Materialismionnellisuutta: ensimmäinen oma sohva!

Hei,

ihan pakko kertoa nyt tästä! Mulla on sohva! Ikioma sohva, ihan itse valitsin ja maksoin. Oma sohva! Aika kauan olenkin ollut ilman, sohva kun on sellainen varuste, joka löytyy lähes joka kodista, vaan ei aiemmin minulta. En oikeastaan tarkalleen tiedä miksi. Olisihan siihen säästämällä saanut rahat kasaan aikaisemminkin. Ei vaan ole tullut hankittua.

Olikin muuten yllättävän iso. Minä voin aivan helposti maata siinä ilman, että pää tai jalat osuu toiseen päähän. Nukkumispituus lieneekin lähellä sitä 200 cm.

Sain tuossa joulukuussa viimeiset provisiot entisestä työpaikastani ja kun säästöön laittamisenkin jälkeen oli hieman "irtorahaa", meinasin ensin ostaa järjestelmäkameran. Sitten löysin Pinterestin ja tulin siinä unelmakotia suunnitellessani ajatelleeksi, että hei, miten olisi sittenkin sohva? Kameraa tarvitsisin ehkä viikottain tai kuukausittain. Sohvaa varmasti käyttäisin päivittäin. Sohva on järkevä paikka kavereille istua. Ruokapöydän tuolit on kovia ja ihmiset ei yleensä hirveen vapaaehtoisesti mene sängylle istumaan. Vuodesohvasta saa 2 ihmistä järkevän yösijan. (Kerran mulla oli kerralla 4 kaveria yökylässä ja voin kertoa, että silloin piti olla hieman luova, että kaikki pystyi nukkumaan jotenkin!) Puhumattakaan sitten siitä, että hyvin valittu sohva, on täydellinen paikka löhöämiseen. 

Käsinojat ovat pyöristetyt, joten löhöäminen on mukavaa myös sivusuunnassa.

Suunnilleen näillä argumenteilla vakuutin itseni sijoituksen järkevyydestä. Koska olin liikkeellä alennusmyyntien aikaan, löysin sopivan sohvan -43% alennuksessa. Sain siis 1200 euron sohvan vähän alle 700 eurolla. Mielestäni ihan kohtuullista. Sohva tuli eilen ja sain jopa koottua sen niin, että pystyin löhöämään siinä, kun katsoin pikkuleijonien MM-finaalin. Mutta oli se sellainen urakka, että haluan kertoa siitäkin. Ei nimittäin ollut ihan helppo rasti.

Periaatteessa se olisi voinut olla helpompi rasti, mutta ehkä  suunnittelijat ei huomioi, että joskus joku yrittää kasata sohvaa yksin. Tai että vaikka melkein koko suku olisi insinöörejä täynnä (kuten omani on), ei kokoajalla välttämättä ole hirveästi kokemusta huonekalujen kokoamisesta tai tarpeeksi "rakennusteknistälogiikkaa", että pystyisi päättelemään asioita oikein. Niin kuin nyt tilanne sattui minun kohdallani olemaan.

Marsutyynyn sain joululahjaksi äitipuoleltani.

Sain ähellettyä osat haluamaani kohtaan ja jopa laitettua ne selälleen. Ongelmat alkoivat, kun piti kiinnittää käsinojat ja aloitin vasemmasta käsinojasta. 4 reikää ja 4 ruuvia. Kuin vaikeaa voi olla? Hyvin vaikeaa, jos systeemi on sellainen, että vastakappale on pultattu kiinni lastulevyyn, etkä a) tiedä että se on vastakappale ja b) että syöttämällä ruuvin väärältä puolelta sisään se saamarin vastakappale lähtee irti siitä lastulevystä. Ja tähän vielä päälle se, että ku sohva oli "selällään" vasten seinää, edessäni oli ontto käsinoja ja divaaniosan umpinainen pohja. Totta kai minä ajattelin, että se ruuvi pitää laittaa kiinni käsinojan sisältä, kun sieltä sen mahtui niin helposti tekemään. Lisäksi siinä oli heti ne metalliset kierteet. Yllätys oli melkoinen, kun "ei millään voimalla" se metalliosa yhtäkkiä olikin kädessä ja sitten sulla on vaan kaksi lastulevyssä olevaa reikää eikä toivoakaan, että siihen laitettu ruuvi pysyy kiinni. 

Tässä kohtaa ihmetystä, säikähdystä ja pelkoa siitä, että voiko tilanteen enää korjata?

Vähän aikaa ihmettelin asiaa ja sitten X-määrän yrityksiä ja pelkkiä erehdyksiä jälkeen enemmän tai vähemmän (oikeasti ihan todella) turhautuneena soitin Askoon, että mitä hemmettiä, eihän tää näin voi mennä. Joko multa puuttuu osia (muttereita oli toimitettu vain 2, ruuveja 10) tai sitten tässä on joku vika nyt. Onneksi se myyjä keksi, että otappa kuva niistä irronneista osista ja lähetä se hänen omaan henkilökohtaiseen kännykkäänsä. Kuvista ne osasivat sitten sanoa, että ongelmani oli, että olin yrittänyt laittaa ruuvit väärästä päästä ja siksi se irrottaa ne metalliosat. Toisinpäin pyörittämällä ne metalliosat olisivat kiristyneet ja systeemi olisi ollut pitävä. No, vaikka tunsin tässä kohtaa oloni tosi typeräksi, olin kuitenkin helpottunut, koska se tarkoitti, että sohvassa ei ollut vikaa ja sen kyllä saisi kasaan. Tosin minun puolustuksekseni on sanottava, että ohjeista ei käy ilmi, mistä suunnasta ne ruuvit on laitettava sisään ja jos satut aloittamaan siitä divaaniosasta, ei mieleesi todennäköisesti tule mennä sinne laatikon sisälle sitä tekemään. Etenkään kun se on aika hankalaa.

Jos et oo ikinä nähnyt tuollaista, miten siitä pitäisi tajuta, että se on vastakappale? Ja että se lähtee irti jos pyörittää väärään suuntaan? Kuka ylipäänsä työntää ruuvin tyhjään reikään, jos toisessa päässä on metalliosa, johon sitä voi alkaa ruuvaamaankin?

Noh. Vasaralla yksi irronnut metallikappale kiinni lastulevyyn ja sitten oikealta puolelta ruuvit kiinni ja homma toimi. Kahden metallikappaleen kohdalla se metalli juuttui ruuviin ja ratkaisin ongelman siten, että hain Prismasta eurolla kaksi mutteria ja metallilevyt ja tuikkasin ne toiselle puolelle, joten ei sinänsä ollut väliä vaikka se metalliosa toisella puolella olikin irti. 

Sen jälkeen kun oikea tekniikka selvisi, vaikeutta tuottikin enää oikeastaan kohdistaminen (miten saada kaikki 4 reikää kohdilleen) ja se että kokosin sohvaa yksin. Käsinojien kanssa oli ihan infernaalisia ongelmia siinä kohdistamisessa, mutta ruuveja pääsi vääntämään helposti, kunhan ne olivat paikallaan. Divaaniosan ja istuinosan yhteenlaittaminen oli puolestaan helppo kohdistamisen osalta, mutta kamalan vaikea kiristämisen osalta. Piti käytännössä olla siten sohvan takana, että jalat melkein roikkui ilmassa, pidit oikealla kädellä pihdeillä mutteria paikallaan ja vasemmalla kädellä sokkona väänsit sellaista koloavainta. Ja toivoit että se ei vahingossakaan tipu! Kaiken huipuksi sitä pystyi kääntämään kerrallaan puoli kierrosta ja sitten piti aina irrottaa se pihtikäsien ote, nousta laittamaan se koloavain uuteen asentoon ja sitten taas roikkua jalat ilmassa sinne boxin sisään. Ihan hirveen vaikeaa. Mulla onkin tänään vasen käsi ihan infernaalisen kipeä tästä oudosta operaatiosta. 

