Aikataulussa!

Jeij,

tänään sain siirtää kani-tickeriä (tuossa vasemmassa laidassa) kohtaan - 3 kiloa. Se tarkoittaa, että joulukilot on nyt sulatettu. En ihan heti muistakaan, milloin olisin päässyt joulukiloista eroon näin nopeasti. Hoikistumisprojekti on siis lähtenyt hyvin käyntiin. Mietin, että olen varmaankin jo ketoosissa, koska eilenkin huomasin iltakahdeksalta, että olin syönyt vain aamulla rahkan ja yhdeltä salaatin. Eikä edes ollut nälkä! Mutta söin silti vielä iltaruuan, ettei nyt ihan liian pienillä kaloreilla mentäisi. Kunhan tän alun turvotukset (nesteet) on karistettu, tähtään sellaiseen kilon viikkotahtiin.

Aamulla popsin ihan ekana näitä. B-, C- ja D-vitamiinia. Omega-3:sta ja sinkkiäkin tulee tuon C-vitamiinin kyljessä.

Koska alku on aina vaikeinta, mä oon tällä viikolla syönyt enimmäkseen sellaista ruokaa, mistä oikeasti pidän. Aamuisin on mennyt rahkaa heraproteiinijauheella, lounaiksi kanafeta-salaattia ja illalliseksi kebabia sipulilla ja salsakastikkeella. Ja älyttömät määrät vettä ja pari-kolme kuppia teetä päivässä. Tämä kombinaatio on riittänyt tuottamaan tämän viikon pudotukseksi - 2 kiloa. Liikuntaa en ole saanut aikaiseksi ollenkaan. 

Aamupala tällä hetkellä rahka heraproteiinijauheella. Pitää katsoa tuleeko jossain vaiheessa tarve vaihtaa rahka runsasrasvaisempaan turkkilaiseen jugurttiin.

Tämä voi näyttää ankaralta kitudieetiltä, mutta ei se sellaiselta ainakaan tunnu. Aamupala pitää älyttömän hyvin nälkää, eikä ole ollut ongelma, vaikka lounas on välillä töistä johtuen ollut vasta 14.00 maissa. Lounas puolestaan, vaikka salaatti onkin, on "karppisalaatti". Siinä on vihannespartikkelien lisäksi kanaa, joka on paistettu oliiviöljyssä, fetakuutioita (rasvaa 29%) ja lisäksi mä laitan siihen vielä paprikamajoneesia (rasvaa 42%). Eli jos kaloreita alkais laskemaan, niin ei se varmaan miltään laihdutusruualta "virallisterveellisten" mielestä näyttäis. Mutta kun illan kebab-annoksessa on vain joku 300 kcal ja aamun rahkassa noin 140 kcal, niin silloin ei haittaa vaikka kaloreita olisi siinä salaatissa 1300. Koska karppi syö vain muutaman kerran päivässä, on niillä ruokakerroilla varaa syödä enemmän, kuin jos olisi tilanne, että söisi vielä välipalan ja iltapalankin. 

Lounaan valmistaminen on nopeaa, kun raaka-aineet on valmiiksi pilkottu/paistettu ja boxeissa.

Mutta vaikka tuohon aamupalan ja illallisen kalorit nyt laskinkin, niin kokonaisuudessaan en mä kaloreita laske. Niin kauan kuin paino putoaa, en näe siihen mitään tarvetta ja muutenkin, tiedän, ettei musta olisi laskemaan eliniäksi kaloreita, joten siksi en perusta ruokavaliotani mihinkään mittailuun tai laskemiseen. Minun ruokavalio perustuu kemiaan. Ketoosi tilana tarkoittaa yksinkertaistettuna, että keho on käännetty purkamaan rasvavarastojaan. Jos koko kemiallisen reaktion haluaa tietää, niin voi katsoa vaikka wikipediasta, miten ketoosi on selitetty. 

Sillä aikaa, kun kana lämpenee uunissa (en omista mikroa), kerkee koota salaattipedin

Tän lisäksi viittaan kemialla myös tiettyjen hormonien kontrollointiin. Ruokavalioni pitää insuliinin erityksen minimissä. Insuliinin vaikutus muihin hormoneihin on erityisen voimakas ja siksi sen tasapainottaminen liittyy vahvasti myös kaikkien muiden hormonien epätasapainotilojen korjaamiseen. Insuliini vaikuttaa nais- ja mies-hormoneihin, kortisoliin ja kasvuhormoniin, eli siis kaikkiin niihin hormoneihin, jotka osallistuvat eri tavoin rasvanpolttoon tai sen kerryttämiseen. Tarkka selitys tässäkin on paljon pidempi, mutta karkeasti ottaen oon huomannut, että kun insuliini on minimissä, rasvaa palaa. (Jos aihe kiinnostaa, lisätietoa löytyy esim. Kaisa Jaakolan Hormonidieetti-kirjasta ja Andreas Eenfeldtin Ruokavallankumous-kirjasta. Etenkin jälkimmäisestä löytyy myös kaikki viitteet tutkimuksiin yms. eli se on myös tieteellisesti ottaen korkeatasoinen kirja.)

Valmis mössö :D Eli kana ja majoneesi lisätty ja sitten sekoitettu. Ei niin esteettistä, mutta ah niin hyvää!

Noh, jos se karppauksen kemiasta tällä kertaa. Minullehan karppiruokavalion noudattaminen pääruuilla ei ole koskaan ollut mikään ongelma, vaan ongelma on ollut tunnesyömisenä toteutettu herkkujen mässyttäminen iltaisin ja viikonloppuisin. Niinpä siis tälläkin viikolla kovimmalle otti olla iltaisin ja varsinkin perjantaina ja lauantaina ilman herkkuja. Mielenkiintoista nähdä, että kuinkahan monta viikkoa pitää olla ilman, että sitä tottuu ajatukseen, että ilta/viikonloppu ei ole yhtä kuin herkuttelu?  

Voin kertoa, että kyllä on herkut himottanut, vaikkei mulla nälkää olekaan. Oloa tunnustellessa on ollut aivan selkeästi, että vatsa on tyytyväinen ja halu on päässä. Oon sitten yrittänyt taklata mielihaluja lueskelemalla karppifoorumia ja katsomalla netistä kaikkia "läski/laihdutusohjelmia". Jälkimmäinen on hyvää pelottelua, kun siellä on yleensä ihan älyttömän lihavia ihmisiä ja ensimmäinen on motivoivaa, koska onnistuneita ihmisiä on niin paljon ja he listaavat niin monia hyviä muutoksia painossaan ja muutenkin terveydessään. 

Illallinen valmistumassa. Lautaselle kylkeen salsa-kastiketta ja nam.

Luin eilen sellaista ketjua, missä oli listattu myös karppauksen haittapuolia. Ja pystyin niin samaistumaan niihin! Syömisen vaikeus silloin kun, et voi syödä kotona. Check. Turhautuminen joka paikasta tursuavaan väärään tietoon, jota kuitenkin valtaosa pitää totuutena. Check. Väsyminen selittelemään omia valintojaan. Check. Väsyminen harhaluuloihin "no eikö tuo nosta kolesterolia ihan hirveesti?" yms. Check. Kieltämättä olo on aika ison osan ajasta sellainen "minä tiedän totuuden ja koko muu maailma ei" ja se on välillä aika raskasta. Välillä kokee tarvetta alkaa kovastikin kertomaan tästä "laihtumisen graalin maljasta", jos vaan joku valittelee ylipainoaan tai kakkostyypin diabetestä (karppaus kun parantaa sen). Välillä tekee tosi pahaa nähdä siellä sun täällä mediassa laihduttajille suunnattuja neuvoja, joiden vain tietää pahentavan tilannetta. Välillä tekee tosi pahaa, kun tuntuu ettei ihmiset millään tajua, että virallisten tahojen lausunnot ovat mitä ovat, koska totuus tekee hallaa maataloudelle ja "einestaloudelle"/einesten valmistajille. Logiikka tuntuu olevan olkaa vain läskejä, kunhan nää työpaikat pysyy. Mä taannoin sanoin, että mitä asiantuntijoihin tulee, niin "sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.". Sellaiset asiantuntijat, jotka on vapaita sanomaan täsmälleen oman rehellisen mielipiteensä, ovat vähässä. Tai sitten on niitä, jotka itsepintaisesti haluavat uskoa ja pitää kiinni siitä, mitä heille on koulussa (yliopisto) opetettu asiasta totuutena. Näin vaikka käytännön kokemus olisi miten sitä vastaan. Tästä ropleemasta kertoo itseasiassa Andreas Eenfeldtkin kirjassaan. Hän kun on lääkäri, jolla kesti jonkin aikaa hyväksyä, että kaikki mitä hänelle oli ikinä opetettu, olikin väärin. 

Illalla kaivan vielä pillerikorista magnesium-sitraattia. Karpatessa jostain syystä tulee paljon kramppeja, jos ei syö sitä tarpeeksi.

Mutta ei auta. Kai minä mesoan tästä aiheesta tässä omassa blogissani (jonka lukeminen on täysin vapaaehtoista :D ) ja yritän muuten hillitä itseni. Tiedän itse miten raivostuttavaa on, jos joku tuputtaa uskontoaan muille, niin en kai saisi samalla tavalla tuputtaa tätä karppaus-sanomaa muille, jos he ei halua kuulla / ei oo valmiita hyväksymään asiaa. 

Nyt on kuitenkin mieli korkealla, kun tämä on lähtenyt taas hyvin käyntiin :)