Hei,
käytiin eilen veljen kanssa virkistämässä sielua ja ruumista pienellä karhunkierroksella, joten varautukaa taas runsaaseen määrään kuvia! Päivitin myös tuon yläbannerin, vaikka en nyt kyllä tiedä näkyykö tuosta kuvasta yhtään sellainen 7 kilon pudotus verrattuna edelliseen :D Mutta se alkuperäinen kuva oli oikein positiivinen kokemus, sillä mä seison siinä (normaalipainoisen) veljeni vieressä enkä näytä hirveän paljon isommalta!
Sinänsä tuo kuva on minusta sovelias tänne, sillä siinä olen ensinnäkin tekemässä liikunnallista asiaa, eli retkeilemässä. Lisäksi tuossa kuvassa olen hieman mennyt mukavuusalueeni ulkopuolelle. Noin puolen metrin päässä selkäni takana on sellainen varmaan yli 60 metrin pudotus. Ja mulla on korkeanpaikankammo! Vähän jänskätti seistä tuossa. Myös elämäntapamuutoksessa joutuu jatkuvasti haastamaan itseään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Ja siksi tuo kuva on osuva tänne.
Vaikka karppaaminen onkin painonhallintakeinoista varmasti mukavin ja nautinnollisin, ei tässäkään pääse mihinkään siitä, että ei voi syödä enemmän kuin kuluttaa. Se tarkoittaa, että herkkujen määrän on pysyttävä järkevällä tasolla. Ja vaikka mulla ei muuten ole yhtään mitään ongelmaa noudattaa karppiaelämäntapaa, niin herkkuja mun edelleen tekee mieli syödä useammin kuin olisi sallittua. Minulla epämukavuusalueelle menemistä painonhallinnassa on siis se, että kontrolloi itseään olemaan ilman herkkuja suurimman osan ajasta.
Tämä viikko oli tämän mielihaluja vastaan tappelemisen suhteen erityisen hankala. En oikein tiedä miksi, johtuisiko edellisestä viikosta vai mistä. Joka tapauksessa huomasin, että maanantaista torstaihin oli ankaraa tappelemista. Herkuttelua oli kahtena päivänä, tiistaina 150 g karkkia ja perjantaina sipsiä. Jälkimmäisen pystyi tekemään hieman paremmalla omallatunnolla kun tiesi, että seuraavana päivänä ohjelmassa on useamman tunnin "lenkki" maastossa.
Löysin myös oudon ratkaisun herkkuhimoon, jota soveltanen jatkossakin. Tiedän nimittäin, että mitä enemmän rasvaa ruuassa on, sitä vähemmän tekee mieli herkkuja. Joten, luonnollinen ratkaisu herkkuhimoon on ottaa voita suoraan paketista. Tuntui vähän ällöltä ekalla kerralla, vaikka otin vain hyvin pienen viisun. Mutta se auttoi. Muutaman kerran piti ottaa lisää voita, mutta sitten se meni ohi! Ja jos nyt joku siellä kauhistelee, että miten noin voi tehdä, voissahan on sikana kaloreita jne. niin ne määrät oli hyvin pieniä, varmaan illan aikana yhteensä joku 30 g, enkä syönyt sitten muuta.
Yritin myös herkkuhimoissani psyykata itseäni. Mietin ankarasti, miten hyvältä oli tuntunut ostaa talvitakki kokoa 42. Mietin, että olen saavuttanut niin paljon, että en todellakaan halua enää koskaan lihoa takaisin. Elämä 15 kiloa painavampana oli monin tavoin hyvin ikävää. Yllättävän paljon elämänlaatua parantanut siis jopa näin vähäinen pudotus. Lisäksi mietin millaisessa tilanteessa ovat ne ihmiset, joiden tiedän antavan periksi mielihaluilleen. Ja en missään nimessä halua itselleni samaa. Loppujen lopuksi tiivistäen psyykkaamiseni perimmäisin ajatus oli lainattu Kate Mossilta: "Mikään ei maistu niin hyvältä, kuin laihuus tuntuu". Tietenkään en ole laiha, en edes normaalipainoinen, mutta silti, hetkelliset nautinnot eivät ole sen arvoisia, miltä jatkuva lihavuudesta aiheutuva mielipaha ja ongelmat tuntuvat.
Hyvä esimerkki on elämänlaadun parantumisesta on tuo retkeily. Toki olen sitä tehnyt hyvin ylipainoisenakin, mutta kyllä tuolla huomasi eilen, että homma on todella paljon helpompaa. Ei tarvinnut sanoa veljelle koko ajan, että kävele hitaampaa, vaan pysyin hänen vauhdissaan. Vaikka pitkässä ylämäessä/portaissa saattoikin hengästyä, ei kuitenkaan tarvinnut pysähtyä kertaakaan. Aiemmin on pitänyt nimittäin pysähtyä hetkeksi lepäämään. Lisäksi tasapaino oli paljon parempi.
Elämänlaadun parantumista on myös se, että kivoja vaatteita löytyy paremmin, eikä tarvitse tyytyä siihen, mihin mahtuu. Henkilökohtaisesti olen erittäin iloinen, että pallomaisen muodon sijaan, mun keskivartalo on nyt tiimalasi. Tuntuu mystisesti heti naisellisemmalta :D Tässä vain muutama esimerkki siitä, että pyrkiminen kohti normaalipainoa todella kannattaa.
Olenkin miettinyt välillä, että onko henkilöillä, jotka ovat olleet koko elämänsä ylipainoisia, kenties vaikeampaa motivoida itseään laihduttamaan, koska he eivät tiedä miltä tuntuu olla normaalipainoinen? Eihän siinä tiedä mitä kaikkea menettää. Että 50 metrisen kukkulan päälle kapuaminen voi tuntua lähes yhtä helpolta kuin kotona sohvalta jääkaapille käveleminen. Tai sitten kyse voi olla ihan vaikka huvipuistolaitteeseen mahtumisesta. Lihavana et välttämättä pysty tekemään kaikkea mitä haluaisit tehdä. Loppujen lopuksi ne painonpudotuksesta koituvat parhaat hyödyt ovat aivan jossain muualla kuin ulkonäössä tai vaatteisiin mahtumisessa.
Syömisiä:
Sunnuntai:
- aamupala: mustikoita, partista, kermaa
- lounas: kanasalaatti
- iltapala: 2,5 dl jäätelöä (katsottiin veljen kanssa Iron man 2), 75 g graavilohta
Maanantai:
- aamupala: mustikoita, partista, kermaa
- lounas: kanasalaatti
- iltapala: 75 g graavilohta
Tiistai:
- aamupala: mustikoita, partista, kermaa
- lounas: kinkkukiusausta
- iltapala: 150 g karkkia
Keskiviikko:
- aamupala: mansikoita, partista, kermaa
- lounas: kinkkukiusausta
- iltapala: 150 g graavilohta
Torstai:
- aamupala: mansikoita, partista, kermaa
- lounas: loimulohta, salaattia
- iltapala: n. 30 g voita
Perjantai:
- aamupala: mansikoita, partista, kermaa
- lounas: kinkkukiusausta
- "iltapala": 150 g sipsiä, dippiä, 1 l mehua
Lauantai:
- aamupala: mansikoita, partista, kermaa
- pienellä karhunkierroksella: 2 proteiinipatukkaa
- lounas: 30 cm kanateriyakisubi (mietin taas, että alkais kohta riittää se 15 cm versio, kun vatsalaukku pienentynyt sen verran)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti