Olen varoittanut, että en pyri blogillani miellyttämään ketään. Suomeksi se tarkoittaa, että varmasti raivostutan osaa ihmisistä. Niin varmaan teen tälläkin tekstillä, sohitaanpas ampiaispesää. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa, sitä voi mietiskellä kukin itsekseen.
Elämässä kohtaa aina silloin tällöin ihmisiä, jotka ovat niin epäkypsiä, että itsensä aisoissa pitäminen on todella vaikeaa. Tiedätte mistä puhun. Siitä, että vaikka kuinka olisit kohtelias, ystävällinen, asiallinen, selittäisit toimintasi syyt... (lista on loputon), epäkypsiin ihmisiin nämä keinot eivät tepsi.
Mitkä keinot, mikä oli ongelma? Aloitetaanpas alusta. Ihmiset ovat erilaisia, heillä on erilaisia maailmankatsomuksia ja siitä johtuen erilaisia tapoja reagoida asioihin ja hoitaa asioita. Jotkut toimivat äärimmäisen rationaalisesti, toiset menevät tunteiden mukaan. Joillekin tämä hetki ja hauskanpito on tärkeintä, jotkut suunnittelevat asioita pidemmälle. Näissä asioissa ei ole oikeaa ja väärää. Ei ole oikeaa maailmankatsomusta, rationaalinen ei ole sen oikeampi, kuin emotionaalinenkaan. Mutta. Kun erilaiset ihmiset laitetaan tekemään jotain yhdessä, näistä eroista saattaa syntyä konflikteja.
Jos molemmat henkilöt ovat kypsiä, he ratkaisevat konfliktin ja toimivat todennäköisesti jonkinlaisen kompromissin mukaisesti. Tai sitten he päätyvät asiaa pohdittuaan siihen, että toisen tapa toimia on parempi ja he toimivat sopuisasti sen mukaan. Näissä tilanteissa on ilo olla. On hienoa nähdä, miten asiat voidaan hoitaa, vaikka ollaankin eri mieltä asioista. Asiat riitelevät, eivät ihmiset. Kaksi kypsää ihmistä kävelee tästä tilanteesta pois hyvillä mielin. He ovat molemmat voittaneet ja todennäköisesti oppineet samalla toisen tavasta tarkastella maailmaa.
Tätä sattuu kohdalle kuitenkin harmittavan harvoin. Joskus ajattelin, että kun kasvan aikuiseksi, minun tarvitsisi kohdata yhä vähemmän epäkypsiä ihmisiä. Ehkä niin onkin käynyt, mutta voi elämä, ne muutamat sitten raivostuttavat. Ehkä eniten siksi, että jotenkin en pidä epäkypsyyttä aikuisessa hyväksyttävänä.
Mitä tekee epäkypsä ihminen konfliktitilanteessa? Hän ei edes yritä ymmärtää toisen näkökantaa, sillä voi herran jestas, koska hän itse on aina oikeassa ja tuo toinen on nyt eri mieltä, sen toisen täytyy olla väärässä. On ihan sama miten oman viestin saa tuolle toiselle perille, se pitää saada perille. Oli se sitten huudon, suuttumisen, mököttämisen, ihan minkä tahansa, kautta. Kaiken lisäksi, tästä konfliktista alkaen, tuota toista ihmistä (tai kaikkia hänen kaltaisiaan) pitää syvästi inhota ja kohdella tosi paskamaisesti. Olla siis vastaan joka hemmetin asiassa, ihan vain periaatteesta. Koska eihän epäkypsä ihminen halua hävitä yhtään "taistelua". Ja taisteluna hän tosiaan näkee lähes kaikki tilanteet, joissa joutuu vaikuttamaan tämän toisen ihmisen kanssa.
En halua nostaa itseäni mihinkään jalustalle. Vaikka yritänkin kasvaa ihmisenä ja olla mahdollisimman kypsä, olen itsekin varmasti monella tapaa epäkypsä. Mutta. Voin kertoa, että olen äärimmäisen väsynyt ja suoraan sanottuna vittuuntunut olemaan aina se kypsä osapuoli, joka joutuu ottamaan enemmän tai vähemmän paskaa niskaansa epäkypsien ihmisten taholta. Joka kerta tekisi mieleni huutaa suoraa kurkkua päin herra/neiti/rouva epäkypsää, että "miksi hemmetissä sinä saat käyttäytyä kuin pahainen lapsi ja minä joudun olemaan se aikuinen. Ja ennen kaikkea, milloin saan sen tyydytyksen, että näen, kun hukut omaan paskaasi?".
Niin, olemalla kohtelias, ystävällinen ja yrittämällä ymmärtää toisenlaistakin näkökantaa/tapaa toimia, pystyy yleensä selviämään mistä vain kypsien ihmisten kanssa. Epäkypsien ihmisten kanssa puolestaan... No, ensimmäisen konfliktin jälkeen tilanne on menetetty. Pahimmassa tapauksessa ei tarvita edes konfliktia, vaan epäkypsä ihminen käyttäytyy inhottavasti heti, kun huomaa, että olet erilainen kuin hän.
Miksi ihmeessä? Kukaan ei varmasti pidä itseään epäkypsänä, joten kukaan ei varmasti tule selittämään minulle, miksi he toimivat näin. En vain tajua. Mitä kukaan hyötyy siitä, että muodostaa vihollisuus-suhteita toisiin ihmisiin? Onko se kivaa hoitaa asiat tappelemalla? Tunteeko sen jälkeen olonsa voittajaksi, jos saikin oman kantansa läpi? Ja ennen kaikkea, miksi sitä "sotatilaa" pitää koko ajan pitää yllä?
En usko, että epäkypsä ihminen tietää näihin vastausta. Tuskin hän näitä edes ajattelee. Ainut mitä hän ajattelee, on todennäköisesti kuinka ärsyttävä ja vittumainen se toinen ihminen on. Eihän hän välitä toisista ihmisistä tai tekojensa seurauksista. Eikä koskaan yritä ymmärtää toisia ihmisiä tai tekojensa seurauksia. Siinä. Siinä on minun määritelmäni epäkypsälle ihmiselle. Ja niin paljon kuin yritänkin olla suvaitsevainen ja ymmärtää erilaisia ihmisiä, minulla on suuria vaikeuksia juuri tämän ihmisryhmän kanssa. Epäkypsien. Toivottavasti et ole yksi heistä. Jos olet, toivon että kasvaisit aikuiseksi. Tai vaihtoehtoisesti, että meidän tiemme eivät koskaan kohtaisi.
Henkinen kypsyys. On toisinaan uskomattoman vaikeaa. On sitä mihin jokaisen pitäisi pyrkiä. On palkitsevaa. Rehellisesti, voin myöntää, että palkitsevinta se on silloin, kun osoittaa tilanteessa oman kypsyytensä ja toisen epäkypsyyden ja huomaa, että muut ihmiset näkevät sen ja arvostavat sinua. Vaikka se epäkypsä ei koskaan tajuaisikaan, mitä teit. Ja myös tilanteissa, kun pääsee päivittelemään niitä epäkypsiä toisten kypsien kanssa. Ne hetket pitää pitää mielessään, kun on kypsynyt kypsymättömyyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti