Kaksi kertaa vuodessa on uusien alkujen aika. Toinen niistä on alkuvuosi ja toinen on nyt, alkusyksy. Ikuisille elämäntaparemontoijille myös jokainen maanantai kuuluu tähän kategoriaan. Oli sitten kyseessä kilojen, tupakan, alkoholin tms. pahan karkoitus. Ja optimistille puolestaan jokainen uusi päivä on mahdollisuus uuteen alkuun. Keskitytään nyt kuitenkin isoihin uusiin alkuihin, muuten tästä tulee niin mahdoton, ettette jaksa lukea alkua pidemmälle.
Uusi alku on aina tilaisuus kasvaa ihmisenä. Se on ihana, jännittävä ja joskus jopa pelottava tai surullinenkin. Se haastaa ihmistä kohtaamaan itsensä. Kuinka hyvin minä pärjään uudessa tilanteessa? Keksinkö itse keinot selvitä vai kyselenkö jok'ikisen pikkuseikan joltakin "asiantuntijalta"? Tuleeko vastaan muutosvastarintamörkö, joka sanoo "hemmetti, näin on aina ollut, näin on hyvä ja siksi en halua uuteen tilanteeseen. Tämä pahvilaatikko on ihan hyvä paikka asua, vaikka se tarkoittaakin, että en oikeastaan näe juurikaan nokkaani pidemmälle, en fyysisesti enkä ajatusmaailmaltani."?
Tai sitten voit valita kuuluvasi niihin onnellisiin, jotka vain hyppäävät tuntemattomaan ja antavat elämän kantaa. Eivät ne lennot aina täysin nappiin mene, mutta kyllä sitä tavoitteeseensa pääsee, kunhan jaksaa taistella. Ja mitä enemmän koettelemuksia, sitä enemmän kasvaa henkisesti. Minun elämänkokemuksellani tähän on pakko uskoa, muuten käpy jäätyy vähän liiankin pahasti. (joudun siis elämään parin ikävän asian kanssa loppuikäni ja jonkinlainen perustelu/hyvityshän niillekin on saatava)
Uusi alku lähtee yleensä joko pakottavasta tilanteesta tai halusta muuttua. Pakottava tilanne on esimerkiksi, kun opiskelut vievät toiselle paikkakunnalle, vanhemmat eroavat, saa uuden työpaikan, saa potkut töistä, joku kuolee jne. (Älkääkä nyt yhtään saivarrelko, että ei ole pakko lähteä opiskelemaan tai vaihtaa työpaikkaa. Jätetään pilkkujen väärinkäyttäminen minulle, minä olen juristi.) Pakottava tilanne on kohdattava, siinä tarvitsee kiinnittää vain huomiota asenteeseen, jolla asiaan suhtautuu. Halu muuttua puolestaan lähtee itsestä ja tämä onkin se kohta, missä se muutosvastarintamörkö tulee pelottelemaan. Jos et osaa varoa sitä, uusi alku on vaarassa jäädä tulematta.
Muutosvastarintamörkö käyttäytyy täsmälleen samalla tavalla kuin muumien Mörkö. Se ei perustele itseään mitenkään järkevästi, se vain örisee jotain epäloogista. Voit päätellä, että se yrittää sanoa sinulle jotain siitä, että örinässä on välillä taukoja ja örinän kesto vaihtelee. Se jähmettää sinut paikalleen, et voi ottaa askelta muutokseen. Muutosvastarintamörkö on aika yksinäinen, koska sitä ei kaivata. Tämä päättelen siitä, että kukaan ei ole niin vittuuntunut, kuin se ihminen, joka on jäänyt muutosvastarintamörön alle.
Miten voitat muutosvastarintamörön? No samalla tavalla kuin muumien Mörönkin. Ensin tarvitaan päättäväinen asenne. Se auttaa sinua katsomaan pelkoasi (jota muutosvastarintamörkö edustaa) silmiin. Sitten tarvitaan pätevät perustelut. Siis mikään ei ole niin vaikeaa kuin itsensä ympäripuhuminen, jos oikeasti pelkää sitä, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Tässä auttaa, kun miettii mitä muutosvastarintamörön katoaminen merkitsee. Ensinnäkin, et ole enää yksin, monet muut tietävät miltä tuntuu voittaa itsensä tai lähteä muutokseen. Toisekseen, sinulla ei ole enää kylmä. Jos olet normaalisti toimiva ihminen, sinun aivojesi pitäisi tässä vaiheessa välittää sinulle tuntemus itsensä ylittämisestä, pärjäämisestä, selviytymisestä, seikkailusta. Voiko kukaan väittää, etteivätkö nämä tuntuisi hyvältä? Puhumattakaan siitä, mitä se uusi alku voi tuoda elämääsi. Perustele se mörkö suohon, niin muumitkin tekivät.
Kostein silmin on lähdetty maailman parhaasta lukiosta, paljon itsensäpsyykkaamista on tarvittu kestämään terveyden menettämisen fyysinen ja henkinen kipu, uteliaisuudella on tutkittu uusia kotikaupunkeja, erilaiset partiohaasteet ovat vaihtuneet onnistumisen riemuksi. Ja muutosvastarintamörkö on selätetty useita kertoja. Oletko sinä voittanut sitä? Vai ajatteletko siellä tympääntyneenä, että olipas tylsä teksti, kirjoittaja ei sitten tiedä yhtään mitään elämästä ja luulee, että ihminen voisi muka itse vaikuttaa johonkin? (tuo vai-sana oli tarkkaan harkittu...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti