Päivät 318-325, Tv:n "läskiohjelmista"

Heissan, 

venyipä taas tämän postauksen kirjoittaminen. Syy on tässä: 

Mä luen parhaillaan asianajajatutkinnon kirjalliseen kokeeseen, joka on 19.4. ja mulla on luettavanani noin 1150 sivua, jonka aion lukea kahdesti läpi ennen koetta. Koemateriaalia on kuvassa näkyvän täyden mapin (asianajotoimintaa koskevat säädökset ja ohjeet) ja kirjojen (näkökulmia asianajo-oikeuteen ja asianajajan käsikirja) lisäksi pdf-tiedostoja ja noin 90 sivua säädöstekstiä. Tää viimeinen hajottaa vähäistä enemmän. On ihan eri juttu lukea lakitekstiä kuin lukea lakitekstiä tulkitsevaa oikeuskirjallisuutta. Mun ei oo tarttenut lukea tenttiin tasan kahteen vuoteen ja ei voi muuta sanoa kuin että olinkin jo unohtanut kuinka rankkaa se on opetella ulkoa tällaisia määriä tekstiä. (Mutta oon niin onnellinen, että oikis on tehty ja jos mä tän pääsen läpi, tän pitäis olla viimeinen tentti ikinä. Ainakin jos ei tuu mitään lakimuutosta...)

Tänään on marssijärjestys, että ensin blogi ja sitten kokeeseen lukeminen, koska muuten mä en saisi tätä postausta ikinä tehtyä. Oon tuossa jo ainakin 2-3 postauksen verran vihjaillut, että kirjoitan siitä Jutta ja superdieetit-aiheesta ja nyt aion tehdä sen, niin saan sen pois roikkumasta. Eilisiltaisen erään toisen ohjelman katsomisen jälkeen laajennan kuitenkin käsittelyä yleisesti "tv:n läskiohjelmiin". Tiedättehän, niihin joissa joko yritetään pudottaa painoa tai joissa dokkarinomaisesti taivastellaan mitä hurjimpiin mittasuhteisiin paisuneita ihmisiä. 

Ostin uudet lenkkarit, taas kelpaa köpötellä

Tällaisia löytyy ainakin Suurin pudottaja (Suomeen on muuten taas tulossa uusi kausi, casting on ilmeisesti meneillään), Jutta ja puolen vuoden superdieetit, olet mitä syöt ja sitten on eri otsakkeiden alta löytyviä dokumentteja. Yle Areenassa on tällä hetkellä ainakin tiededokumentti ylipainoinen USA 4/4. Tosi harmi, että sieltä poistui se minkä eilen katsoin. Palataanpa siihen myöhemmin.

Aihetta liippaavat realityt (kuten Jutta ja puolen vuoden superdieetit) ovat useimmin kaavalla, että sairaalloisen ylipainoiset ihmiset yrittävät ohjelmassa pudottaa mahdollisimman paljon painoa tiukan ruokavalion ja ankaran liikuntaohjelman avulla. Jotkut onnistuvat paremmin, jotkut huonommin. Parhaimpia tietämiäni tarinoita on USA:n suurimman pudottajan Danielin, joka osallistui kahdelle tuotantokaudelle. Hänen lähtöpainonsa oli muistaakseni yli 200 kiloa ja hän laihtui noin 80 kiloiseksi ja juoksi toisen tuotantokauden viimeisimmissä jaksoissa maratonin (n. 42 km) aikaan 4 tuntia. 

Miettikää mikä saavutus! Esimerkiksi minun juoksuvauhtini on niin hidas, että mulla menis maratoniin yli 5 tuntia. Ja tietenkään mun kunto ei ole lähimainkaan niin hyvä, että jaksaisin yli 5 tuntia putkeen juosta. 

Viime viikkoina oon rentoutunut näiden parissa

Juuri tällaisten saavutusten takia mä tykkään noita ohjelmia katsoa. On hienoa nähdä, että toivottomimmastakin tilanteesta voi parantua, kun on tarpeeksi sitkeä ja saa oikeaa tietoa ja apua urakkaansa. On hienoa nähdä näiden ihmisten voittavan elämänsä takaisin. Jeesustelkaa mitä haluatte sen suhteen, että "olen ihan onnellinen sairaalloisen pallona", mutta en usko teitä. Terveimmätkin ylipainoiset kohtaavat seuraavat ongelmat: 1) vaatteiden löytyminen 2) yleinen jaksamattomuus/uupumus/laiskuus niin ettei mitään tunnu jaksavan tehdä 3) erilaisiin paikkoihin mahtuminen. Tiedän varmaksi, ettette mahdu huvipuistolaitteisiin ja lentokoneissa muut ovat kauhuissaan jos joutuvat lähellenne istumaan. Ja sitten olen miettinyt huoltoasemien vessoja, jos joskus minullakin on ärsyttävän ahdasta niissä, niin joillekin nekin ovat varmaan liian pieniä. 4) seurustelukumppanin löytäminen voi olla huomattavan vaikeaa, jos sellaista ylipäätään haluaa. 5) yleiset ennakkoluulot. Lihavaa pidetään tyhmänä ja laiskana, epäpätevänä tekemään erilaisia töitä. Oletetaan, että lihava on kuitenkin koko ajan sairaslomalla ties minkä syyn takia. 

