2019 - voi mikä vuosi

Hei,

tällä kertaa luvassa katselmus vuoteen 2019. Alkuun todettakoon, että vuodessa oli paljon sellaista perusarkea ja taustalla pyörivät pitkän aikavälin tavoitteet onnistuivat hyvin. 2019 oli toinen vuosi, jona pysyin säästämissuunnitelmassani ja lisäksi aloitin elämäntapamuutoksen, joka on ainakin tähän asti (noin 14 kuukautta takana) sujunut hyvin. Oli hyviäkin hetkiä, mutta oli myös vastoinkäymisiä, vaaratilanteita ja huonoja uutisia, jotka veivät jalat alta. 

Tammikuu

Vuosi alkoi kummallisella tapauksella. Heräsin aamulla nähtyäni painajaisen, jonka tiesin "tarkoittavan" omaa kuolemaani. En isommin usko uniin, vaan suhtaudun niihin kuten tiedekin, aivot järjestelee itseään ja toisaalta "luovat harjoituksia" elämän vaaratilanteiden varalle. Jostain syystä tuona aamuna ahdisti niin paljon, että soitin äidillekin. Jouduin lähtemään ajamaan surkeassa ajokelissä toiseen kaupunkiin ja ajoin sen matkan tosi paljon varovaisemmin, kuin mitä yleensä autoa ajan. Perille päästyäni olo helpotti. Iltapäivällä Lappeenrantaan palatessa ajelin kuitenkin vielä varovaisemmin kuin yleensä ja tyydyin ajamaan motarilla rekan perässä. Sitten kun se rekka ehkä noin 15 kilometriä ennen Lappeenrantaa yhtäkkiä rupesi heilumaan, kaatui, törmäsi keskikaiteeseen ja aika lailla tukki molemmat kaistat, ensimmäinen ja ainoa ajatukseni oli yöllä nähdyn unen takia, että voi helvetti, nyt se tapahtuu, nyt minä kuolen. 

En ajatellut sekuntiakaan, että asialla olisi mitään muuta lopputulosta. Aika hidastui, mutta se ei oikein auttanut, koska kaikki vaihtoehdot vaikuttivat huonoilta. Sisemmällä kaistalla törmäisin rekan etuosaan, ulommaisella kaistalla rekan takaosaan. Jos olisi ajanut oikealle ulos tieltä, olisi tippunut sillalta noin 15 metriä ja jos olisi ajannut keskikaiteesta läpi, niin olisi tietysti törmännyt sen kaiteen jälkeen vastaantulijoihin. Päätin pysyä kaistalla ja törmätä sen rekan peräosaan. Onneksi kuitenkin minun autoni oli niin paljon kevyempi, kuin se täysiperävaunu rekka, että sain sen pysähtymään ennen osumista. Oli kuitenkin niin järkyttävä tilanne, että jonkin sortin shokki seurasi ja puheluni hätäkeskukseen ei kyllä ollut mikään mallisuoritus. Rekat aiheuttavat vieläkin minussa ahdistusta liikenteessä. Pystyn totta kai ajamaan ja ajankin niistä huolimatta, mutta niistä tulee samanlainen tunne kuin hämähäkeistä (kammoan hämähäkkejä). 

 (kuva setäni ottama)

Rekkainsidenssi oli keskiviikkona ja sen viikon perjantaina oli oltava taas Kokkolassa serkkuni hautajaisissa. Järkytyksestä suureen suruun oli sen viikon tunneskaala. Viikko tästä vastoinkäymiset saivat jatkoa, kun kahvakuulatreenin yhteydessä meni selkä. Onneksi soitin silloin illalla äidilleni ja keskustelin aiheesta, joten kun seuraavana yönä heräsin järkyttävään kipuun, oli se asia, josta äiti oli varoittanut. Vastoin järkyttävän kovaa kipua pakotin itseni ylös sängystä, kuljin kohti vessaa ja aloitin soittamaan äidille. Seuraavaksi löysin kuitenkin itseni vessan lattialta pyörryttyäni kivusta. Siitä alkoivat ongelmat selän kanssa. Mitään muuta ei voinut tehdä kuin maata tai kävellä. Ei voinut istua eikä voinut seistä paikallaan. Oli pakko olla viikko sairaslomalla ja sössiä muidenkin aikataulut siirtämällä yksi oikeudenkäynti. Selkäkivut on sellainen asia, että niitä ei ymmärrä yksikään, joka ei sitä ole itse kokenut. Minä olen pysynyt tajuissani, kun minulta on murskaantunut polvi (lihas repeytyi, luu meni pois paikaltaan, kaikki nivelsiteet poikki, hermo venyi). Selkäkivun aiheuttama kipu oli niin paljon polven murskaantumista kovempi kipu, että pyörryin. Tuolloin kuitenkin oletettiin, että kyseessä olisi joku lihasjännitys-tilanne, joten asiaa ei tarkemmin tutkittu.

Tammikuuhun mahtui myös perinteisesti asianajajapäivä.

Helmikuu

Helmikuussa aloitin säästämisen ohella sijoittamisen perustamalla tilin Nordnettiin ja sijoittamalla indeksirahastoon. Tarkoitus on, että siinä vaiheessa, kun säästötilillä lepää sopivaksi katsomani summa, sijoitukseen menisi se 10% nettotuloista. Siihen asti teen säästämistä ja sijoittamista rinnakkain eli osa tilille ja osa sijoitukseen. Indeksirahasto oli tuonut sijoitetulle pääomalle noin 6 % vuosikoron ennen kuin Koronavirushässäkkä iski. Mutta eipä tässä hätää, niitä rahoja on muutenki tarkoitus pitää siellä vuosikymmeniä, joten mitään tappio ei realisoidu ennen kuin myy. 

Helmikuussa löysin itseni ensimmäistä kertaa Sh´bam -nimiseltä tanssilliselta aerobictunnilta. En edes muista milloin viimeksi olen ollut niin innoissani jostakin liikuntalajista. Ehkä noin 20 vuotta sitten, kun yläasteikäisenä menin Thaiboxing eli "varjonyrkkeily" tunnille. Olen ehkä nopea ja ketterä kuin kolmijalkainen sarvikuono, mutta tykkään tanssia, joten tuo tunti on aivan täydellinen minulle. Lisäksi se irrottaa täydellisesti työstä, kun ei työasioita voi ajatella, kun on liian kiire keskityä, miten käsiä ja jalkoja pitää liikuttaa ja yrittää samalla oppia koreokrafiaa.

Helmikuussa oli myös asianajajaliiton Kymen osaston vuosikokous ja sitä seuraava juhlaillallinen Kouvolassa Upseerikerholla. Se oli tosi kiva ilta ja paikalla oli myös muita oikeusalan tahoja, koska oli Asianajajaliiton 100-vuotisjuhlavuosi. Harmikseni jouduin kuitenkin lähtemään sieltä kesken kaiken pois, koska seuraavana aamuna piti viikonlopusta huolimatta lähteä ajamaan Savonlinnaan kuulusteluihin. Se oli aivan karmea reissu. Huonossa säässä piti ajaa 2 tuntia suuntaansa, kuulusteluiden jälkeen onnistuin kaatumaan poliisilaitoksen pihalla ja saamaan polveeni verta vuotavan ison haavan. Kirsikka kakun päälle oli, kun päätin käydä ottamassa kuvan Olavin linnasta ja onnistuin linnan läheltä pois lähtiessäni peruuttamaan autoni sellaiseen tolppaan. Auton korjaaminen maksoi 400 euroa, kiva hinta tuli sille kuvalle.

Helmikuussa piti käydä jälleen Kokkolassa, sillä laadin serkkuni perukirjan. Sillä reissulla heräsin myös äidillä sohvalla nukkuessani siihen, että sohvapöydällä oli leimahtanut tuikkukynttilä ja se paloi puolen metrin liekillä, joka oli yhtä leveä kuin se tuikkukynttilä itsessään. Astia, jossa tuikku oli ollut, halkesi tämän seurauksena ja siinä kohdassa kun oli järkyttävällä liekillä palava neste pöytäliinalla, tilanne alkoi tuntua tarpeettoman uhkaavalta. Saatiin kuitenkin se sammutettua, mutta pelkäsin tulta varmaan 10 kuukautta tämän jälkeen.

Tästä seuraavalla viikolla isä soitti ja kertoi eräällä läheiselläni diagnosoidun syövän. Vaikka elinajanodote kuulemma onkin suhteellisen pitkä, kyseinen syöpä ei ole parannettavissa ja uutinen satutti siinä hetkessä kovasti. Tämä oli varmaankin se vaihe, kun muistan itkeneeni ja sanoneeni isälleni, että en kestä enää yhtään huonoa uutista. Tuntui siltä, että oli kolmessa kuukaudessa tapahtunut enemmän pahoja asioita kuin edelliseen 10 vuoteen yhteensä. Kuolemaa, onnettomuuksia ja sairautta, niin itsellänäni kuin minulle tärkeällä ihmiselläkin. 

Maaliskuu

Alkukuusta oli vaihteeksi jotain positiivisia muistojakin synnyttävää paikallisen lakimiesyhdistyksen vuosijuhlan ja kaverin tupareiden merkeissä. Puolessa välissä maaliskuuta selkä kuitenkin taas kipuili ja jouduin taas olemaan pois töistä. Tällä kertaa selästä otettiin röntgenkuva ja siinäpä näkyikin sitten, että siellä on nikamaväli L4-L5 melkein kiinni toisissaan. Että jos siinä välissä on välilevy, niin sillä ei ole ollenkaan hyvät oltavat. Lääkäri ystävällisesti kertoi, että jos asioihin ei tule muutosta, niin selkä kestää alle 5 vuotta. Funtsin, että jos menee selkä, menee työkyky ja jos menee työkyky, menee työpaikka. Jos menee työpaikka, niin seuraavaksi menee asunto ja muutenkin koko elämä aivan erilaiseksi kuin olen suunnitellut.

 Tää oli kyllä sellainen kuva, mitä tuli katsottua, että näyttääpä kummalta ´:D

Otin pari päivää röntgenin ja lääkärin tuomion jälkeen yhteyttä personal traineriin. Olin siihen mennessä itsekseni pudottanut painoani 4,5 kiloa vuoden 2019 joulusta, mutta nyt piti varmistaa, että saan tiputettua painoa useita kymmeniä kiloja ja myös sen jälkeen pidettyä ne poissa. Panoksena oli käytännössä koko elämäni ja nyt kun yhteistä taivalta hänen kanssaan on takana vuosi, voin sanoa, että se oli yksi elämäni parhaista päätöksistä kääntyä hänen puoleensa avun saamiseksi. Samassa sarjassa päätöksiä, kuin partioon ja oikikseen meneminen sekä tämän asunnon ostaminen. 

Huhtikuu

Huhtikuussa ei onneksi tapahtunut mitään dramaattista. Aloitin PT:n suosituksesta Yazio-sovelluksen käytön ja olen siitä lähtien kirjannut siihen suunnilleen kaikkien syömieni ruokien kalorit. Voi kuulostaa ajatuksena vaivalloiselta, mutta minä syön arjessa pitkälti samoja ruokia, joten kun kerran on syöttänyt ne kaikki valmiiksi aterioiksi Yazioon, niin sen jälkeen homma on helppoa. Ei tarvitse syöttää jokaista ruoka-ainetta erikseen, vaan pystyn esimerkiksi valitsemaan "lohileipä + rahka-aamupalan" tai "Aleksanterin Broiler-Ceasar-salaatti". Yazion käyttö on lisännyt hurjasti tietoisuutta siitä, miten paljon kaloreita missäkin asiassa on ja toisaalta auttanut seuraamaan, että pysyn suurimman osan ajasta kalorivajeessa. Palaan tähän aiheeseen myöhemmin tarkemmin. 

Huhtikuussa vietin pääsiäisloman Kokkolassa ja heti sen jälkeen oli taloyhtiöni yhtiökokous ja menin ensimmäistä kertaa elämässäni taloyhtiön hallitukseen. Tämän osalta on pakko todeta, että kuinkakohan moni juristi onnistuu kyseisen nakin välttämään? :D Itse olen kuitenkin kokenut hallituksessa olemisen mielenkiintoiseksi tehtäväksi. 

Toukokuu

Toukokuulle osui yksi parhaita muistoja koko vuodelta 2019. Järjestin nimittäin ystävälleni polttarit ja se oli kaikin puolin onnistunut päivä. Aloitettiin pakohuonepelillä, jonka jälkeen oli pieniä tehtäviä kaupungilla ja totta kai mentiin ravintolaan syömään. Syömisen jälkeen suunnattiin erään seurueeseen kuuluvan mökille, jossa oli rentoa yhdessä oloa muun muassa täysikuun valossa paljussa loikoilun muodossa. Sää oli aivan täydellinen, aurinko paistoi ja oli noin +23 astetta. Ei liian kylmää, ei liian kuumaa, täydellistä. 

Seuraavana viikonloppuna oli puolestaan työpaikkani virkistyspäivät ja tällä kertaa suuntasimme Nuuksioon. Siellä oli kans ohjelmassa pakohuonetyyppinen aktiviteetti, joka oli aivan mahtava. Lisäksi saunottiin, uitiin järvessä (niin aikaisin ei ole ikinä lentänyt talviturkki!), tehtiin muutaman tunnin kävelyreissu Nuuksion metsissä ja totta kai syötiin (ja juotiin) hyvin. 

Kesäkuu

Kesäkuu oli kokonaan perusarkea, eikä siinä tapahtunut mitään kummempaa. Juhannuksenkin olin varmaan ensimmäistä kertaa yksin. Alkuvuonna oli ollut niin monta reissua Kokkolaan, etten viitsinyt lähteä sinne taas.

 Juhannussää oli paras moneen vuoteen, hellettä pukkasi

Heinäkuu

Heinäkuun alussa selkä kipuili taas, mutta ei niin massiivisen pahasti, kuin alkuvuodesta ja keväällä. Heinäkuussa pidin vähän yli 3 viikon kesäloman ja suurimman osan siitä olin Kokkolassa. 5 päivää ennen töihin paluuta kuitenkin suuntasin takaisin Lappeenrantaan ja hyvä ystäväni tuli mukanani. Olen käytännössä Kokkolasta pois muuttamisen jälkeen tavannut lapsuuden ja nuoruuden kavereitani lähinnä vain Kokkolassa ja oli mukava päästä näyttämään näitä ympyröitä, missä nykyään asun. Käytiin myös yhdessä Kouvolassa asuntomessuilla. Se olikin erityisen kiva tehdä toisen sellaisen kanssa, jota ylipäätään kiinnostaa sisustaminen. Yleisesti ottaen kuitenkin vähän jäi harmittamaan, ettei sille kesälomalle tullut mitään ulkomaanreissua ja minulla oli täysi tarkoitus korjata tilanne vuonna 2020. Saa nyt kuitenkin nähdä, miten tämä koronavirusasia etenee, että uskaltaako sitä tehdä ulkomaanreissua. 

Elokuu

Elokuussa oli paljon kivoja viikonloppuja. Ensin oli paikallisen lakimiesyhdistyksen purjehdus, joka oli tietysti mukava kokemus kavereiden kanssa. Sinä viikonloppuna myös grillailtiin kavereiden kanssa. Seuraavalle viikolle osui Lakimiesliiton lakimiesilta (ilmainen 3 lajin ravintola-illallinen kavereiden kanssa kiinnostaa aina) ja viikonloppuna isäni ja äitipuoleni tulivat käymään Lappeenrannassa. Oli mukava näyttää heillekin tämä nykyinen kotini, jossa he eivät olleetkaan käyneet aiemmin. 

Viikko isän vierailun jälkeen myös äitini tuli Lappeenrantaan. Äiti on ollut täällä muutaman kerran aiemminkin, joten tällä kertaa oli perinteisestä "näytä turisteille"-kohteista poikkeava ohjelma. Käytiin Vaalimaalla Zsar-outlet kylässä, Pulsan asemalla, nautittiin Sataman Valojen (paikallinen venetsialaisia vastaava juhla) tunnelmasta ja tehtiin 30 km pyöräretki Taipalsaarelle. 

Syyskuu

Tapahtumarikkaan elokuun jälkeen syyskuu oli lähinnä perusarkea ja kohokohtana oli Art@Bars-tapahtuma, jossa kierrettiin paikallisia baareja kavereiden kanssa ja olipa yksi ohjelmanumero myös Kotiteollisuuden keikka, joka oli täysin ilmainen. 

Syyskuun lopussa joutui taas järkyttymään, kun taas tuli tieto, että eräs henkilö on sairastanut kuolemaan johtavalla, parantamattomalla tavalla. Siinä kohdassa ajatteli vaan, että ei tämä ole enää tottakaan. Ei voi osua näin paljon pahaa yhdelle vuodelle. Ja jälleen kerran koin suunnatonta surua tämän ihmisen ja hänen läheistensä puolesta.

Lokakuu

Lokakuussa suuntasin vähän ex tempore viettämään syntymäpäiviäni Helsinkiin. Olen syntynyt samana päivänä toimistopäällikkömme kanssa ja hänellä oli ollut pidempään suunnitelmat synttäreiden viettoon ja hän kutsui minutkin mukaan, joten totta kai! Saunottiin ja syötiin Löylyssä ja yövyin hotelli Tornissa. Aamulla vielä ehdin shoppailemaan itselleni noidan hatun tiedossaolevia halloween bileitä varten. 

Lokakuussa pidin myös pienen syysloman ja suuntasin Kokkolaan. Yksi työtehtävä piti kuitenkin hoitaa, mutta onneksi tekniikka pelastaa ja osallistuin Kokkolasta videon välityksellä Lappeenrannassa olleeseen vangitsemisoikeudenkäyntiin. Kätevää, ei tarvinnut syyslomareissua polttaa 1,5 tunnin takia. 

 Roskarukan portaissa kipitettiin syyslomallakin

Marraskuu

Marraskuu alkoi kaveriporukan Halloweenbileillä. Jälkeen kerran erityisen mukava ilta. Edellisenä vuonna olin panostanut asuun enemmän olemalla Hermione, joten tällä kerralla menin pienemmällä panostuksella. Pelkän hatun hankkimalla pystyi olemaan helposti noita ja ystäväni puolestaan lainasi minulta tällä kertaa kamppeet Hermioneksi pukeutumista varten. 

Marraskuulle osui jälleen myös sekä paikallisten asianajajien pikkujoulut että työpaikan pikkujoulut. Yritän muuten joka vuosi vaikuttaa asiaan, etteivät ne osuisi samalle viikonlopulle ja toistaiseksi olen siinä onnistunut. Työpaikan pikkujouluja vietimme tällä kertaa Vantaalla kylpylä Flamingossa. Päivä alkoi hotelliaamiaisella ja sitä seuranneella kylpylässä ja hieronnassa olemisella. Flamingossa tuli pitkästä aikaa laskettua vesiliukumäkeä ja siellä oli myös suolavesiallas, jossa kuului pinnan alla musiikkia. Se oli rentouttava kokemus kellua ja kuunnella sitä musiikkia. Illalla suunnattiin vielä syömään Strindbergille ja siitä edelleen yökerho Teatteriin. 

Joulukuu

Joulukuu oli muuten perusarkea, mutta selkä taas kipuili ennen joululomaa ja joululomalla. Joululoma perinteiseen tapaan Kokkolassa ja kun ohjelmassa oli joka paikassa vierailuja, niin oli kyllä vähän hankalan puoleista, kun selkä kipeytyi istumisesta. Tämä oli ensimmäinen joulu, jona tarkkailin syömisiäni ja siinä missä joulukarkit ilmestyvät kauppoihin pääsääntöisesti jo loka-marraskuussa ja jotkut saattavat siitä asti syödä enemmän, minä rajoitin joulusyömiset 3 päivään eli 24.-26.12. Kyllä sitä kuitenkin siinäkin ajassa puoli kiloa ehtii lihomaan, kun kalorit huiteli varmaan joka päivä jossain 3000:ssa, vaikka minun pitäisi pitää ne 1750:ssa. Joulukilot kuitenkin sai äkkiä pois palaamalla ruotuun. 

 Talvi 19-20, elämäni ensimmäinen lähes kokonaan lumeton talvi

Sellainen vuosi. Olihan siellä hyviäkin asioita seassa, mutta jotenkin ne epätoivotut elämänkokemukset etenkin surun osalta tuntuivat jääneen eniten mieleen.  Ei myöskään naurata, että tämä selkä on nyt tällainen itseään ajoittain uusiva ongelma. Oikean jalan pysyvässä vammassakin olisi ollut riittävästi. Mutta noh, meillä on jokaisella omat ongelmamme ja niiden kanssa, joita ei voi korjata, on vain opittava elämään. 

Se toisaalta on sanottava, että miettikää, olen tämän kaiken keskellä onnistunut tiputtamaan puolet ylipainostani pois. Sellainen projekti on siis mahdollinen, vaikka elämä heittelee sitruunoita. Ei vain pidä puolustautua niiltä sitruunoilta syömällä.