Sohva olikin niin iso, että kukkapöytä piti siirtää parvekkeen oven viereen.

Divaaniosan käsinojan kahden ruuvin kiristämiseen ei fysiikka yksinkertaisesti riittänyt silloin ku sohva oli selällään ja divaaniosa kohti taivasta. Yritin roikottautua sinne boxin sisälle, mutta en yltänyt lähellekään pohjaa. Siellä oli tilaa niin rajallisesti, ettei sinne voinut mennä seisomaankaan, kun ei siellä olisi voinut kumartua. Joten käsinojan kaksi ruuvia mä laitoin kiinni, kun olin kaatanut sohvan oikeaan asentoonsa ja sitten sen vaakatasossa ollessa ryömin sisään sinne divaanilaatikkoon :D Vain koska joku pälli ei voinut laittaa niitä ruuvipaikkoja kiinni niin päin, että ne kiristettäisiin sieltä onton käsinojan kautta! 

Vaarin tekemä arkku puolestaan siirtyi sohvan päätyyn.

No tästä oppineena a) en enää ikinä yritä koota huonekalua ilman, että kaupassa katson ensin, miltä se näyttää oikein koottuna. Muutama hermojen menetys olisi vältetty, jos en olisi laittanut niitä ruuveja väärinpäin. b) jos vain pystyn tekemään muutot ilman, että käsinojia tarvitsee irrottaa, en tasan irrota niitä enää ikinä. Eilen oli oikeasti turhautuminen sitä luokkaa, että ajattelin jopa, että ihan sama vaikka olisin työtön loppuikäni, en ikinä enää muuta :D Siis minä joka oon muuttanut kaupungista toiseen kerran opiskelujen perässä ja 5 kertaa työn takia. On kai tämä muutossa sohvaksi suhteellisen helppo. Lastulevyä sisältä niin suhteellisen kevyt. Mutta purkaminen ja kasaaminen on ikävää, jos pitää irrottaa enemmän kuin ne 2 ruuvia, jotka yhdistävät divaaniosan ja istuinosan.

Myös siilityyny on joululahja äitipuolelta. Tämä on kyllä tosi söpö!

Mutta nyt on sohva. Tässä divaaniosalla on tosi mukava istua läppäri sylissä ja testasin myös tänään, että sohvalla voi loikoilla myös toisessa suunnassa ja se sopii myös päivätorkkujen paikaksi. Vuodesohvan levitystä en ole vielä yrittänyt. Jotenkin ei eilisen jäljiltä riitä hermot siihen mahdollisuuteen, että siinä tulisi jokin ongelma :D Jännää on, että miten paljon aikuisemmalta tämä mun koko asunto näyttää tämän uuden sohvan myötä. Ei ole enää läheskään yhtä paljon sellainen "opiskelija tässä on kerännyt kamaa koko elämänsä ajan sieltä täältä, enimmäkseen ilmaiseksi"-fiilis. Tykkään. Tosi paljon. 

Sohvan nurkassa on kiva köllöttää ja katsella maisemia

Enää tartteekin sitten miettiä, että laittaako tuolle sohvan takana olevalle seinälle jotain. Se on aika tyhjä. Toisaalta harvoin katselen sitä. Sohvalla ollessa se on selän takana ja ruokapöydässäkin istun selkä siihen seinään päin. Yksi vaihtoehto voisi tietysti olla, että teettäisi jostain itse ottamastaan valokuvasta canvas-taulun.

Tämä oravajuttu puolestaan joululahja äidiltä. Se majailee eteisessä, kun siinä oli valmiiksi naula seinässä. En kyllä tiedä mitä edelliset vuokralaiset on aatelleet, täällä on suht paljon nauloja seinissä.

Loppukaneetiksi sanottakoon, että ehkä kevyesti voittajafiilis. Kokosin huonekalun. Yksin. Ilman miehiä. Olen vahva, itsenäinen sinkkunainen :D