Heipä hei jälleen,
paluu arkeen on koittanut. Eilen oli ensimmäinen loman jälkeinen työpäivä ja lokaatio on taas täällä Kaakkois-Suomessa. Tällä kertaa masentelin jo paluuta edeltävänä päivänä ja olen sen jälkeen yrittänyt pitää itseni kasassa. Sujuu aika lailla kaavalla "älä ajattele sitä". Mietin sitä, jo silloin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, että pitää vain kovasti yrittää keskittyä niihin hyviin puoliin mitä täällä on. Paitsi että sitten tajusin, ettei niitä nyt niin hirveästi ole.
Mummolan pihalla oli jouluaattona lunta, lintuja ja söpö orava. Sisällä oli rakkaita ihmisiä, se oli lämmin hetki.
Tämä käy ilmi, kun katselee taaksepäin vuoteen 2014 ja miksei jopa vuoteen 2013:kin. Vilkaisin nimittäin tuossa aamulla tuota vihkoa, mihin mä olen kirjannut painoani ylös enemmän tai vähemmän säännöllisesti marraskuusta 2011 lähtien. Karkeasti ottaen tilanne on se, että kun 2012 onnistuin ekaa kertaa vuosiin kunnolla laihduttamaan isommasti, niin mä lihoin ne kaikki takaisin ja vähän päälle. Sinä aikana kun mä oon asunut täällä Kaakkois-Suomessa. Mun suurin pahe on aina ollut tunnesyöminen, joten jos minulla on elämäntilanne, josta en pidä, todennäköisyydet lihomiselle kasvavat. Asiaa kun oikein miettii, niin lukuunottamatta sitä 2,5 kuukauden pätkää Oulussa, mulla ei ole ollut näin ikävää kuin viimeksi peruskoulussa. Se vaan vaikuttaa niin hirveän isosti, että mitä mieltä olet siitä, mitä olet pakotettu tekemään sen noin 40 tuntia viikossa. Rakastatko sitä, pidätkö siitä vai joudutko sietämään sitä.
Tunnelmaa oli tarjolla myös isäni kotona
Kun katson taaksepäin ihan vain vuoteen 2014, niin ei siitä jäänyt paljoa käteen. Suurin osa ajasta kului tehden töitä ja arki-illat vain katosivat jonnekin massaan. Vaikka töihin liittyen on muutama valopilkkukin, niin mun todella tarvitsee päästä pois. Haluan takaisin sen tunteen, mikä mulla oli käräjäoikeudessa, että lähdin mielelläni töihin ja tykkäsin tosi paljon olla siellä. Sen, että ei oikeastaan ollut mitään mikä olisi kaihertanut mieltä.
Joulun aika on minulle erityisen kultainen, koska kontrasti arkeen on niin suuri
Vuodesta 2014 jäi positiivisena mieleen pari partioleiriä, syksyllä alkanut uusi sudenpenturyhmä, kesäloma Pohjanmaalla, äidin ja ystävien vierailut Lappeenrannassa, joululoma Pohjanmaalla ja vapaa-ajan hetket ystävien ja kollegoiden kanssa Lappeenrannassa. Muilta osin koko vuosi oli kyllä sellaista suossa tarpomista, että voi naamakala. Tekisi mieleni sanoa, että ihan hukkaan heitetty vuosi. Vaikka vuoden anniksi toki voisi todeta karttuneen elämänkokemuksen ja sen, että ainakin tiedän missä minun ei pidä olla. Ei maantieteellisesti eikä ammatillisesti.
Tällainen puolestaan oli äidin pihalla
Nyt sitten pitää vain keksiä, että miten tästä pääsee pois? Miten tehdä vuodesta 2015 yhtä hyvä vuosi kuin vuosi 2012 oli? Ainakin, jos onnistun pudottamaan painon takaisin vuoden 2012 lukemiin, voin olla tyytyväinen. Se olisi kyllä hyvä pyyhekumi pyyhkimään pois mielipahaa, joka nykyisen tilanteen kurjuudesta on syntynyt. Toinen mitä mietin, on yrittää jotenkin luoda merkityksellisiä hetkiä arjen keskelle.
Näissä näkymissä sielu lepäsi, kun oli tuijottanut ikkunasta rakennustyömaita viimeiset 4 kk
Ensimmäinen sellainen onkin jo potentiaalisesti se maaliskuun lumilautailureissu Vuokattiin. Jätin siitä jo loma-anomuksen sisään, pitää vain toivoa että se menee läpi. Keväälle on kaavailtuna myös pientä visiittiä tapaamaan ystäviä Turkuun. Lisäksi tämä vuosi on ensimmäinen vuosi ikinä, kun minulla on luvassa täydet lomat ilman, että olisin käyttänyt niistä osaa edellisenä vuotena. Mietin, että jos kesälomaksi riittäisi 3 viikkoa, niin sitten voisin ehkä pitää jonkinlaisen syyslomankin ja kiitos joulun sijoittumisen, myös tänä vuonna saa muutamalla vapaapäivällä ainakin viikon joululoman. Ehkä tälläinen lomien jaksotus (lasketteluloma, kesäloma, syysloma ja joululoma) auttaisi kestämään arkea niin kauan, kuin sitä arkea ei saa muutetuksi.
Uudenvuodenaattona pelailimme monopolia perheen kesken
Yritän toki muuttaa sitä arkeakin löytämällä itselleni uuden paikan, mutta se tunnetusti ei ole niin helposti tehty kuin sanottu. Luulen, että yritän vielä kerran hakea pelkästään auskultoimaan ja jos nytkään ei tärppää, niin sitten laajennan hakua myös muihin mahdollisiin paikkoihin. Mutta äärimmäisen hyvä kysymys on myös, että miten sitä arkeaan saisi muutettua miellyttävämmäksi nykyisillä "oletusarvoilla"? Jos tästä nyt ei heti eikä edes pian pääse minnekään, niin miten tehdä tästä nykyisestä parempi? Etenkin, kun haasteena on keksiä, että mihin sitä pahan olonsa nyt upottaa? Jos aion palata vuoden 2012 painoon, mä en voi hukuttaa pahaa oloani ruokaan, kuten olen tehnyt tähän asti. Siinäpä totisesti miettimistä.
Villasukkavarasto karttui mummon tekemien sukkien lisäksi näillä ystävän tekemillä
Huolimatta tästä erittäin alavireisestä kirjoituksesta, vuosi on kuitenkin lähtenyt siinä mielessä positiivisesti käyntiin, että paino lähti putoamaan, on olemassa toivo siitä lasketteluretkestä ja paluu töihinkin on sikäli kevyt, että oli 1 päivä, sitten loppainen, 3 päivää, viikonloppu, 4 päivää ja asianajajapäivät, eli kokonaiset kaksi viikkoa on lyhyempiä ennen kuin alkaa 5 työpäivän viikot.
Ja nyt aikaa kuluu tämän parissa. Mielenkiintoinen kirja täynnä taruja palauttaa mieleen lapsuuden hetkiä kun äiti kertoi saunassa mm. näkistä
Parempaa vuotta 2015 kaikille, yritetään tavoitella niitä asioita, jotka tekevät meidät onnelliseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti