Elämän varjoja: Päivät 167-174, uusi auto

Heissan,

nyt on iloisemmat tunnelmat kuin vähään aikaan. Kaksi asiaa: a) uusi auto b) painoa tippunut lähes 16 kiloa, mikä tarkoittaa, että olen 300 gramman päässä siitä, että vaihtuisi taas ensimmäinen lukema vaa'alla.

Jos aloitetaan siitä autosta, kun se kiinnostanee eniten (jos ei muita, niin ainakin äitiä :D ). Taustaksi siis, että mun 2500 euron golffiin olis taas tullut yli 1000 euron remontti, kun siihen oli tehty 1000 euron remontti myös kuukausi sitten. Joten kun remonttien arvot alkaa olla yhtä suuria, kuin auton ostoarvo, päätin siirtyä uuteen autoon, koska noille remonteille ei välttämättä olisi tullut loppua. Äidilläni oli esimerkiksi taannoin opel vectra, joka oli yksi murheenkryyni jatkuvine remontteineen. En halunnut samaa tilannetta itselleni.

Joten, vakituinen työpaikka lakimiehenä, niin järkkäsin pankilta hieman lisärahoitusta ja nyt olisi sitten alla 10 000 euron Citroen C3. Näyttää tältä:

Värinä musta miellyttää huomattavasti enemmän kuin punainen. Ehkä nyt linnutkin jättää rauhaan, luin nimittäin jostain, että linnut tykkäävät kakkia erityisesti punaisten autojen päälle. Tämä on vuosimallia 2006, sillä on ajettu hieman alle 25 000 kilometriä ja sillä on ollut vain yksi omistaja ennen minua. Siinä on ilmastointi, lohkolämmitin ja sisäpistoke (saa talvella sisäilman lämmittimen -> ei tarvitse rapsia ikkunoita) ja se on kaikin puolin uuden oloinen huolimatta siitä, että se on 6 vuotta vanha. Plussaa siitä, että kauppaan kuului kahdet aivan uudet renkaat.

Tässä on kuskin penkki todella korkealla. En tiedä näkyykö se tästä kuvasta, mutta esimerkiksi isäni totesi vänkärin paikalla istuessaan, että minuun verrattuna hänestä tuntui kun hän olisi istunut lattialla :D

Ensin tämä penkkiasia vähän hämmensi, mutta mitä tuolla nyt tuli pyörittyä eilen, niin se penkkiasia on itseasiassa tosi hyvä ergonomian kannalta. Ajoasento on hyvin lähellä tätä asentoa missä minä nytkin työpöytäni äärellä istun. Eli jalkaterät on lähes sääriluun verran alempana kuin polvet. (siksi lähes, että jalkojen kulma ei ajaessa ole ihan 90 astetta, mutta on se varmaan ainakin 70-80 astetta)

Tää on erityisesti mulle aivan loistava ominaisuus, koska mulla on kaasu- ja jarrujalasta eli oikeasta jalastani hermo poikki, joten en voi vähentää kaasun painamista nilkkaa taivuttamalla, vaan mun pitää nostaa jalkaa ihan reidestä alkaen. Tämän erityistilanteeni takia juuri tämän auton ajoergonomia on mulle ihan täyskymppi.

Ulkoisesti tää on vähän kananmunan muotoinen. Joitakin se vois haitata, mutta mulle sillä ei ole väliä. Lisäksi tää on ns. hatchback-mallia, eli pikkuauto. En tiedä kuin hyvin se näkyy kuvista, mutta tää tosiaan on lyhyt, joten tää on kaupungissa todella ketterä ja tällä on helppo tähtäillä parkkiruutuihin tiukoissakin paikoissa ja rundata parkkitaloissa. Tää on minun mielestäni todella tärkeä ominaisuus tällaisessa suurkaupungissa kuin Oulukin on. Täällä yksinkertaisesti ei juuri koskaan ole mahdollisuutta sellaiseen "lentokenttäparkkeeraukseen", jota äitini harrastaa. Siksi on osattava ajaa tiukkoihinkin paikkoihin ja se, että auto on lyhyt, auttaa siinä ihan oikeasti.

Pikkuisuudestaan huolimatta uskon tämän olevan ihan jees myös maanteillä, koska golffikin oli. Tässä on 1.4 litran moottori, joten ei tää kiihdy niin nopeasti kuin esim. äidin vanha 2 litran vectra, mutta eipä mulla nyt niin kiire kiihdytellä olekaan. Ja moottoritiellä ne voi väistää mua sinne keskikaistalle, jos tuumaavat, etten mä tarpeeksi nopeasti pääse kuudestakympistä sataseen :D

Ja pikkuisuudestaan huolimatta, tällä ajaminen tuntuu siltä, kuin ajaisi isoa autoa. Tuntuu aika lailla samalta kuin äidin valtamerilaivan ajaminen :D (merkkiä en tiedä, joku farmari-peugeot se kuitenkin on) Siis oikeasti, golffiin verrattuna tämän ajaminen on miljoona kertaa mukavampaa. Kaikki polkimet on kevyitä, kytkimen tuntuma hyvä, jarru ei ole niin äkäinen kuin golffissa (mä nytkäyttelin sillä jatkuvasti) ja vaihteetkin kevyitä.

Tosin pakko todeta, että jos esim. paikallaan parkkiruudussa vaihtelee vaihteita, niin saattaa tuntua, ettei niiden välit ole selkeät. Mutta oon tähän asti saanut joka kerta ensimmäisellä yrityksellä päälle aina sen vaihteen, minkä oon halunnutkin. (vaikka pakin sijaitseminen nelosen vieressä pelottikin aluksi :D )

Mulla oli ostaessa vaihtoehtoina myös toyota corollaa ja toyota yarista ja moni mun ystävä suosittelikin, että pistää ranskalaisen sijaan toyota. Toyota yaris oli kuitenkin ankara kirppu, jossa oli näyttö ihmeellisesti keskellä, eikä kuskin edessä. Toyota corollalla ajaminen puolestaan oli kuin olisi tankilla ajanut. Totesinkin veljelleni, että tässä ainakin saa hyvää reisitreeniä.

Citroenin hankintaa vastaan ei puhunut kuin se, että ihmisiltä oli tullut kommenttia "hyviä ranskalaisia saa vain grilliltä". Harkitsin tätä huolella, koska sanojia oli niin monta, mutta loppujen lopuksi, siellä oli vaan parilla ihmisellä omakohtaista kokemusta eikä niistäkään tietoa kuin vanhat autot oli olleet kyseessä. Lopuilla saattoi olla vaan ennakkoluulo. Lisäksi myyjä sanoi, että ne sähköviat sun muut on enemmänkin peugeotien ongelma, ei citroenien. (tosin totta kai myyjä yrittää puhua meidät yli ostamaan tuon, mutta silti)

Toyotaa vastaan puhui se, että ajaminen tosiaan kuin olisi tankilla ajanut, lisäksi se oli 2003 vuoden malli ja sillä oli ajettu 133 000 kilometriä. Se oli myös vähän fyysisesti isompi auto, joten sillä ois ollut varmaan aavistuksen verran vaikeampaa ahtailla parkkipaikoilla ja parkkitaloissa. Lisäksi toyotasta ei ollut tiedossa kuinka monta omistajaa sillä oli ollut ja miksi auto oli vaihdettu. Tämä citroen oli vaihdettu siksi, että perheen miehet halusivat sporttisemman auton. Edellinen omistaja (jolle isä soitti, vaikka myyjänä olikin nyt autoliike) sanoi, ettei tässä ollut 6 vuoteen ollut mitään vikaa, niin se riitti mulle. Mähän haluan autolta vain ja ainoastaan sitä, että se kulkee paikasta A paikkaan B hajoamatta välillä. Tosin tietysti nyt alkaa ajomukavuuskin painaa, kun ero C3:sen ja golffin välillä on kuin yöllä ja päivällä :D En tiennyt että auton ajaminen voisi tuntua näin hyvältä.

Se autosta siis, aika näyttää onko tämä ranskalainen mainettaan parempi. Sitten muihin juttuihin. Syksy on todellakin täällä. Lehdet alkaa olla keltaisia ja tippuvat maahan ja ulkona on aamuisin vain pari astetta lämmintä. Se tarkoittaa kynttilöiden lisäksi sitä, että on taas oikea vuodenaika käyttää jumpinia!

Ah, täydellisen lämmin ja mukava. Ette tiedä miten ihanaa tää on vetää päälleen iltaisin ja viikonloppuisin, ku arjet hihhuloi menemään jakussa, kauluspaidassa ja enemmän tai vähemmän tiukoissa housuissa.

Eihän tää edelleenkään ole mitenkään vartaloa imarteleva tai muodin huippuluomus, mutta joskus on vaan hetkiä, että mukavuus on ykkösjuttu.

Yksi juttu joka on kans pakko mainita, on että Oulun Rossossa saa todella hyvää palvelua. Käytiin siellä eilen isän ja veljen kanssa, niin kun minä tilasin pihvini mediumina ja bearnise-kastikkeella ja keittiö oli vahingossa laittanut sen kypsäksi ja toisella kastikkeella, niin tarjoilija itse ehdotti, mulle tehdään uusi annos sellaisena kuin sen halusin ja että asia hyvitetään.

Siis mä en edes vaatinut mitään, ihan ystävällisesti vaan kysyin "kumpi näistä annoksista on mun, ku mulla piti olla bearnisekastike ja pihvin kypsyysasteena medium?". Ni tää heti itse ehdottaa, että saan uuden annoksen ja kaiken lisäksi se hyvitys oli, että mä sain sen kokonaan ilmaiseksi! Siis mulle aiheutunut haitta oli, että odotin ruokaani muutaman minuutin kauemmin kuin veljeni ja isäni ja mä lopulta haluamani annoksen ilmaiseksi! Edes vaatimatta sitä että annos vaihdetaan tai että haluan hyvitystä :D Pakko suositella!

Liikunnat on vähän viime viikkoa paremmat, ku käytiin veljen kanssa tiistaina kävelyllä, lauantaina juoksemassa (että mä meinasinkin kuolla, ku juostiin spurtit hänen vauhtiaan) ja tänään sunnuntaina uimassa. Selvisi muuten, että se mun vakiolenkkini, jonka juoksemiseen mulla menee vähän alle tunti, on 7,6 km pitkä. Tämä tarkoittaa, että mun "juoksuvauhti" on tällä hetkellä noin 7,6 km/h. Parantamisen varaa on. Tavoitteenani olisi, että pystyisin "mukavasti" juoksemaan noin 10 km tuntivauhtia.

Ruokailut ovat muuten olleet tällaisia:

Lauantai:

- aamupala: mansikoita, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta

- iltapala: en muista enää

Sunnuntai:

- aamupala: mansikoita, partista, kermaa

- lounas: (amarillossa äidin ja veljen kanssa) hampurilainen ja ranskalaisia (luulin, että tää olis viimeinen ravintolavisiitti vähään aikaan, ni siksi otin ranskalaiset)

- iltapala: äidin tekemää jum-jum kakkua (hiilareita, tiedän, mutta tää oli poikkeus)

Maanantai: