Elämän varjoja: Päivät 243-250, herkkuhimoa ja ystäviä

Hei,

se koitti viimein, se kauan odotettu sallittu herkkupäivä. Paha vaan, että painon puolesta mulla ei teoriassa olisi varaa pitää sitä, mutta, kun tässä on lounastreffit kaverin kanssa ja illalla biletystä opiskelijakavereiden kanssa, niin tuleehan se pidettyä.

Tällaisessa totaalikieltäytymisessä kyllä huomaa oman riippuvuutensa asteen. Mulla nimittäin oli sunnuntai-maanantai-akseli henkisesti niin rankkaa olla herkuista erossa, että mä rupesin jo kyseenalaistamaan, että haluanko mä ihan tosissani niin paljon laihtua, että se olisi "vähäherkkuisemman elämäntavan" arvoista. Kyllä sitten loppua kohti alkoi helpottamaan onneksi. Mutta oikeasti vähän huolestuttavaa, että mä sitä oikeasti ajattelee "onko normaalipainoiseksi pääseminen tärkeämpää, kuin se että mä voisin nauttia herkkuja useamman kerran viikossa?".

Siis oikeasti. Mun nautinnot on olleet ihan liikaa herkuissa. Vaan minkäs teet. Ei mulla oo rahaa käydä kampaajalla tai hierojalla edes kerran kuukaudessa. Mä oon viime aikoina ollut hyvin paljon yksin kotona, niin se on sitten ollut sellaista "ainoata arjen nautintoa" lukea hyvää kirjaa ja syödä jotain hyvää.

Noh, luojan kiitos oli eilinen (ja tämä päivä ja toivottavasti monta päivää vielä jatkossakin). Täällä Oulussa on nimittäin tänä viikonloppuna Lakimiesliiton opiskelijatapahtuma Sakke, niin kaupunkiin on sitten kokoontuneet oikkarit ympäri Suomen ja myös me paikkakunnalla asustavat varjoilemme, eli osallistumme tapahtumaan siten, että menemme samaan baariin, kuin missä ne Sakkeen osallistuvat ovat.

Eilen istuimme hetkisen kaverilla, jatkoimme matkaa viinibaariin ja joimme siellä yhdet, sitten torille katsomaan ilotulitusta ja siitä sitten vielä Amarilloon istumaan moneksi tunniksi. Tänään olisi sitten luvassa kaverilla aloittelut ja siitä sinne baariin. Ja mikä tässä on rohkaisevaa mun painourakan kannalta? No tietenkin se, että kaikki mun opiskelukaverit on hoikkia ihmisiä. Sellaisten kanssa aikaa viettäessään ruoka ei tule edes puheeksi. Elämässä on niin paljon muuta kuin ruoka. Puheet ei pyöri herkkujen, ruuan ja laihduttamisen ympärillä, kuten ne helposti tekee kun lihavat tapaa keskenään. Ja sitten jos hoikkien kanssa tulee syötyä, tulee automaattisesti syöneeksi vähemmän, koska hekin syövät vähemmän.

Tänään sitten pukukoodina pikkumusta. Kieltämättä aika jees, mennä sinne kauniiden ihmisten sekaan, kun ei itse ole enää ihan niin kauhea mörökölli. Toki olen mä heihin verrattuna edelleen todella todella läski, mutta olen kuitenkin pudottanut lähes puolet ylipainostani ja on kiva mennä näyttäytymään monille, jotka on nähneet mut viimeksi 16 kiloa sitten. Nappasin kuvaa tuosta juhlalookista aamulla, joten siitä tietenkin puuttuu sukkahousut, saappaat ja meikki, mutta tuonne päin kuitenkin. Lisäksi on todella huippua, että mulla on pitkästä aikaa pitkät kynnet :D Extra-naisellisuutta mun muuten niin miehekkääseen olomuotoon.

Musta on hassua, että mä oon oikeasti täällä viettänyt niin paljon aikaa itsekseni ja nyt on oikeasti kaikki jutskat yhdessä pötkössä. Torstaina tapasin yhtä tuutorryhmäläistäni, joka on myös täällä työttömänä ja siinä iloisesti menikin 3,5 tuntia jutellessa mm. siitä, kuinka vastavalmistuneiden juristien työtilanne ei oikeasti oo ollenkaan häävi. Hänkin oli kysynyt vaikka ja mistä ja tuntuu, että ainoastaan ilmaiseksi olisivat halukkaita ottamaan töihin.

Ja sitten eilen tosiaan liikkeellä 5 hengen poppoolla ja tänään 7-9 ihmisen voimin morjenstamaan niitä muita ehkä kolmea sataa oikkaria. Ja ettei vain olisi tekemisestä puutetta, niin mun ihana partioystävänikin otti yhteyttä tänään aamulla, että nyt pitää ehdottomasti nähdä :D Ei siinä, lisättiin aikatauluun lounastreffit ja toivotaan, että mä kerkeen kirjoittaa tämän ennen sitä. Huomenna sitten varmaan se toinen paikkakunnalla asuva partioystäväni ottaa yhteyttä ja pyytää lenkille. Sitten olisikin nähty kaikki täällä Oulussa asuvat ystävät muutaman päivän sisään.

Painosta muuten vielä, että huolimatta kahdeksasta herkuttomasta päivästä ja jonkin verran harrastetusta liikunnasta, se ei ole suostunut tulemaan alas. Se on itseasiassa tällä hetkellä jopa plussalla maanantaihin nähden, enkä usko, että tämän päivän ja ensi yön syömingit ja juomingit auttavat tilannetta. Tuskin tulen siis saamaan tälle viikolle kiloa miinusta, hyvä jos pysyy edes tässä -16 kilon tilanteessa. On ollut henkisesti tosi perseestä, kun paino ei ole tippunut, vaikka oon tehnyt kaiken oikein ja mä olenkin alkanut pelkäämään, että pitääkö mun vähentää syömisiä vielä lisää? Siis oikeasti, en mä nyt omasta mielestäni niin hirveästi syö... Noh, pitää tarkkailla. Oli se viime vuonnakin niin, että seitsemän viikkoa paikallaan ja sitten humpsahti. Pitää vaan vetää jostain se voima jatkaa vaikka tuloksia ei tulisi. Jollain tasollahan tulos on myös se, että paino ei nouse. Mutta kyllä tää turhauttaa äärimmäisen paljon!

Kuvituksena muuten tässä lopussa yhdessä pubissa seinällä ollut villisian pää (tuli heti isä mieleen, kun sen näki, niin piti ottaa kuva) ja sitten mun "joulukoriste" eli muutama kynttilä ja pari söpöä otusta, jotka majailevat toistaiseksi mun keittiönpöydällä. Voi että ne on suloisia ja mua aina rupeaa hymyilyttämään, kun katselen niitä. Ne on niin nättejä!

Syömisiä:

Perjantai: