lauantai 15. syyskuuta 2012

Päivät 175-181, ilon hetkiä vaatteiden kanssa

Hei taas,
positiiviset fiilikset jatkuvat. Tällä kertaa vaatteiden parissa. Huomasin tuossa taannoin, että jakkupuvut ei enää ahdista niin paljon ja että tarvitsin uuden vyön farkkuihini. Tänään tuli todella iloinen yllätys talvitakki ostoksilla.

Taustaksi siis, että mulla on ollut noin 10 vuotta sama villakangastakki ja äiti on hienovaraisesti ja vähemmän hienovaraisesti yrittänyt jo pari vuotta vihjailla, että aika kulunut on, pitäisi hankkia uusi. Ja enhän mä mitään halunnut mennä ostamaan, ku olin niin iso, ettei millään meinannut löytyä hyvää. Nyt sitten uskaltauduin -15 kilon kannustamana edes kurkkimaan tarjontaa. Onhan syyskuu ajankohtana varhainen, mutta jos isompi ihminen meinaa takin saada, on se käytännössä pakko hankkia ajoissa, sillä kaupat tilaavat vaatteita periaattella "miljoona kappaletta 36-42 kokoja ja yksi 44, yksi 46". Tai siltä se ainakin on tähän asti tuntunut. Ymmärtänette, ettei kiinnostanut 48 kokoisena olla vaateostoksilla.

Onhan tässä kiloja lähtenyt, opiskelijakaverit olivat aivan äimistyneitä jne. mutta oli se silti huikea tunne, ku löytäessäni kivan mallisen takin pukumiehestä, aloitin sovittamisen 46 koosta ja loppujen lopuksi mä mietin hyvän tovin, että ostanko takin kokoa 40 vai 42! Päädyin kuitenkin vielä kokoon 42, sillä 40 oli aika tiukka ja en ollut varma, ehdinkö laihtua ennen talvea vielä 5 kiloa lisää, että se olisi sopiva. (tää laihdutusvauhti on näemmä vähän hidastumassa, todennäköisesti siksi, että oon päästänyt itseäni vähän helpommalla viime aikoina)

Mulla on nyt sitten kolme murehtimisen aihetta vaatteiden saralla.

1) Mun rakas turkoosi trenssini (joka näkyy tuolla ylhäälläkin olevassa kuvassa) on kokoa 48 ja siinä on vyö jo toiseksi viimeisessä reiässä. Onko se liian iso ensi keväänä?

2) Onko tänään ostamani ihana villakangastakki vuoden päästä liian iso? (ei sillä, tän hankintaa ei voinut siirtää, koska mun vanha villakangastakki oli kyllä aika kamalassa kunnossa...)

3) Entä miten mun pari vuotta sitten ostamani superkiva laskettelutakki? Minkähän kokoinen se on päällä? :D No se oli kyllä ostohetkellä aika tiukka ja kokoa 44, että se kai vielä menee... Mut se oli muistaakseni yli 500 euron takki, että olin ajatellut, että se kestäis vähintään 10 vuotta. Enhän mä ois uskonut, että mä oikeasti laihdun näin paljon. En oo ikinä ennen elämässäni laihtunut näin paljon.

Noh, isän mukaan nää on vaan positiivisia ongelmia...

Kävin tänään myös näöntarkastuksessa. Ja siinä onkin sitten ihmeteltävää, ku se oli mun eka näön tarkastus 6 vuoteen ja tuloksena oli, että mun näkö on parantunut! Tosin vain 0,25 verran ja sitten on se, että mulle on ilmaantunut hajataittoa. Mene ja tiedä mistä se johtuu. Mutta tää on kiinnostavaa sikäli, että karppifoorumilla on ollut puhetta, että muillakin on parantunut näkö (siis ulkonäön lisäksi ;D) karppaamisen aloittamisen jälkeen. On sitten pohdittu, että johtuuko se voin syömisestä vai mistä. (mulla ei pitäis ainakaan olla kyse likinäön paranemisesta iän myötä, koska ikää on tosiaan vasta 26 vuotta...)

Minä tosin syön karpiksi tosi vähän voita. Käytän sitä ruuanlaitossa, mutta siinäkin aika vähän. Omega-3 pillereitä mä syön joka päivä 3 kpl ja varmaan neljänä päivänä viikossa lohta. Pitänee käydä uudestaan parin vuoden päästä näöntarkastuksessa ihan vain siksi, että näkisi onko näkö parantunut entisestään. Nyt siis molemmat silmät - 1,25, kuusi vuotta sitten sain ensimmäiset silmälasini ja niiden vahvuus oli - 1,5 molemmissa silmissä.

Sitten tuli mieleen noista päivien numeroista, että kohta paukkuu 200. En ole koskaan elämässäni laihtunut näin paljon, mutta en myöskään ole koskaan ollut millään "dieetillä/kuurilla" näin kauan. Ajatelkaa, yli puoli vuotta jo ja en edes ole puolivälissä vielä. Laihtumistahtikin on ollut vikkelää. Mutta tätä se on silloin, kun pudotettavana on kymmeniä kiloja. Se ei tapahdu hetkessä. Ei edes karppaamalla. Laskin, että tätä vauhtia menis vielä ainakin puoli vuotta. Voi olla, että menee enemmänkin, ku kiire tuntuu katoavan samaa tahtia pudotettujen kilojen kanssa. Mitä lähemmäksi pääsee normaalipainoa, sitä vähemmän painosta aiheutuvia haittoja joutuu kestämään ja siksi koko ajan on vähemmän ja vähemmän epämukava olo. Tästä johtuen motivaatio nopeaan tahtiin pienenee koko ajan ja homman nautinnollisuus painottuu.

Vaatteisiin mahtuu jo paljon paremmin ja peilistäkin katsoo takaisin päivä päivältä kauniimpi ihminen. Kävelynopeus on parantunut, ehkä juoksunopeuskin pikkaisen, vaikka veljeni 10 km/h vauhtia en vielä juoksekaan. Alan olla ihan kohta sellaisessa painossa, että siitä ei ole käytännössä mitään haittaa. Pitää miettiä mistä repiä motivaatio lopuille 20 kilolle. Painon aktiivinen tippuminen nimittäin vaatinee hieman nykyistä vähemmän herkuttelua. Se että paino edelleen tippuu, kestää noin yhden suuremman herkuttelun viikossa tai kaksi pienempää näillä mun nykyisillä elintavoilla.

Ja mulla on nyt tässä takana ainakin kaksi viikkoa, että ei ole jäänyt kahteen pienempään herkutteluun. Viime viikolla oli ne äidin leipomat jum-jum kakut ja pannukakut normaalien leffamutusteluideni lisäksi. Niin ja ravintolassa ranskalaiset osana annosta. Tällä viikolla puolestaan on mennyt subi (viljaa, sikäli siis kiellettyjen listalla), alkoholia ja leffamutustelut. Eli sikäli 3 herkuttelu kertaa kahden sijaan. Pitää näissä vähän tiukentaa taas. Se, että herkuttelee perjantaina leffan katsomisen ohella on ollut ihan toimiva malli.

Tosin ensi viikolle ajattelin, että jos olisin herkuttelematta siihen asti, että kävisin testaamassa viikon päästä lauantaina yhtä ravintolaa...

Syömiset on olleet mallia:

Sunnuntai:
- aamupala: mustikoita, partista, kermaa
- lounas: kanateriyakisalaatti
- ei iltapalaa

Maanantai:
- aamupala: mustikoita, partista, kermaa
- lounas: lassakaa
- iltapala: kylmäsavulohta 75 g

Tiistai:
- aamupala: vadelmia, partista, kermaa
- lounas: kanateriyaki subi (koulutuspäivän aikana, aattelin etten kerkeä syömään salaattia, ku sen syömiseen menee kauemmin)
- iltapala: kylmäsavulohta 75 g

Keskiviikko:
- aamupala: vadelmia, partista, kermaa
- lounas: lassakaa
- puolen litran lonkero saunan yhteydessä (250 kcal)

Torstai:
- aamupala: vadelmia, partista, kermaa
- lounas: lassakaa
- iltapala: maksamakkaraa 75 g, omena

Perjantai:
- aamupala: mustikoita, partista, kermaa
- lounas: lassakaa
- leffan katsomisen yhteydessä 150 g sipsiä, dippiä, 100g mantelinugaata

Lauantai:
- aamupala: mustikoita, partista, kermaa
- lounas: grillikylkeä ja bearnisekastiketta
- en ajatellut syödä tänään iltapalaa

2 kommenttia:

  1. Vanhemmiten tarvitaan yhä vahvemmat pluslasit eli se on sitä vanhuuden näön heikkenemistä.

    Nuorella iällä miinuslasit tarkoittaa sitä, että ikääntymisen myötä näkö ensin paranee. Mahdollisesti lukulaseja tarvitaan vasta hyvin iäkkäänä.

    Normaalisti näön heikkeneminen alkaa noin 45 vuotiaana ja silloin lapsena normaalinäköinen tarvitsee ensimmäiset lukulasit ja myöhemmin tarvitaan jo kaksiteholasit, jotta nähdään lähelle ja kauas. Nopean "rupsahtamisen" vaihe tapahtuu noin viiden kymmenen vuoden ikäseutuvilla.

    Eli hieman kaksipiippuinen juttu tuo näön paraneminen....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tietysti tuo juttu, mutta kokonaisuutena olen kuitenkin iloinen, että se on parantunut, eikä huonontunut :)

      Poista