Hei,
ajattelin tässä postauksessa uppoutua aiheeseen, mitä on hyvinvointi, mutta sitä ennen vielä viimeiset sanaset tuosta nyttemmin jo takana olevasta asianajajatutkinnosta.
Viime viikolla otin jälleen suunnaksi Helsingin, tai oikeastaan sieltä käsin Porvoon ja Haikon kartanon. Torstaina ja perjantaina oli oikeudenkäyntiosan koulutuspäivät ja ne olivat sangen raskaat sellaiset. Torstaina kolme kertaa valmisteluistunto ja kaksi lyhyttä luentoa, perjantaina 3 pääkäsittelyä ja yksi lyhyt pohjustusluento. Miksi tällaiset on rankkoja? Yleensähän mä tykkään enemmän olla oikeussalissa kuin toimistolla. Vaan normaalipäivänä mä en pyörittele samaa keissiä kolmesta eri näkökulmasta ja siitäpä se rankkuus tulee. Niin ja normaalitapauksessa, mun todistajat ei ryhdy mahdottomiksi.
Viime hetken viilaukset pääkäsittelyitä varten, bussimatkalla. Ei sillä, että ois viime tippaan jäänyt tai mitään...
Oli älyttömän vaikeaa pitää pakkaa kasassa sen suhteen, että mitä itse haluaa sanoa ja on jo sanonut ja mihin vastapuoli on vedonnut, kun kaikki oli vuorollaan eri rooleissa. Että vetosiko tuo vastaajana tähän seikkaan, vai teinkö vain minä itse niin? Entäs kantajana, ottiko se tuon linjan vai mitä se nyt väitti? Tuomarina valmistelu oli tuskaa, ku piti muistaa mitä muut oli vaatineet ja vastanneet ja yrittää sitten siltä pohjalta ratkaista riitaisia ja riidattomia seikkoja. Tuomarina puolestaan pääkäsittely oli äärimmäisen helppo, ei tarttenut kuin jakaa puheenvuorot :D Tosin tää viimeinen ei vastannut tosielämän tilannetta, joten oikeasti homma on sikäli vaikeampi, että tuomarina pitäisi puheenvuorojen lisäksi ihan oikeasti seurata mitä salissa tapahtuu, koska sen perusteella, mitä siellä tapahtuu, pitäisi pystyä tekemään asiassa ratkaisu johonkin suuntaan. Tuolla kurssilla meidän ei onneksi tarttenut ratkaisua tehdä, lopussa vain ilmoitti, että tuomio annetaan kansliassa.
Kaksi pitkää päivää tässä huoneessa. Onneksi on ohi.
Lisäksi murheenkryyniä aiheutti henkilötodistelut. Nythän tilanne oli se, että me ei tiedetty, mitä ne todistajat tietää, joten ei yhtään tiedetty mitä sieltä tulee. Lisäksi ne kouluttajat päätti olla tarkoituksellisesti hankalia todistajia. Ne saattoi unohdella asioita, suuttua ja jopa väittää ihan mitä sattuu. Oikeasti todistajat saattaa kyllä jättää kertomatta asioita salissa, mutta ei ne noin hankaliksi ryhdy. Olis kyllä meinaan tehnyt mieli hakata päätä pöytään siinä kohtaan, ku oli itse koko ajan väittänyt, että vedotaan hiljaisesti syntyneeseen sopimukseen, niin oma päämies pamauttaa vastakuulustelussa, että "joo, sopimus syntyi ku minä tein tarjouksen ja tuon sihteeri vastasi siihen ok". Vedä siitä sitten pakka kasaan. Mulla oli muutenkin huonompi säkä mennen tullen. Sekä vastaajana että kantajana omat todistajani puhuivat homman tärviölle. Kantajana ollessani lisäksi vastapuolen todistaja "suuttui" mulle :D Voi elämänkevät. Noh, mieluummin tuolla noin. Ehkä sitä voi lisätä sille "oman päämiehen valmistelu oikeudenkäyntiin"-listalle että sano sille, että ei sitten mitään yllätyksiä. Juttua viedään tällä strategialla, joten pysytään tässä eikä sitten mitään lipsautuksia...
Tällä kertaa kerkesin jopa 5 minuutin verran tsekkailla myös ympäristöä
Haasteellisuudesta huolimatta kurssista jäi kuitenkin oikein hyvä mieli, sillä saatiin tosi hyvää palautetta. Musta on aivan mahtavaa, että kun jouduin helvetilliseen tilanteeseen kantajana, niin silti sain siitä palautetta, että hienosti vedetty, ei ainuttakaan virhettä, kouluttaja ei keksinyt mitään parannettavaa. Uskomatonta, kun ottaa huomioon, että mulla meni itsellä ainakin pään sisällä ihan pakka sekaisin todistajan kuulustelun aikana ja oli hirveä työ vetää juttua kasaan sen jälkeen. Kurssilla oli paljon sellaisiakin, joilla ei ollut ollenkaan oikeudenkäyntikokemusta, niin kouluttajat sanoivat sitäkin, että meistä kyllä näkee, että ollaan prosessattu, ku hommamme on ihan eri tasolla. Hyvä, että tässä sitten on matkan varrella kai vahingossa oppinut tekemään työtään :D Mähän olen ennen kaikkea oikeussalijuristi/rikosjuristi.
Pyörähdin perjantaina lyhyesti Helsingin keskustassakin, mutta eipä sieltä mitään löytynyt, kun en oikeastaan edes tiennyt mitä olisin etsinyt :D Sorry, ei mitään erikoisjoululahjoja tiedossa.
Nyt sitten, kun tuo 3 kuukauden, tai oikeastaan tarkalleen ottaen 11 kuukauden piina, nimeltä asianajajatutkinto on takana, on jälleen aikaa itselle. Tän tutkinnon tekeminen otti mulle aika koville, kun se vaati 110% panostuksen ja mä en tunnetusti pysty keskittymään kuin yhteen asiaan kerrallaan. Eli jos mun pitää tuolla omistautumisella tehdä jotain "työjuttua", niin siinä kärsii aina jokin muu. Esimerkiksi blogia olen pidellyt vähän miten sattuu ja sitten liikunnat on olleet vähäisemmät, kuin vuosiin. Eli fyysinen kunto ja kroppa muutenkin on nyt tosi heikossa kunnossa. Vaan eipä hätää. Se on tässä sitten seuraavana projektina. Kadonneen hyvinvoinnin metsästys.
Hahmottelin itselleni tällaisen kaavion mistä hyvinvointi koostuu:
Menee nyt hienosti yli reunoista, mutta menkööt, kun tuota pitää pystyä lukemaankin. Hahmottelin tässä hyvinvointia lähinnä kolmesta tasosta käsin. Psyykkisestä, fyysisestä ja sosiaalisesta. Sijoittelin asioita kuhunkin kategoriaan ja ympyröin tärkempiä pointteja. Ja kuten huomaatte, fyysiset jutut, joihin mä oon ihan liian kauan yksinomaisesti kiinnittänyt huomiotani, ovat loppuunsa vain pieni osa kokonaisuutta. Elämä eikä hyvinvointi ole kumpikaan kiinni siitä mitä se vaa'an lukema tai peilikuva näyttää. Fyysisellä tasolla oikeasti on merkitystä ravinnolla (riippumatta koosta), siinä mielessä, että hyvä ravinto pitää terveenä. Siis sillä tavalla ettei tule helposti sairaaksi. Ja toisaalta hyvän ravinnon pitäisi antaa energiaa arjesta selviämiseen. Liikunnalla on merkitystä siinä suhteessa, että toimintakyky säilyy. Ettei olisi heikko ja koko ajan joku paikka kipeänä puhtaasti siitä syystä, ettei kehossa ole lihaksia pitämään oikeita kehonasentoja. Ja uni, no jos sitä ei saa tarpeeksi, niin siihen voi jopa kuolla.
Ihan hirveän tärkeitä juttuja ainakin omasta mielestäni ovat myös nuo psyykkiset ja sosiaaliset jutut. Itse oikeastaan henkilökohtaisesti ajattelen, että oma hyvinvointi on enemmän noista kiinni, kuin fyysisistä jutskista. Ainakin silloin, kun fyysiset jutskat ovat jollakin tietyllä perustasolla. Sillä johan se on jo Maslown tarvehierarkiankin mukaista, että jos perustarpeita ei ole tyydytetty, niin sitten muilla asioilla on kovin vähän väliä.
Ihminen on sosiaalinen eläin. Se tarvitsee toisia ihmisiä. Jopa me introvertit.
Jos sosiaalista puolta tarkistelee, niin sen suhteen koen, että mun pitäisi panostaa enemmän ystäviin. Sen sijaan perhe- ja työjutut on mun mielestä ihan hyvällä tolalla. Mutta tätä ystävyyssuhteiden hoitoa ei oikein saisi jättää siihen, että soittaa kerran vuodessa ja tapaa ehkä kaksi kertaa vuodessa. Toki mulla on haasteena, että lähes kaikki ystäväni asuvat eri kaupungeissa kuin minä, mutta pitäisi yksinkertaisesti soitella enemmän.
