Lähimatkailua parhaimmillaan - Emmes Retreat ja puumajat!

Hei,

otsikko on ehkä hieman harhaanjohtava siltä osin, että minun kohdallani ei nyt ole kyse lähimatkailusta. Kauan odottamani kesäloma nimittäin viimeinkin alkoi ja suuntasin Lappeenrannasta tänne Pohjanmaalle. Sinänsä viime ajat ovat olleet kyllä sellaista hulabaloota, että kesäloma pääsi yllättämään lähes puun takaa, vaikka sitä puoli vuotta olenkin odottanut. Se puoli vuotta meni vaan nopeammin kuin koskaan aiemmin. 

Kamala homma miettiä, mitä tarttee mukaan, kun matka-aika 3 viikkoa. Yksi laukku ja yksi reppu on hyvä suoritus!

Kunnon irtiotto arkeen koitti jo heti ensimmäisenä lomapäivänä, sillä suuntasimme Kokkolan lähellä sijaitsevaan Alaveteliin ja siellä tarkemmin Emmet-järven rannalla sijaitsevaan Emmer Retreat-paikkaan. Se olikin aivan mahtava paikka, etenkin tällaiselle, joka elää betonihelvetissä keskellä rakennustyömaata ja kaipaa luontoa.

Emmes Retreat on siis noin puolen tunnin ajomatkan päässä Kokkolan keskustasta ja metsän keskellä järven rannalla. Mikä tekee tästä erityisen? Siellä on puumajoja! Sisäinen lapseni hyppii tässä kohtaa riemusta. Siis kuinka siistiä on, että pääsee yöpymään puumajaan. Puumajoja on 5 kappaletta ja lisäksi on sellainen keskusrakennus, jossa saa aamupalaa ja muut ruuat, jos ne on etukäteen tilannut. Löytyy lisäksi järven rannan tuntumassa oleva puusauna, jonka yhteydessä on mahdollisuus lämpimään suihkuun. Puusaunasta on upeat näkymät.

Me yövyttiin äidin kanssa tässä majassa. Siinä oli tällainen terassi 3 sivulla mökkiä ja sisällä kaasujääkaappi, lavuaari ja kaasuliesi. Mökissä oli myös kuivakäymälä. Ja tartteeko kertoakaan, että näkymät olivat upeat!

Sängyssä köllötellessä voi tuijottaa joko puita...

 ... tai järveä.

 

Upeat oli myös näköalat kuistilta järvelle. 

 Tuolla on myös asiakkaiden käytössä kajakkeja, kanootteja ja soutuvene ilman mitään lisämaksua. Käytiinkin heti jo tullessa melomassa kanootilla ympyrää järvellä. Itse yritin ensin kajakilla, mutta se tuntui niin huteralta ja keikahteli sivusuunnassa pienestäkin painopisteen siirtämisestä, joten arvioin, että olisin kaatunut sillä ympäri ihan 5 metrin sisällä. Siksi menin itsekin kanootilla. Melomisreissun jälkeen maistuivat tuossa kuistilla mansikat ja mustikat. 

 Myöhemmin mentiin vielä tällaiseen upeilla näköaloilla varustettuun grillikotaan grillailemaan makkaraa iltapalaksi ja sen jälkeen vielä saunomaan. Valitettavasti en huomannut ottaa siitä saunasta kuvaa. Se oli kuitenkin upea ja oli niin rentouttavaa istua saunomisen jälkeen hetki penkillä ja katsella auringonpaisteessa kimaltelevaa järveä. 

Veljeni nukkui tyttöystävänsä kanssa tässä yllä olevassa mökissä. Heillä ei ollut siellä keittomahdollisuutta, mutta heillä oli kamina. Tuolla voisi siis yöpyä talvellakin. Minusta nämä puumajat ovat ideana hirmukiva. Siinä unohtui työarki aivan heti, kun tähän ympäristöön pääsi fiilistelemään. Kun vielä illalla pelattiin meidän mökissä ristiseiskaa, niin autenttinen mökkifiilis oli saavutettu. Luontoa, järvi, metsää, melomista, makkaranpaistaminen, mansikoita terassilla, puusauna. Mitäpä sitä muuta voisi toivoa? Jos vaan yhtään pitää luonnon rauhasta ja ajatus puumajassa yöpymisestä kutkuttaa, niin suosittelen lämpimästi tätä paikkaa. Paikan pitäjät olivat oikein ystävällinen pariskunta ja he auttoivat meitä kanoottien kanssa ja lämmittivät meille saunan valmiiksi ja tekivät myös tulet grillikotaan. 

Minusta on hienoa, miten nämä puumajat on rakennettu siten, että puut ovat edelleen eläviä. Tällä puulla on oma rako terassissa ja se saa siinä rauhassa kasvaa. Itse mökit on kiinnitetty runkoihin sellaisella kiristys-systeemillä, jota voi löysätä sitä mukaa, kun puu kasvaa. Jos jota kuta muuta kiinnostaa vierailla tässä ihanassa paikassa, niin lisätietoja löytyy täältä http://emmesretreat.fi/.

Puumajaselfie. Missä kohtaa musta on taas tullut näin ruskea...

Puumajaviikonlopun jälkeen loma jatkui asunnon metsästyksellä, sillä minulla on elokuun loppupuolella edessäni muutto Kajaaniin. Keskiviikkona kävimmekin äidin kanssa päiväreissulla Kajaanissa ja tsekkaamassa vaihtoehdot. Valinta oli vaikea, joko hieno kaksio luonnon keskellä tai sitten pieni, mutta siisti kaksio aivan työpaikkani lähellä keskustassa. Muuten oikein mainio, mutta luontoa on yhden puun verran ja kylpyhuone on tosi pieni. Lopulta kuitenkin päädyin keskustan pikkukaksioon (38 neliömetriä), sillä ajattelin, että 2,7 km pyöräilymatka per suunta töihin on ikävä niin sateella, lumipyryllä, hirmupakkasilla kuin liukkailla/sohjokeleilläkin. Asiaan vaikutti myös se, että Kajaanissa voi henkisesti varautua siihen, että talvi kestää ainakin marraskuun alusta toukokuuhun saakka. Niin ja nyt kun on tiedossa varmuudella, minkä suuruiset tulot minulla tulee olemaan, aion laittaa pitkästä aikaa kuntosalijäsenyyden. Ne salitkin sijaitsee siinä keskustassa, tulee paremmin lähdettyä niihin, kun matka ei ole niin mahdoton. Ja toisin kuin Lappeenrannassa, Kajaanissa ei tarvitse kulkea älyttömän pitkälle, päästäkseen luontoon. 

Vanamoita. Eivät tuoksuneet miltään. Kun niitä yritti haistaa, koko kukka vaan meni nenän sisään :D

Nyt onkin hassu fiilis, kun toisaalta kyllä nauttii lomastaan, mutta kun uusi asunto on jo tiedossa, niin jotenkin olisi mukavaa päästä jo tekemään se muuttokin. Mutta pitää nyt nauttia ensin tästä Pohjanmaasta ja sen jälkeen vielä ottaa kaikki irti viimeisistä viikoista Lappeenrannassa ja fiilistellä sitäkin kaupunkia. Se on niin syrjässä, että sille käy varmaan samoin kuin Rovaniemelle, en ehkä palaa sinne enää ikinä tai jos palaankin, niin hyvin harvoin. Rovaniemellä en ole yhtä hammaslääkärireissua ja maturiteetin tekemistä lukuunottamatta käynyt kertaakaan sen jälkeen, kun muutin sieltä pois 2011.

Seuraavana onkin sitten lentokoneen nokka kohti Tukholmaa! Wuhuu, en ole ollut useaan vuoteen lentokoneessa.