Tiedän toki tapauksia, jotka ovatkin koko ajan painonsa (ja rapakuntonsa) takia sairaslomalla töistä ja tiedän ihmisiä, jotka ovat ylipainoisia ja mielestäni laiskoja. Sen sijaan en ole huomannut, että lihavat olisivat mitenkään tyhmempiä kuin hoikat. Ja ainakin itse olen lihavuudestani huolimatta aina ollut koulussa/töissä. Olen elämäni aikana ollut sairauden takia poissa töistä 2 päivää, ja sekin johtui siitä, että nyrjäytin nilkkani ja olin lähetti. Laiskuuttani olen varmasti jäävi arvioimaan, mutta en todennäköisesti kuitenkaan ole sieltä laiskimmasta päästä ihmisiä. Joten on niin hemmetin ärsyttävää kohdata näitä ennakkoluuloja, jotka eivät päde minun kohdallani. Ihmettelen, jos muita ei vaivaa näiden ennakkoluulojen kohtaaminen.

Ostin tulppaaneita piristykseksi

Kaipaisin tv.seen näiden "onnellisten realityjen" ohelle kuitenkin myös enemmän sitä materiaalia, mitä eilen katselin. Onnellisissa realityissa pallo-ihmisten ongelmat tuntuvat rajoittuvan tarinoihin siitä, miten ei löydä vaatteita, ikää alkaa olla 30 ja ei olla koskaan seurusteltu ja liikunta on totta kai raskasta. Näistä ei näy tarpeeksi hyvin tien pää. 

Toki eilen Jutan ohjelmassa liipattiin aihetta, kun Bull piirsi 160 cm pitkän ja 135 kiloa painavan ihmisen tietojen viereen ristin. Merkitsemään, että jos ei äkkiä suunta muutu, niin kuolema korjaa. Mutta ei siinäkään sitä tarpeeksi konkretisoitu. Sen sijaan se ohjelma minkä eilen katsoin, se näytti tien pään. 

Siellä oli 200 kiloinen ihminen, jota tämän vaimo (Kuwait, siellä varmaan avioero ei ole mahdollinen) joutui paasaamaan. Mies ei voinut käydä itse esimerkiksi suihkussa ja vessassa. Siellä oli ihmisiä, joille elintavat olivat aiheuttaneet diabeteksen (huom. lihavuuteen johtavat elintavat johtavat usein myös II-tyypin diabetekseen, koska haima vaan ei pysty tuottamaan sitä määrää insuliinia, minkä jatkuva syöpöttely vaatii). Ja diabeteksesta oli sitten seurannut jalkoihin ties mitä mätiviä haavoja ja kuolioita. Diabetes voi tehdä sokeaksikin. Itseasiassa eräs tarhakaverini/luokkakaverini on parhaillaan sokeutumassa diabeteksen takia.

niitä riitti myös työpöydälle :)

Mielenkiintoisen siitä eilisestä ohjelmasta tekee se, että siinä oli kaksi brittiä, 135 kiloinen poika ja 140 kiloinen tyttö. Kumpikin olivat omien sanojensa mukaan tyytyväisiä tilanteeseensa ja halusivat viettää nautiskelevaa elämää herkkujen ja liikkumattomuuden keskellä. Tyttö kertoi, että hän ei välitä muiden laihdutuskehoituksista ja että "dieetin voi kuulemma aloittaa aina seuraavalla viikolla". Just sellainen lihavien vakiolause. Vielä nämä/tänään ja huomenna/joskus tulevaisuudessa sitten. Ongelma vaan on, että aina on "tänään" ja sitä tulevaa ei koskaan tule. 

No nämä kaksi kuitenkin raahattiin sinne Kuwaitiin katsomaan tiensä pää. Ja sen jälkeen he kyllä olivat halukkaita tarttumaan toimeen. Eivät he halunneet kuolla. Eivät he halunneet että heiltä amputoidaan jalka. Eivät he halunneet, että joku joutuu passaamaan heitä, koska he eivät itse pysty muuhun kuin lojumaan sohvalla ja syömään. 

Tää oli varsin jees aamupala

Tiedän, että on niin helppoa ajatella, että ei tässä mitään, ihan jees elämää tämä on, ei minun tarvitse tehdä mitään ollakseni pienempi. Minä olen merkittävän ylipainoinen, bmi on yli 30. Mutta minä pystyn juoksemaan 12 km ja muutenkin suoriutumaan kaikesta itse. Eihän tässä mitään hätää ole. Tässä logiikassa on vaan se virhe, että ei jatkamalla syöpöttelijä-nautiskelijan elämäntapaa pysy tässä. Jos lopettaa yrittämisen, pian paino on 100 kiloa. Sitten se on 110 kg, 120 kg, 130 kg... Jossain kohtaa loppuu vaa'an lukemat (normaalit henkilövaa'at kun riittävät vain sinne 120 kiloon asti) ja sitten eletään onnellisessa tietämättömyydessä. Ainut mistä painon nousun huomaa, on se, että koko ajan saa olla ostamassa uusia vaatteita, koska vanhat eivät enää mahdu päälle. 

Ja vähä vähältä, paljon huomaamattomammin, laiskuus lisääntyy ja mitään ei enää viitsitä/jakseta. Työpäivän jälkeen ei mitenkään jaksa tehdä mitään muuta kuin lojua sohvalla. Asunto alkaa olla yhä törkyisemmässä kunnossa, kun ei jakseta siivota. Jos on piha, niin lumityöt jää tekemättä ja nurmikko leikkaamatta. Sitten jossain kohtaa terveys alkaa pettämään. Sekin voi tapahtua hyvin huomaamattomasti. Esim. diabetes voi olla alkuun täysin oireetonkin. Hiukset alkavat ohenemaan ja menevät muutenkin todella surkeaan kuntoon. 30-vuotiaan pää voi näyttää aivan 60-vuotiaan päältä. Ja kauan ennen näitä menee kyky saada lapsia, sekä miehiltä että naisilta. Too bad, jos haaveissa oli oma perhe.

Yritin keventää annosta salaatilla

Olen toki sitä mieltä, että päätös on edelleen jokaisen oma. Jokainen saa tappaa itsensä aivan vapaasti. Jokainen saa elää surkeaa elämää. Mutta mielestäni jokaisen pitäisi tietää mitä tekee ja mitä seurauksia valinnoilla on. Vasta sitten voi tehdä perusteltuja päätöksiä. Mielestäni yhteiskunta on tällä hetkellä liian täynnä sellaista "Kurvit ovat ihania ja hyväksy itsesi sen kokoisena kuin olet"-höttöä. Jostain syystä äärimmäisen lihavuuden seurauksista vaietaan liiaksi. Ja jostain syystä ei kerrota tarpeeksi selvästi, että pienikin ylipaino muuttuu vuosien saatossa äärimmäiseksi ylipainoksi, jos asialle ei tee jotain. Jostain syystä ei kerrota, että ei, et voi syödä koko ajan yli kulutuksesi ja olettaa pysyväsi EDES tuon kokoisena. Jos syöt yli kulutuksesi, tilanteesi pahenee.

Tupakkaa vetävä tietää tappavansa itseään hitaasti ja varmasti reitillä kohti keuhkosyöpää. Jotkut lihavat ajattelevat, että he voivat elää onnellisina palloina elämänsä loppuun asti. Eivät he voi. Onnellisuus rapisee kyllä aika äkkiä, kun terveysongelmat ja muut rajoitteet alkavat. Eikä se elinikäkään kovin paljon yli kuudenkymmenen mene. 

Toi salaatti oli toimiva kombinaatio (paprika, sipuli, jäävuorisalaatti, feta)

En tiedä mistä ihmiset motivoituvat. Minä motivoidun siitä, että näen sen pahemman pään. Katselen tv:n läskiohjelmia ja tunnen välitöntä halua lähteä lenkille. Joskus jos on vaikeaa pysyä oikeissa valinnoissa, yritän ajatella, miten tilanteessa toimii läski-ihminen. Yritän välttää tekemästä valintoja, joita tiedän sellaisten ihmisten tekevän, joiden asemassa en halua olla. 

Ja ankarasta yrittämisestäkin huolimatta olen kiikkunut 3 kuukautta samoissa lukemissa ja joulusta tuli takapakkia, jotka ovat vieläkin vyötäröllä. On ollut tosi vaikeaa, mutta ei auta kuin jatkaa yrittämistä. Ensi kerralla enemmän omista tunnelmista.

Syömisiä:

Keskiviikko:

- aamupala: luonnonjugurttia ja mansikoita

- lounas: lassakaa

- iltapala: 2 munan munakas ja koskenlaskijajuustoa 250 g (piti laittaa vain munakkaan väliin, mutta vedinkin koko paketin :(  )

Torstai:

- aamupala: luonnonjugurttia ja mansikoita

- lounas: lassakaa

- iltapala: luonnonjugurttia ja mansikoita

Perjantai:

- aamupala: 2 munan munakas, välissä koskenlaskijajuustoa

- lounas: lassakaa ja salaattia

- illalla: 150 g sipsiä, dippiä ja 5 palaa suklaata

Lauantai:

- aamupala: 2 munan munakas, välissä koskenlaskijajuustoa

- lounas: lassakaa ja salaattia

- iltapala: luonnonjugurttia ja mansikoita, proteiinivanukas

Maanantai:

- aamupala: luonnonjugurttia ja mansikoita

- lounas: fajita-kanaa ja fetasalaattia

- iltapala: 2 munan munakas, taas paketti koskenlaskijajuustoa

Tiistai:

- aamupala: luonnonjugurttia ja vadelmia

- lounas: fajita-kanaa ja fetasalaattia

- iltapala: 2 munan munakas

Keskiviikko:

- aamupala: luonnonjugurttia ja vadelmia

- lounas: fajita-kanaa ja fetasalaattia

- iltapala: 2 munan munakas ja fetasalaattia