elossa ollaan vaikka blogihiljaisuutta onkin kestänyt 2 viikkoa. Kirjoittelen tätä pääsääntöisesti viikonloppuisin ja viime viikonloppuna minulla oli Helsingin reissu, niin siksi jäi väliin. Tällä viikolla puolestaan olen tehnyt ihan sikana töitä, niin oli hieman motivoitava itseään tämän pariin. Mutta kupponen teetä tässä ja spotifysta (netin välityksellä toimiva musiikintoistopalvelu) Within Temptationin minulle ennen kuuntelematon albumi pyörimään, niin eiköhän tämä tästä.
Tällainen mainos tuli postissa. Oli niin hyvä, että laitoin jääkaapin oveen.
Siinä missä viimeksi kirjoittaessa olin aikataulussa painonpudotuksen suhteen, niin enää en valitettavasti ole. Ensin se paino jäi junnaamaan viikoksi siihen -3 kiloon, sitten Helsingin reissu + 2 kiloa nesteitä, jotka mä oon nyt sitten tässä tän viikon aikana taas haihdutellut. Oli jo lähellä, että oisin voinut siirtää kanin -4 kiloon, mutta ei se onnistunutkaan. Joten painorintamalla ei oikeastaan enempää raportoitavaa tällä hetkellä. Yksi mässäysreissu aiheutti edestakaisliikettä, liikuntoja olin suunnitellut tälle viikolle, mutta plörinäksihän se meni, koska olin kellon ympäri töissä viikolla ja nyt viikonloppunakin piti tehdä töitä. Kotona olen oikeastaan tällä viikolla käynyt vain nukkumassa. Viikonloppuna toki nukkuen sitten niitä viikon univelkoja. Yksi yö tein töitä 02.00 asti ja sitten kun siitä piti sen jälkeen herätä 07.30 ja lähteä TAAS töihin, niin oli huumorintajun loppuminen lähellä.
Tälle viikolle osuivat talven kauneimmat päivät. Nopeasti kuvasin matkalla käräjiltä toimistolle.
Mutta tätä viikkoa edeltävä viikko oli kiva. Uskomattomatonta härdelliä väli maanantai-torstai, mutta perjantaista sunnuntaihin oli mukavaa. Viime viikon torstaina oli niin kiire, että loppupeleissä sain juosta töistä kotiin, soittaa taksin, heittää sillä välin työvaatteet lattialle, pukeutua nopeasti matkustusvaatteisiin, napata laukut ja juosta taksiin. Kerkesin junaan just ja just. Junassa ehdin ensimmäistä kertaa edes vilkaista omaa kännykkääni. Jossa oli onnellisesti viesti ystävältä, jonka luo olin menossa yöksi, että tämä on sairastanut. Kiva. Yksi toinen ystävä kuitenkin pelasti mut ja minulla oli yöpaikka myös torstain ja perjantain väliseksi yöksi. Oli kyllä vaan jotenkin niin sen päivän kruunaus tuo majapaikkahässäkkä. Aina yhtä kiva soittaa jollekin "tuota, mä olisin tulossa 2 tunnin päästä, pääsenkö sun luo yöksi?".
Perjantai-aamuna raahasin elämää painavempaa laukkua loskamyrskyssä Vuosaaresta Munkkiniemeen Hilton Meritorppaan ja ilmoittauduin asianajajapäiville. Päivä meni luentojen parissa, itse osallistuin vanhusten muistisairauksia käsittelevälle linjalle, jossa oli mm. lääkäri puhumassa. Välissä oli cocktail-tyyppinen kevyt lounas ja sitten kävin myös keskustassa kirjautumassa sisään Sokos Hotel Presidenttiin ja palasin illalliselle Meritorppaan.
Ruoka oli hirmukalliille paikalle tyypilliseen tapaan taiteellista mutta kovin vähäistä. Alkoholia sen sijaan oli hirveästi. Kokonainen viinipullo per naama ja sitten vielä baileysia "teen kyytipojaksi". Toisilla oli kahvia ja konjakkia, mutta kun minä en juo kumpaakaan. Viihdykettä tarjosi Jukka Puotila stand up-komiikan muodossa siinä 5 metrin päässä. Illalla oli vielä Diandran keikka ja bileet olisivat jatkuneet ainakin 04.00 asti, mutta itse otin taksin keskustaan jo 02.00, koska seuraavalle päivälle oli sovittuna treffit ystävän kanssa. Ihme kyllä ei edes tullut krapulaa, vaikka maailma pyöri vielä aamullakin ja silloin yöllä olin ihan älyttömän humalassa. Pullo viiniä on liikaa jos et oo syönyt etkä juonut juuri mitään koko päivänä. Liikaa jopa minun painoluokassani. Mä en tiedä mikä noissa ilmaisen viinan juristibileissä aina johtaa aina tähän. Joka tapauksessa se sitsilaulun säe "mut kaikista eniten juo lakimies", on välillä hyvin paikkansa pitävä. Tosin tällä kertaa asiaan vaikutti myös se, että mulla oli illalliselle mennessä ihan jäätävä migreeni, jonka suoraansanottuna päätin juoda pois.
Aamulla kiittelin itseäni siitä, että olin viimeiset tunnit illalla/yöllä juonut niin paljon vettä kuin vain suinkin pystyin. Vaikka maailma pyöri siihen malliin ettei pystyasennossa kannattanut olla ennen yhdeksää, yhtään ei sattunut. Olin myös suunnattoman kiitollinen, että hotellin aamiainen oli 10.30 asti. Ah nam. Rakastan hotelliaamiaisia. Vaikken mitenkään hirveästi sellaisilla santsaakaan, niin jotenkin se on vaan niin luksusta kun on tarjolla vaikka mitä ja on mistä valita. Itse päädyin tasoittavasti paahtoleipään, jugurttiin, teehen ja mehuun, mutta ah se oli niin hyvää. Taustalla soi ihana klassinen musiikki ja ikkunasta näkyi tyypillinen helsinkiläinen maisema. Se oli tosi ihana hetki. Sillä hetkellä mä olin tosi onnellinen.
Kävin aamiaisen jälkeen vielä hieman nukkumassa ja sitten huoneen luovutuksen jälkeen treffasin ystävääni kaupungilla. Käytiin muun muassa Starbucksissa, jossa mä oon aikaisemmilla visiiteilläni unohtanut käydä. Vaikka se kahvipaikka onkin, ni mä halusin kokeilla frappea, kun en ollut ikinä sellaista maistanutkaan. Se paljastui sellaiseksi pirtelömäiseksijutskaksi ja oli aivan älyttömän hyvää. Kaloreita varmaan miljoona, mutta olin päättänyt, että en Helsingin reissulla murehdi asiasta. Päivä oli kaiken kaikkiaan aivan ihanan sielua ravitseva. Siinä vaan on jotain erityistä, kun pääset juttelemaan hyvän ystävän kanssa ensimmäistä kertaa vuoteen kunnolla. Illalla sitten suuntasin takaisin tänne Kaakkois-Suomeen.
Vastapainoksi edellisen viikon hemmotteluille tämä viikko olikin melkoinen isku vasten kasvoja. Ihan törkeä kiire ja tuntui ettei mitään kerkeä vaikka mä tein 5 päivässä 6 kokonaisen työpäivän verran töitä. Ja siltikin jouduin siirtämään osan työtehtävistä karusti vaan eteenpäin ja ilmoittamaan, etten mä vaan millään kerkeä. Kun lauantai-aamuna sitten soitti poliisi, mun teki mieli heittää puhelin seinään. Poliisi myös tekstasi lauantai-iltana ja jouduin soittamaan mun vangille. Nyt sunnuntainakin oli sitten töitä sellaiset 2 tuntia, kun kävin hoitamassa vangitsemisoikeudenkäynnin. Joskus tekisi mieli sanoa poliiseille, että ette hemmetti viete ota ketään kiinni torstaiaamuna, ku se tarkoittaa kaikille töitä viikonlopuksi. Koska pidättää voi vaan 3 vuorokautta ja sitten pitää joko tuomioistuimen vangita tai poliisin päästää vapaaksi. Meillä oli sama tuomari, kun oli perjantainkin oikeudenkäynneissä, niin sitten sen kanssa vitsailtiin, että jäi tämä meidän viikonloppu ihan olemattomaksi. Poliisi oli totta kai hänenkin kanssaan soitellut lauantaina.
Tämä viikonloppu vaan siis katosi. Yhtään en päässyt irti työstä ja nyt pitäis ainakin 5 päivää jaksaa samanlaista hullunmyllyä. Positiivisesti ajateltuna mulla on nyt sisällä ihan älyttömän paljon pitämättömiä vapaita, niin sitten kun vaan yhtään on rakoa, niin otan niitä kyllä huolella takaisin. Katotaan jos loppuviikosta helpottais. Varmaankin "dream on" tosin, koska siellähän on perjantaina isojen juttujen syytteidennoston määräpäivät. Pitäis keretä lukemaan ne miljoonasivuiset esitutkintapöytäkirjat jossain välissä tässä... Työantajani katsoi niitä ja totesi sitten "no, ainakin sulle maksetaan noiden lukemisesta". Ei lohduttanut.
Että jos musta ei taaskaan pitkään aikaan kuulu, niin mä oon vaan töissä. Yritän tässä sivussa suostutella tuota painoa nytkähtämään alas. Nyt on kyse kiloista, jotka "ansaittiin" viime kesänä (eli oon nyt elokuun puolivälin painossa), niin niitä pitää hieman suostutella, kun ne on tuossa saaneet olla 5 kuukautta. Mutta lukuunottamatta sitä että välillä tekee mieli makeaa (en oo edes marjoja tai hedelmiä syönyt nyt), niin mitään ihmeempiä himoja ei ole ollut, joten eiköhän tämä tästä. Kana-feta-salaatti maistuu ja ensi viikolla aion tehdä myös kaalipaistosta ihan vaihtelun vuoksi. Ehkä pitkästä aikaa voisin ostaa illoiksi myös kananmunia ja jotain täytettä munakasta ajatellen.
Tsemppiä alkavaan viikkoon kaikille! Päivät pitenee koko ajan, kyllä tämä tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti