Päivät 229-233, tavoite asetettu

Hei,

tehdäänpä nyt poikkeuksellisesti keskellä viikkoa postaus, ku tämä on saatava ilmoille, ennen kuin ehdin muuttamaan mieltäni. Elämme parhaillaan vuoden vaarallisinta aikaa, mitä tulee painonhallintaan, puhumattakaan painonpudotuksesta. Pimeys tuntuu alkavan jo iltapäivällä kello 16.00, ainakin täällä Pohjois-Suomessa ja yhden jos toisenkin mieli tekee käpertyä kotiinsa puputtamaan ties mitä herkkuja. Kaupat tietenkin pahentavat tätä himoa kasaamalla kulkuväylille joulukarkit vaikka jouluun on vielä noin 1,5 kuukautta aikaa. On kuulkaas boxia jos toista täynnä kaikkia lemppareita. Niin ja joulusuklaa ja piparisuklaa. Niitä saa jo. Apua. Molemmat maistuu tosi hyviltä ja niitä myydään vain 300 g pakkauksissa. Ja senhän nyt tietää kaikki, että sellainen "otan vain muutaman palan kerrallaan"-aikomus ei käytännössä toteudu. Hemmetti sen suklaalevyn odotettu elinaika on tunti siitä kun se on avattu. Ehkä 3 jos tulee kylläisyys vastaan ja levy menee pariksi tunniksi odottamaan, että siihen kajotaan taas...

Kun tähän sitten yhdistää sen, että on painonsa kanssa keikkunut 6 viikkoa samoissa lukemissa, ollaan vaarallisessa tilanteessa. Ja vaarallinen tilanne vaatii kovat keinot käyttöön, että ei tapahtuisi katastrofia. Niinpä minä asetin itselleni tavoitteen. Aion laihtua jouluun mennessä 5 kiloa. Eli päästä - 21 kiloa lukemaan. Noin 7 viikkoa aikaa, tavoite on kovahko, mutta toteutettavissa oleva, kun huomioi, että olen nyt aika kauan ollut "paikallaan" ja että jos muu ei auta, niin sitten laitan itseni ketoosiin, jolloin paino yleensä tippuu että hups vain. Ketoosin ylläpito tosin meikäläisellä tarkoittaa alle 20 g hiilihydraatteja vuorokaudessa, joten kovin helppoa ei siellä ole pysyä, koska mulla tulee jo aamupalasta noin 10 g hiilareita. Mutta paikkaillaan sitten liikunnalla jos tuumaa menna hiilarit yli rajojen. 

Onneksi mulla on nyt hyviä vasta-argumentteja mahdollisille "heikoille hetkille". 

1) Onnistumisen hetket. Se tunne kun osti talvitakin kokoa 42! Se tunne kun oli ostamassa nahkasaappaita ja niiden varret meni kiinni. Jakkupukuni on nyt just sopivan kokoinen, kun aiemmin piti väkisin tukkia itsensä liian pieneen.

2) Lihavuuden vaikutus työnsaantiin. Nyt siitä tuli joku tutkimuskin. Nimittäin ylipaino pienensi 83% mahdollisuutta saada työpaikka. No tämä jos mikä motivoi. Kyllähän sen on aina tiennyt, että ylipaino haittaa työnsaantia, mutta että luku on noin iso, niin herättelee kyllä karistamaan ne loputkin liikakilot pois.

3) Ystäväkin pystyy siihen. Mun yksi ystävä on siis onnistunut hienosti pienentämään itseään yläasteen aikaisiin lukemiin ja hän kertoi, että hän aina ajattelee että "vitsit mä oon hyvä jos onnistun olemaan sortumatta herkkuihin siihen asti, kun on se ennakolta päätetty herkkuhetki". Vitsit mikä taistelija, mäkin haluan olla, enkä tällainen luovuttaja mikä mä tähän asti oon ollut. Oikeasti, mä yleensä luovutan herkkuhimolle viimeistään 3 päivän kohdalla. Psyykataanpas minustakin taistelija!

Yritin tässä miettiä, miten palkitsisin itseni onnistumisesta, mutta en nyt tähän hätään keksinyt mitään järkevää isompaa kannustinta. Ehkä se sitten tällä kertaa on vain se, että voisin 24.-26. joulukuuta nauttia siitä joulu- ja piparisuklaasta :D 

Ajattelin myös samalla vähän pidemmälle, että jos jouluun mennessä - 5 kiloa ja sitten ku on siinä maaliskuun alussa aikomus mennä veljen kanssa Rukalle lumilautailemaan, niin jos siihen mennessä toiset - 5 kiloa ja kolmannet - 5 kiloa kesään mennessä, niin sittenhän mä oon jo aika lähellä normaalipainoa (johon tällä hetkellä matkaa aika tasan 18 kiloa). Ihan mielenkiinnolla odotan kyllä tuota maaliskuuta. Olin nimittäin viimeksi lautaillessani 16 kiloa tätä nykyistä painavampi ja jos mä tuon tavoitteen saavutan, niin ero olisi 26 kiloa, minkä kyllä pitäisi jo näkyä suorituksessa. 

Ehkä mun jalat kestäis paremmin? Lumilautaillessa nimittäin itsellä ainakin alkaa reisissä ja pohkeissa tuntua ihan lahjakkaasti, jos ei tietyin väliajoin pääse istumahissiin lepäämään. Toinen seikka on sitten se mun maasta nousemisen kerta kaikkinen "epäsulavuus" :D Kun ei kunto kestä sitä, että ponkaisi perseeltään etukautta ylös, niin pakko aina pyörähtää mahalleen ja siitä sitten nousta polvilleen ja ylös. Pystyisinköhän mä maaliskuussa nousemaan ylös etukautta?

No tällaiset on tavoitteet, ei muuta kuin toteuttamaan päivä kerrallaan.

Muista asioista sitten, että mun edelliset talvikengät sanoi itsensä irti. Vasemman jalan kengästä lähti puoliksi pohja irti ja oikean jalan kengästä meni vetoketju rikki. Joten olin pakotettu kenkäostoksille. Mukaan tarttui nahkasaappaat (100 e sen jälkeen ku näytin plussakorttia, lähtöhinta tais olla 139 e) lähinnä kaupunkiympäristöön ja tilanteisiin, jotka vaativat tyylikkyyttä ja sitten sellaiset "näytän uggeilta olematta ugg"-kengät, jotka on ihan maailman mukavimmat. Oikeesti, ei noin mukavaa kenkää olekaan. Ei edes ne crocsit vaikka nekin on toki übermukavat. Vitsit, voin jo kuvitella sen fiiliksen, ku vetää lumilautailupäivän jälkeen lumilautakengät jalasta ja laittaa tassut noihin "vale-uggeihin". Tai ylipäätään vetää noi jalkaan ihan minkä tahansa jalkoja koetelleen jutun jälkeen. Tai ihan muuten vain. Esim. ku ajaa autolla Kokkolaan. Noilla oli tosi hyvä tuntuma polkimiin.

Sitten pitää itseironisesti vähän jo nauraa mun mukavuudenhalulle, joka niin räikeästi menee joskus mun tyylitajun edelle. Vai mitä tuumaatte, että kesällä pidän jumpinia ja crocseja ja talvella jumpinia ja noita "vale-uggeja"? :D Pitäis joskus väsätä sellainen kontrastikuva, toisena puolena juurikin tuo jumpin+valeuggit ja toiseen sitten joku viimeisen päälle nuttura, meikit, korkkarit ja jakkupuku :D Krisu vapaa-ajalla ja Krisu töissä.

Perjantaina taas auton nokka kohti Kokkolaa isänpäivän merkeissä, joten seuraavaa postausta luvassa jossain vaiheessa seuraavalla viikolla.

Kuvituksena siis yrittää olla niiden kenkien esittelyä, huono valaistus ja se että joutuu itse kuvaamaan, nyt vähän sotkevat... Nii joo ja näkymä mun ikkunasta. Oon vaan niin iloinen, että voin katsella ikkunasta metsää. Ja sitten glögilasi. Eikö sovikin hyvin tää iittalan Hot Cool-sarjan pinkki reunus tuohon Arabian KoKo sarjan roses-pikkulautaseen? :) (joo astiafriikki täällä taas hei, tuijotin tuota lasiani tänään taas ainakin 5 min)

Syömiset: (ja näistä nyt sitten puuttuu 5 miljoonaa lasillista finrexiniä, glögiä ja teetä hunajalla, lähinnä mainitut litkut on korvanneet mulla aamupaloja ja iltapaloja, kun on ollut tää flunssa.)

Perjantai:

- ei aamupalaa

- lounas: pizza, jossa täytteenä sipulia, valkosipulia, valkosipulimajoneesia ja pepperonia. (flunssan takia)

- ei iltapalaa

Lauantai:

- ei aamupalaa

- lounas: tomaattikeittoa jossa sikana valkosipulia (edelleen flunssa)

- iltapala: 2 munan munakas

Sunnuntai:

- ei aamupalaa

- lounas: pizza, jossa täytteenä sipulia, valkosipulia, valkosipulimajoneesia ja kanaa (flunssa)

- ei iltapalaa

Maanantai:

- ei aamupalaa

- lounas: 30 cm kanateriyakisubi (ja täytteenä paljon sipulia ja valkosipulia, flunssa. Minkäs mä sille teen, että sipuli ja valkosipuli oikeasti toimii flunssaan parhaiten? :D Ja mä sairastan vähemmän kuin kerran vuodessa, niin otetaan nyt sen verran damagea ruokavalioon. Vatsa kyllä sitten antoikin maailmanlopun kiputilan ja asumisen hotelli helpotuksessa, koska kolmena päivänä tuli syötyä viljaa...)

- iltapala: 2 munan munakas

Tiistai:

- aamupala: vadelmia, partista, kermaa

- lounas: kinkkukiusausta (jota oli jäänyt viime viikolta)

- iltapala: 2 munan munakas