Sadetta, teetä ja kynttilöiden valoa - syksyn ytimessä

Hei,

taas on vierähtänyt kaksiviikkoinen. Asianajajatutkinto, jota stressasin keväällä 4 kuukautta kokeen muodossa ja nyt syksyllä 3 kuukautta oikeudenkäyntiosan muodossa, on viimein loppumetreillään. Ensi viikko on viimeinen viikko ja sitten homma on paketissa ja saa lähettää valtioneuvostolle loputkin paperit, että antakaahan se oikeudenkäyntiavustaja lupa. Jippii! Melkein epätodellinen olo. Voitteko kuvitella, lähtökohtaisesti ei enää ikinä tarvitse tehdä mitään tutkintoa, koetta tai muutenkaan opiskella työn ohella, muuten kuin ammattikirjallisuutta lukemalla. Ennen kuin menen tarkemmin uusiin vapauden tuntemuksiini, muutama katsaus pariin viime viikkoon.

 

Näissä tunnelmissa meni vielä toissaviikon illat. Lukemista ja etätehtäviä.

Toissaviikolla piti tehdä viimeinen isompi tehtävä, oikeudenkäyntisuunnitelma ja kanteen täsmennys sekä valmistautua suulliseen valmisteluun ja siinä kohtaa meinasi ihan todella kamelinselkä katketa. Alkoi jo näkyä se takana oleva 10 viikon putki, jonka olin edennyt kaavalla "herää, töissä 8 tuntia, kahvi, asianajajatutkinnon tehtävien tekoa, joko lukemisen tai kirjallisen tuotoksen laatimisen muodossa puoleen yöhön asti, nukkumaan, herää...". Kaiken lisäksi minua pisti tuossa loppumetreillä turhauttamaan aivan äärettömästi, kun ryhmäjakoja muutettiin sen jälkeen, kun vastaukset haasteisiin oli tehty. Oli sitten "tuomarina" tosi mahtavaa laatia yhteenveto, kun esimerkiksi haasteessa sanottiin X Y Z ja vastauksessa A B C. Normaalitapauksessa ne menis enemmänkin "haaste X Y Z, vastaus -X -Y -Z". Eli jos haasteessa sanotaan että jokin asia tarkoittaa jotain, niin vastauksessa sitten sanotaan, että eipäs tarkoita. Nyt oli ryhmäjakojen muuttumisen takia sitten sellaista, että vastauksessa ei välttämättä otettu kantaa kaikkiin haasteessa olleisiin seikkoihin ja toisaalta vastauksessa saatettiin perustella vastausta sellaiseen asiaan, mihin kanteessa ei oltu edes vedottu. Että teepä siinä sitten yhteenveto siitä, mistä asiassa on kysymys, mitkä ovat vaatimukset ja vastaukset niihin. 

 Tunnelmavalaistusta kirjahyllyn päältä

Myös tuon toissaviikon tehtävät hiersivät ihan todella, kun siinä yhteydessä tuli uusia todisteita, jotka veivät loputkin pohjat kantajan vaatimuksilta. Tosi absurdia, että ohje on, että "toimikaa kuin olisitte oikeasti menossa oikeudenkäyntiin näillä spekseillä ja näyttäkää paras osaamisenne" ja sitten annetaan sellainen tehtävä, jossa kanteella ei ole mitään mahiksia menestyä. Mä en ikinä oikeasti lähtisi tuollaisilla pohjilla oikeudenkäyntiin, koska turpaanhan sieltä vain tulisi. Mun henkilökohtainen onni ja epäonni oli, että mä löysin sen Korkeimman oikeuden tapauksen, mistä tämä meidän case oli tehty. Ne on melkein yks yhteen ja KKO on jo tämän kerran ratkaisut hyläten kanteen. Ihan kaikki oikeuskäytäntö ja oikeuskirjallisuus on tätä vastaan ja laissa ei säädetä juuri mitään sopimuksista liikesuhteissa. Ei tasan mitään pelinappuloita. Että tee siinä sitten oikeudenkäyntisuunnitelma. Vastaajan näkövinkkelistähän homma on äärettömän helppo, mutta kantajana on vähän vaikeaa.

 

Flunssassa mentiin taas tämäkin viikko

Mutta niin vain siitäkin selvittiin ja kaikki illat ja koko viikonlopun tehtäviä väännettyäni ne olivat valmiita sunnuntaina puoli yhdeltätoista illalla. Ja tällä viikolla minulla onkin sitten ollut työpäivien jälkeen "vapaata". Ainoastaan tänään käytin noin puolitoista tuntia tehdessäni viimeisetkit pikkutehtävät pois. Valitettavasti en ole kuitenkaan vapaitani päässyt hyödyntämään täysimääräisesti, sillä olen ollut koko viikon flunssassa. Kyllä, taas. Kertoo mielestäni jotakin homman rankkuudesta, kun mä olen tän 12 viikon aikana ollut kolmesti flunssassa ja lisäksi mulla oli melkein viikon migreeni joka päivä. Normaalisti olen ehkä kerran vuodessa flunssassa. 