Mitä puolestaan tulee psyykkiseen puoleen, niin sitäkin mä olen oikein hienosti laiminlyönyt. Taloudellinen tasapaino? Dream on. Odottaa parempaa palkkatilannetta / sitä että ehkä joskus vuoden parin päästä vaihdan työpaikkaa. Intohimon ylläpitäminen itselle tärkeisiin asioihin? Jaa-a. No fantasiakirjoja luen, mutta milloin olen viimeksi esimerkiksi piirtänyt tai maalannut? Ei hajuakaan. Valokuvausta nyt tulee silloin tällöin tehtyä. Ja vaikka tiedän, minkälainen voima on ajatuksilla ja uskomuksilla, niin milloinkas viimeksi olen näitä aktiivisesti hyödyntänyt? Ei voi muistaa. Viimeiset 11 kuukautta mä oon suunnilleen ajatellut "kauhean rankkaa, mulla on kauhean rankkaa". Ja niinhän se on sitten ollutkin. Ehkä voisi jatkossa ajatella kehittävämpiä ajatuksia.
Mutta jos koitetaan ottaa positiivista linjaa, niin nyt ainakin on jonkinlainen raakaversio sen suhteen, että mitkä asiat edistävät hyvinvointia ja sitä kautta elämänlaatua, niin nyt noita voi alkaa työstämään. Tulen todennäköisesti käsittelemään myöhemmissä postauksissani tarkemmin tuon kaavion yksittäisiä seikkoja. Kadonneen hyvinvoinnin metsästyksen lisäksi tässä on projektina opetella elämään hyvää arkea. Mä oon ollut elämäni aikana niin vähän aikaa töissä, että mulla on ihan oikeasti opettelemista esimerkiksi siinä, että liikunnan määrä pysyisi kohtuullisena siitäkin huolimatta, että töissä tarttee olla se 40 tuntia viikossa. Mutta kyllä se tästä. Positiivista ajattelua kehiin, niin kaikki onnistuu.
Oikein mainiota viikkoa kaikille :)
ajattelin tässä postauksessa uppoutua aiheeseen, mitä on hyvinvointi, mutta sitä ennen vielä viimeiset sanaset tuosta nyttemmin jo takana olevasta asianajajatutkinnosta.
Viime viikolla otin jälleen suunnaksi Helsingin, tai oikeastaan sieltä käsin Porvoon ja Haikon kartanon. Torstaina ja perjantaina oli oikeudenkäyntiosan koulutuspäivät ja ne olivat sangen raskaat sellaiset. Torstaina kolme kertaa valmisteluistunto ja kaksi lyhyttä luentoa, perjantaina 3 pääkäsittelyä ja yksi lyhyt pohjustusluento. Miksi tällaiset on rankkoja? Yleensähän mä tykkään enemmän olla oikeussalissa kuin toimistolla. Vaan normaalipäivänä mä en pyörittele samaa keissiä kolmesta eri näkökulmasta ja siitäpä se rankkuus tulee. Niin ja normaalitapauksessa, mun todistajat ei ryhdy mahdottomiksi.
Viime hetken viilaukset pääkäsittelyitä varten, bussimatkalla. Ei sillä, että ois viime tippaan jäänyt tai mitään...
Oli älyttömän vaikeaa pitää pakkaa kasassa sen suhteen, että mitä itse haluaa sanoa ja on jo sanonut ja mihin vastapuoli on vedonnut, kun kaikki oli vuorollaan eri rooleissa. Että vetosiko tuo vastaajana tähän seikkaan, vai teinkö vain minä itse niin? Entäs kantajana, ottiko se tuon linjan vai mitä se nyt väitti? Tuomarina valmistelu oli tuskaa, ku piti muistaa mitä muut oli vaatineet ja vastanneet ja yrittää sitten siltä pohjalta ratkaista riitaisia ja riidattomia seikkoja. Tuomarina puolestaan pääkäsittely oli äärimmäisen helppo, ei tarttenut kuin jakaa puheenvuorot :D Tosin tää viimeinen ei vastannut tosielämän tilannetta, joten oikeasti homma on sikäli vaikeampi, että tuomarina pitäisi puheenvuorojen lisäksi ihan oikeasti seurata mitä salissa tapahtuu, koska sen perusteella, mitä siellä tapahtuu, pitäisi pystyä tekemään asiassa ratkaisu johonkin suuntaan. Tuolla kurssilla meidän ei onneksi tarttenut ratkaisua tehdä, lopussa vain ilmoitti, että tuomio annetaan kansliassa.
Kaksi pitkää päivää tässä huoneessa. Onneksi on ohi.
Lisäksi murheenkryyniä aiheutti henkilötodistelut. Nythän tilanne oli se, että me ei tiedetty, mitä ne todistajat tietää, joten ei yhtään tiedetty mitä sieltä tulee. Lisäksi ne kouluttajat päätti olla tarkoituksellisesti hankalia todistajia. Ne saattoi unohdella asioita, suuttua ja jopa väittää ihan mitä sattuu. Oikeasti todistajat saattaa kyllä jättää kertomatta asioita salissa, mutta ei ne noin hankaliksi ryhdy. Olis kyllä meinaan tehnyt mieli hakata päätä pöytään siinä kohtaan, ku oli itse koko ajan väittänyt, että vedotaan hiljaisesti syntyneeseen sopimukseen, niin oma päämies pamauttaa vastakuulustelussa, että "joo, sopimus syntyi ku minä tein tarjouksen ja tuon sihteeri vastasi siihen ok". Vedä siitä sitten pakka kasaan. Mulla oli muutenkin huonompi säkä mennen tullen. Sekä vastaajana että kantajana omat todistajani puhuivat homman tärviölle. Kantajana ollessani lisäksi vastapuolen todistaja "suuttui" mulle :D Voi elämänkevät. Noh, mieluummin tuolla noin. Ehkä sitä voi lisätä sille "oman päämiehen valmistelu oikeudenkäyntiin"-listalle että sano sille, että ei sitten mitään yllätyksiä. Juttua viedään tällä strategialla, joten pysytään tässä eikä sitten mitään lipsautuksia...
Tällä kertaa kerkesin jopa 5 minuutin verran tsekkailla myös ympäristöä
Haasteellisuudesta huolimatta kurssista jäi kuitenkin oikein hyvä mieli, sillä saatiin tosi hyvää palautetta. Musta on aivan mahtavaa, että kun jouduin helvetilliseen tilanteeseen kantajana, niin silti sain siitä palautetta, että hienosti vedetty, ei ainuttakaan virhettä, kouluttaja ei keksinyt mitään parannettavaa. Uskomatonta, kun ottaa huomioon, että mulla meni itsellä ainakin pään sisällä ihan pakka sekaisin todistajan kuulustelun aikana ja oli hirveä työ vetää juttua kasaan sen jälkeen. Kurssilla oli paljon sellaisiakin, joilla ei ollut ollenkaan oikeudenkäyntikokemusta, niin kouluttajat sanoivat sitäkin, että meistä kyllä näkee, että ollaan prosessattu, ku hommamme on ihan eri tasolla. Hyvä, että tässä sitten on matkan varrella kai vahingossa oppinut tekemään työtään :D Mähän olen ennen kaikkea oikeussalijuristi/rikosjuristi.
Pyörähdin perjantaina lyhyesti Helsingin keskustassakin, mutta eipä sieltä mitään löytynyt, kun en oikeastaan edes tiennyt mitä olisin etsinyt :D Sorry, ei mitään erikoisjoululahjoja tiedossa.
Nyt sitten, kun tuo 3 kuukauden, tai oikeastaan tarkalleen ottaen 11 kuukauden piina, nimeltä asianajajatutkinto on takana, on jälleen aikaa itselle. Tän tutkinnon tekeminen otti mulle aika koville, kun se vaati 110% panostuksen ja mä en tunnetusti pysty keskittymään kuin yhteen asiaan kerrallaan. Eli jos mun pitää tuolla omistautumisella tehdä jotain "työjuttua", niin siinä kärsii aina jokin muu. Esimerkiksi blogia olen pidellyt vähän miten sattuu ja sitten liikunnat on olleet vähäisemmät, kuin vuosiin. Eli fyysinen kunto ja kroppa muutenkin on nyt tosi heikossa kunnossa. Vaan eipä hätää. Se on tässä sitten seuraavana projektina. Kadonneen hyvinvoinnin metsästys.
Hahmottelin itselleni tällaisen kaavion mistä hyvinvointi koostuu:
Menee nyt hienosti yli reunoista, mutta menkööt, kun tuota pitää pystyä lukemaankin. Hahmottelin tässä hyvinvointia lähinnä kolmesta tasosta käsin. Psyykkisestä, fyysisestä ja sosiaalisesta. Sijoittelin asioita kuhunkin kategoriaan ja ympyröin tärkempiä pointteja. Ja kuten huomaatte, fyysiset jutut, joihin mä oon ihan liian kauan yksinomaisesti kiinnittänyt huomiotani, ovat loppuunsa vain pieni osa kokonaisuutta. Elämä eikä hyvinvointi ole kumpikaan kiinni siitä mitä se vaa'an lukema tai peilikuva näyttää. Fyysisellä tasolla oikeasti on merkitystä ravinnolla (riippumatta koosta), siinä mielessä, että hyvä ravinto pitää terveenä. Siis sillä tavalla ettei tule helposti sairaaksi. Ja toisaalta hyvän ravinnon pitäisi antaa energiaa arjesta selviämiseen. Liikunnalla on merkitystä siinä suhteessa, että toimintakyky säilyy. Ettei olisi heikko ja koko ajan joku paikka kipeänä puhtaasti siitä syystä, ettei kehossa ole lihaksia pitämään oikeita kehonasentoja. Ja uni, no jos sitä ei saa tarpeeksi, niin siihen voi jopa kuolla.
Ihan hirveän tärkeitä juttuja ainakin omasta mielestäni ovat myös nuo psyykkiset ja sosiaaliset jutut. Itse oikeastaan henkilökohtaisesti ajattelen, että oma hyvinvointi on enemmän noista kiinni, kuin fyysisistä jutskista. Ainakin silloin, kun fyysiset jutskat ovat jollakin tietyllä perustasolla. Sillä johan se on jo Maslown tarvehierarkiankin mukaista, että jos perustarpeita ei ole tyydytetty, niin sitten muilla asioilla on kovin vähän väliä.
Ihminen on sosiaalinen eläin. Se tarvitsee toisia ihmisiä. Jopa me introvertit.
Jos sosiaalista puolta tarkistelee, niin sen suhteen koen, että mun pitäisi panostaa enemmän ystäviin. Sen sijaan perhe- ja työjutut on mun mielestä ihan hyvällä tolalla. Mutta tätä ystävyyssuhteiden hoitoa ei oikein saisi jättää siihen, että soittaa kerran vuodessa ja tapaa ehkä kaksi kertaa vuodessa. Toki mulla on haasteena, että lähes kaikki ystäväni asuvat eri kaupungeissa kuin minä, mutta pitäisi yksinkertaisesti soitella enemmän.
Mitä puolestaan tulee psyykkiseen puoleen, niin sitäkin mä olen oikein hienosti laiminlyönyt. Taloudellinen tasapaino? Dream on. Odottaa parempaa palkkatilannetta / sitä että ehkä joskus vuoden parin päästä vaihdan työpaikkaa. Intohimon ylläpitäminen itselle tärkeisiin asioihin? Jaa-a. No fantasiakirjoja luen, mutta milloin olen viimeksi esimerkiksi piirtänyt tai maalannut? Ei hajuakaan. Valokuvausta nyt tulee silloin tällöin tehtyä. Ja vaikka tiedän, minkälainen voima on ajatuksilla ja uskomuksilla, niin milloinkas viimeksi olen näitä aktiivisesti hyödyntänyt? Ei voi muistaa. Viimeiset 11 kuukautta mä oon suunnilleen ajatellut "kauhean rankkaa, mulla on kauhean rankkaa". Ja niinhän se on sitten ollutkin. Ehkä voisi jatkossa ajatella kehittävämpiä ajatuksia.
Mutta jos koitetaan ottaa positiivista linjaa, niin nyt ainakin on jonkinlainen raakaversio sen suhteen, että mitkä asiat edistävät hyvinvointia ja sitä kautta elämänlaatua, niin nyt noita voi alkaa työstämään. Tulen todennäköisesti käsittelemään myöhemmissä postauksissani tarkemmin tuon kaavion yksittäisiä seikkoja. Kadonneen hyvinvoinnin metsästyksen lisäksi tässä on projektina opetella elämään hyvää arkea. Mä oon ollut elämäni aikana niin vähän aikaa töissä, että mulla on ihan oikeasti opettelemista esimerkiksi siinä, että liikunnan määrä pysyisi kohtuullisena siitäkin huolimatta, että töissä tarttee olla se 40 tuntia viikossa. Mutta kyllä se tästä. Positiivista ajattelua kehiin, niin kaikki onnistuu.
Oikein mainiota viikkoa kaikille :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti