hyvä, että tulee pakottava syy rykäistä homma taas käyntiin.

 

 Lättyjen paisto oli turvattava sateesta huolimatta!

Mutta muuten jälleen kerran harmittaa niin ankarasti. Mä ymmärrän, että ihmisten ylipaino on vakava kansanterveydellinen ongelma ja että siitä aiheutuu ihan turhia kuluja valtiolle ja veronmaksajille. Mutta kun näin on niiden kohdalla, jotka päästää ylipainonsa niin isoksi, että se vaikuttaa heidän kykyynsä olla työelämässä ja kykyynsä muutenkin selviytyä elämästään "omillaan". Mun mielestä mun noin 20 kilon ylipaino ei ole haitta kenellekään. Ei edes mulle itselleni kuin esteettisessä mielessä. 

Ja siksi mun mielestä on tympeää, että terveydenhuollon tyypit joka helvetin käänteessä aina aloittaa sen saarnansa "sulla on tosi paljon tuota ylipainoa, sun pitäis laihduttaa". Ja sitten ne latelee vääräksi tietämiäni keinoja. Mun mielestä mun kiloilla ylipaino saa pysyä mun valintana. Siitä ei oo haittaa kenellekään muulle, eikä se vaikuta kykyyni olla tuottava yhteiskunnan jäsen. En vie kenenkään muun tilaa lentokoneessa, en ole ollut elämässäni päivääkään pois töistä/koulusta ylipainon tai siitä johtuvan ongelman takia, en tartte mitään apuvälineitä selvitäkseni arjesta jne. 

Mikä se terveystantta on sanomaan, että mun pitäis luopua tietyistä elintavoista, joista selvästikään en ole vielä kyennyt luopumaan, kun painon määrä on tämä. Mun mielestä, niin kauan kun et ole ongelma itsellesi etkä yhteiskunnalle, on sun oma valinta, että syötkö silloin tällöin herkkuja vai oletko ikuisella niukistelu linjalla. 

 Viritys oli niin hieno, että kissakin kiipesi sitä ihmettelemään

Ehkä turhauttavinta ikinä on myös vuodesta toiseen kuulla ne samat lauseet keinoista, joilla ylipainosta pääsee pois. Luuleeko joku aikuinen, asiaa ammatikseen tekevä henkilö oikeasti, että en olis 26-ikävuoteeni mennessä kuullut noita asioita aiemmin? Mun kohdalla kyse ei ole tietämättömyydestä. Tällä hetkellä kyse on valinnasta. Tiedän millä painon saa pienemmäksi, mutta en halua tehdä niitä valintoja, joilla sen sais pois, koska asiat joita painon pienenemisellä saavuttais, ei ole mulle niin tärkeitä. Tällä hetkellä mä mieluummin syön herkkuja määrän x kuin mahdun pienempiin vaatteisiin. Sillä mitään muuta kuin pienemmät vaatteet mä en laihtumisella saavuta, koska olen jo nykyiselläänkin niin terve ja kykenevä tekemään asioita. 

 Selkeni iltaa myöten ja erityisesti sitten ku oli poislähdön aika. Tyypillistä.

Tämä siis painosta. Liikunnan harrastaminen ja sen mukanaan tuoma hyvä fyysinen kunto ja virkeys, ne on sitten ihan eri asia. Koska kuten tiedän, 100 kiloinenkin voi olla sellaisessa kunnossa, että jaksaa juosta 15 kilometriä. Minä olen satakiloisena juossut 15 kilometriä. Tällä hetkellä en varmaan siihen pystyisi, vaikka painan paljon vähemmän, ihan vain koska en ole tänä vuonna niin ahkerasti käynyt juoksemassa. 

Oonkin tässä nyt yrittänyt pari päivää miettiä, että minkälaisilla viikkotavoitteilla mä lähtisin taas liikkeelle tuon liikunnan suhteen. Minähän olen laatua, että tekisi mieli lätkiä sinne 3 x juoksu ja 3 x kahvakuula, mutta tiedän, että muutaman viikon jälkeen mä en jaksa. Mulla oli aiemmin tosi kauan sellainen systeemi, että 5 liikuntakertaa viikossa ja se oli ihan jees määrä. Ehkä nyt kun mä lähden liikkeelle taas nollasta, mä voisin pyrkiä tekemään viikossa 4 liikuntakertaa. Alkaen tietysti huomisesta. Nämähän lähtee aina huomisesta. Kyllä mä tosin jo tänäänkin kävin juoksemassa pienen 40 minuutin lenkin :D 

 Kuluneella viikolla olen väsäillyt salaatteja eväiksi työpaikalle

Itse asiassa varmaankin ihan hyvä ottaa "mielen päälle" nämä liikuntajutut, niin ei tuu murehtineeksi muita juttuja. On hirveän vaikeaa tietoisesti ajatella "älä ajattele asioita X", ei siitä mitään tule. Paljon parempi taktiikka on aktiivisesti kiinnittää huomio toisiin asioihin. Niin kuin vaikka liikuntaan.

 

 Nam, oli muuten hyvää ja ruokaisaa. Kanaa ja tuoretta ananasta.

Uskon että alku on vaikea sikäli, että kun pitää valita liikkuminen nukkumisen sijaan, mutta kunhan kunto taas hieman kohoaa, niin sen unen tarpeen pitäisi vähentyä. Viikonloput on tietysti viikonloppuja ja silloin on helppoa harrastaa liikuntaa ensimmäisenä asiana aamulla, mutta arkipäivät on haastavampia. Pitäis tosiaan joko käydä lenkillä ennen töihin menoa tai sitten vaihtoisesti harrastaa se liikunta välittömästi, kun tulee töistä. Kummatkin on ajankohtia, joissa oon tähän asti arvostanut nukkumista :D Mutta ehkä se tästä, pikku hiljaa. 

 Ja kastike mukaan pilttipurkissa. Työpaikalle raahattava lounaseväs on valmis.

Tällaisia aatteita siis tällä kertaa. Muutenhan mun elämässä ei oo mitään ihmeempää tapahtunut, töitä käyn arkisin tekemässä ja juhannuksena oli virkistävä visiitti Pohjanmaalle ja setäni perheen mökille saareen. Säät oli tänä vuonna vähän haastavat, mutta positiivista oli uskomattoman upeat aallot merellä. Vuosikausiin, jos koskaan, on ollut noin hienoa mennä moottoriveneellä aallokossa. Aallot oli niin isot, että mun veli joutui köyttämään itsensä siihen keulaan, ettei lentäisi mihinkään :D Oon niin kiitollinen, että olen saanut olla tuolla mökillä jo monena juhannuksena. Se on sellainen mukava oleskeluhetki sukulaisten kanssa, luonnon, lautapelien ja tietenkin vaarin lättyjen äärellä :) Monethan on juhannuksena kavereidensa kanssa, mutta mun filosofia on, että kavereiden kanssa mä voin olla mikä tahansa muukin viikonloppu vuodessa, mutta tuo on ainoa viikonloppu vuodessa, ku oon sukulaisteni kanssa, joten valinta on helppo. 

Näillä mennään, saas nähdä minkälaista raporttia mulla on ensi viikonloppuna antaa liikunnoista :D Sen tiedän jo nyt, että tiistain ja keskiviikon olen reissussa (jee, sokos hotellissa yöpyminen ja hotelliaamiainen!), mutta nehän on vaan kaksi päivää. Siinä on 5 päivää aikaa harrastaa liikuntaa.