 

 Lisää tunnelmavalaistusta...

Nyt alkavalla viikolla maanantai menee taas partiossa, tiistaina pakkaan ja keskiviikkona lähden suoraan töistä Helsinkiin. Viime lakosta oppineena, tällä kertaa yövyn Töölössä asuvalla ystävälläni, niin pääsen sieltä vaikka kävellen bussille, jos tulee yleinen lakko. Torstai ja perjantai koulutuspäivät ja sitten vapaus! Voi että. Tää flunssakin on jo varmaan siihen mennessä ohi ja mä pääsen harrastamaan liikuntaa! Tämä vuosi ylipäätään on ollut tosi surkea liikunnan kannalta ja nämä 12 viikkoa ihan katastrofaaliset. 

 Sateen ropinaa. Ikkunat on muuten taas siinä kunnossa niin kuin niitä ei olisi koskaan pestykään :D Hurjaa miten nopeasti ne liikaantuvat, kun asuu ydinkeskustassa.

Tänä vuonna on mennyt niin paljon aikaa ja energiaa uuden työn oppimiseen ja tuohon asianajajatutkintoon, mutta kun nyt työ alkaa jo olla jotenkin hallussa ja tutkinto tehtynä, niin nyt seuraava isompi projekti on oppia pitämään liikunta osana arkea silloinkin, kun suurin osa päivästä menee töissä. Mähän en oikeastaan vuoden 2005 jälkeen edes ole ollut kuin vasta nyt pitempiaikaisesti tilanteessa, että 40 tuntia viikosta pitää olla jossain. Oli helppoa harrastaa liikuntaa aktiivisesti, kun ei tarttenut koskaan tehdä mitään muuta kuin lukea kotona kirjaa (oikis) tai kun oli työttömänä (8 kk). On hieman vaikeampaa harrastaa liikuntaa aktiivisesti, kun töistä tullessa haluaisi vain kaatua nukkumaan. Mutta uskon, että kaikkeen tottuu ja ei mulla ole kuin yksi kokemus elämäni aikana, että on suorastaan suututtanut, että lähdin harrastamaan liikuntaa. Muuten kokemukset ovat positiivisia, joten se on hyvä pohja rakentaa. 

 

 Täydellinen teevalikoima. Vasemmassa laidassa perinteisiä (earl grey, english breakfast jne.), keskellä mustia maustettuja ja oikeassa laidassa lajitelma vihreitä. Iltaisin juon pelkästään viimeisiä, ettei yöunet mene.

Aattelin nyt laittaa pääpainoa lihaskuntoharjoitteluun. Useampana aiempana vuonna olen keskittynyt lähinnä juoksuun, mutta täällä Lappeenrannassa on rehellisesti sanottuna ihan surkeat mahdollisuudet lenkkeilyyn (ei pururatoja, ainakaan pitkiä sellaisia, ei metsiä ja kaupunki on tosi oudon muotoinen). Lisäksi uskon muutenkin, että kroppani kaipaa nyt enemmän lihasten rakentamista, kuin varsinaista itsensä näännyttämistä aerobisella harjoittelulla. 

 

 Monipuolinen teevalikoima on yllättävän helppo rakentaa. Kolmella pakkauksella saa 13 eri makua. Tästä nyt puuttuu se Twiningsin laatikko, mutta noissa kahdessa siis hyvät vaihtoehdot vihreiksi ja maustetuiksi mustiksi. Ja pitäähän sitä suosia suomalaista.

Noh, kun tässä on takana viikko sairastamista, niin arki on ollut varsin stereotyyppistä syksyä. Olen istunut sisällä ja lukenut fantasiakirjaa kynttilänvalossa tai tuijotellut ikkunasta sadetta. Tassussa teekuppi. Siinä on vain jotain niin kotoisaa, kun voi juoda kivasta kupista teetä. Jonkin aikaa käytin vaihtelun vuoksi KoKo-sarjan ruusukuppia, mutta sitten aloin taas kaivata tätä Iittalan Satumetsä-sarjan kuppiani sinisine peuroineen. Elämän pieniä nautintoja. 

 

 Kuu paisteli kauniisti tuossa yksi ilta. Kuvassa näkyy myös yhden puun latvaa. Keskustassa on moneen puuhun laitettu tuollaisia valohärpäkkeitä, mitkä ovat kieltämättä mainioita tämän harmauden keskellä.

Mietiskelin muuten tuossa saunassa istuessani tämän blogin suuntaa ja tulin siihen tulokseen, että aion painottaa jatkossa lähinnä hyvinvointia, onnellisuutta ja iloa. Elämän positiivisia puolia (vaikka ironisesti tämän blogin nimi onkin elämän varjoja...). Etsiä niitä arjesta. Hyvinvointi onkin parempi teema arjen kehittämiseen, kuin vuosia jatkunut laihdutus ja kasvot vaa'assa kulkeminen. Katsotaan, mitä siitä näkökulmasta alkaa tulla, aihe on itsellenikin kovin uusi. 

Mutta palaillaanpa ensi viikolla taas aiheeseen. Ihanaa viikkoa kaikille :)