Eräiden tuttavieni kaverilta oltiin kysytty, että miksi tämä liikkuu rumien ja lihavien ihmisten seurassa ja siihen yhteyteen suora viittaus tuttaviini. Tämä on pinnallisuutta. Kahdellakin tavalla; ensinnäkin pinnallisuutta, joka arvostelee ihmisiä ulkonäön perusteella ja toisekseen pinnallisuutta, johon ei kuulu "syvällisten asioiden" ymmärtäminen, kuten vaikkapa tässä tapauksessa sen, että kaikkia mielipiteitään ei ole soveliasta tuoda ilmi.
Paljon ollaan tultu niistä ajoista, jolloin housuja käyttäviä naisia paheksuttiin, mutta yhteiskunnassa vallitsee siltikin vielä joitakin ulkonäkönormeja. Kauneus ja hoikkuus näistä tunnetuimpina. Lisäksi on myös eräänlainen "tavallisuuden vaatimus". On hienoa olla persoonallinen, mutta auta armias, jos ylität rajan. Omasta ammatistani (juristi) esimerkki: huivi jakkupuvun kanssa on persoonallisuutta, minkään muun kuin jakkupuvun tai siihen verrattavan pitäminen työajalla on sopimatonta. Se on tavallisuutta. Ehkä sen jollakin asteella vielä sietää työelämässä, jossa sille on perustelut. Pitää näyttää pätevältä eikä saa pelästyttää mummoja.
Tietenkin ihminen saa itse päättää mitä pitää viehättävänä. Toiset pitävät pitkähiuksisista miehistä, toisille se on kammotus. Jotkut pitävät barbieta muistuttavasta ulkonäöstä, eräät arvostavat luonnollista kauneutta... Eikä siinä mitään, tähän jokaisella on oman päänsä sisässä täysi oikeus. Saitteko? Oman päänsä sisässä. On myös ok, jos on olemassa ulkonäkökriteereitä mahdollisen seurustelukumppanin suhteen, sillä siihen suhteeseen kuuluu seksuaalisuus. Tarviiko tähän kirjoittaa, että seksuaalisen halun tunteminen ulkoisesti epäviehättävää kumppania kohtaan on aika vaikeaa? Tai ainakin minä olen tässä mielessä pinnallinen. Arvostan suuresti, jos joku ei ole tässäkään mielessä pinnallinen.
Mutta. Siihen se jää. Työpaikka ja seurustelukumppani. Siinä ovat ne kaksi, jotka asettavat perusteltuja edellytyksiä ihmisen ulkonäölle. Sen sijaan siihen, keitä hyväksyt ystäviksesi, keitä kohtelet hyvin/huonosti, ketä pidät älykkäänä, ketä pidät (lisää tähän seikka, johon ulkonäkö ei vaikuta).., ei ulkonäkö saa vaikuttaa. Jos vaikuttaa, olet pinnallinen sanan yhdessä merkityksessä. Omapa on vahinkosi, menetät tilaisuuksia tutustua uskomattoman hienoihin ihmisiin.
Tajuavatkohan pinnalliset ihmiset, että heistä saatetaan ajatella ihan samalla tavalla? Että joku ei halua tutustua heihin jonkin seikan takia, jota he itse pitävät "sallittuna"? Jos tietäisivät, miltähän se heistä tuntuisi?
Ihmisillä on oikeus erilaisiin persooniin ja tapoihin ilmaista personallisuuttaan ulkonäöllä. Se on rikkaus, jota ei pitäisi enää kahlita "tavanomaisuuden normeihin". Ulkonäkö ilmentää ainoastaan joitakin arvoja. Ihmisen tuomitseminen ulkoisen olemuksen perusteella on uskomattoman lyhytnäköistä. On myös muistettava, että esimerkiksi yhteiskunnan edellyttämän hoikkuuden ylläpitäminen vaatii aika paljon elämäntavalta. Pitää tarkkailla syömisiään ja on harrastettava liikuntaa. Ihmiset, jotka tässä mielessä "pitävät huolta itsestään", eivät aina ymmärrä, ettei kaikkia kiinnosta elää kieltäymyksessä tai ottaa vastaan fyysistä kipua liikunnan muodossa. Taustalla saattaa myös olla jotain muita seikkoja, jotka vaikuttavat näihin asioihin.
Tätä koko palettia ei tiedä kuin ihminen itse. Muiden on paras pitää suunsa kiinni. Ja ei, kukaan Suomessa ei ole tietämätön ruokavalion tai liikunnan terveysvaikutuksista. Ollaan siis hiljaa ja jätetään päätös kullekin henkilölle itselleen. Haluaisiko esim. hoikka ihminen, joka polttaa tupakkaa, kuulla koko ajan moraalisaarnaa tupakan vaaroista?
Sitten se toinen pinnallisuuden muoto; se, että siellä päässä aivosolu etsii epätoivoisesti toista, mutta turha on etsintänsä. Tällä tavalla pinnalliset ihmiset eivät juurikaan mieti asioita, he vain tekevät. Niin kuin alun esimerkissä, miettimättä jätetään kenties se, mitä oma teko merkitsee toiselle ihmiselle. Miettimättä jätetään myös iloisesti kaikki moraaliin liittyvät seikat ja toimitaan sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä. Kun syvällisin ajatus on, mitenkähän järjestäisin rahaa, että saisin perjantaina alkoholia, voi huolestua.
"Ajattelen, siis olen" sanoi jo Descarteskin. Sillä mitäpä muuta on ihmisyys syvimmältä olemukseltaan, kuin itsensä, tekojensa ja ympärillä olevan maailman pohtimista? Se erottaa meidät eläimistä. Eläimet eivät mieti mennyttä, eivät tulevaa, ne vain elävät vaistojensa vietävinä.
Pinnallisuus on viettelevää. Kuinka helppoa onkin vain uppoutua tähän hetkeen. Toimia ja jättää miettimiset muille. Elää vain itseään varten. Ja onhan sitä nyt hemmetti viete onnellisempi, kun ei ajattele liikaa, niin ei pääse selville miten paha paikka maailma voikaan olla. On helpointa työntää pää puskaan, elää vaikka perjantaista perjantaihin, kuluttaen vapaa-aikansa asioiden parissa, jotka eivät vaadia ajattelemista. On helpompaa mennä lauman mukana, kuin alkaa taistelemaan oikeina pitämiensä asioiden puolesta.
Jossakin dokumentissa esitettiin pari kysymystä: "Miksi luulet viihdeteollisuuden menestyneen?" ja "Miksi Amerikassa halutaan kasvattaa kansalaisia, jotka eivät ajattele?". Ensimmäisen vastaus on, että on suunnaton määrä ihmisiä, jotka eivät halua ajatella. Toisen vastaus on aika pelottava. Tiedät sen itsekin. Se siitä kansanvallasta.
On harhaa, ettei yhden ihmisen käyttäytyminen merkitsisi. Yksikin hymy tai ystävällinen sana voi pelastaa toisen ihmisen koko päivän. Yksikin ystävällinen kannanotto auttaa sitä, joka on päättänyt taistella pinnallisuutta ja sen lieveilmiöitä vastaan. Se, että yksikin ihminen pohtii asioita, voi pelastaa ihmishenkiä tai olla alkuna globaaliin muutokseen. Ympäristöliike esimerkiksi syntyi 60-luvulla, joku on ajatellut ensimmäisenä, etteivät maailman resurssit ole loputtomat ja kertonut sitten päätelmistään muille.
Lukijoille tiedoksi, saan itsekin vähän väliä paskaa niskaani, koska kysyn vaikeita, kyseenalaistan ja kuljen omia polkujani. Ja esitän mielipiteitä, joita toiset eivät kestä kuulla. Tämän tekstin, toisin kuin sen epäkypsyydestä kertovan tekstin, osittaisenakaan tarkoituksena ei ollut lievittää omaa pahaa oloani. Minä kirjoitin tämän siksi, että mielestäni pinnallisuus, esittämissäni kahdessa muodossa, on todella huonoksi ihmisille ja maailmalle ylipäätään. Tällaisten asioiden esiin tuominen on osa taisteluani paremman maailman puolesta. Olenhan partiolainen, aion jättää tämän pallukan parempana kuin mitä se oli tänne tullessani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti