Lappeenrannan kotikolo

Hei,

kirjoittaja on nyt hyvin hyvin väsynyt, joten pidän tekstin määrän nyt minimissä, että saan ylipäätään näytettyä kuvat tästä uudesta asunnostani. Takana on äärimmäisen raskaat 4 päivää ja nyt alkaa motivaatio oikeasti loppua ja hirvittää, että huomenna alkaa työviikko. Asunto on nyt muuten valmis, mutta mun pitää vielä kytkeä mun tietokoneen kaiutinjärjestelmä. Pieni asia, jonka tekemiseen menee ehkä 10 min, mutta sitäkään ei nyt jaksa. Tän postauksen kirjoitan, koska on enemmän tai vähemmän "pakko". 

Muutto sujui muuten hyvin, mutta mun vasen polvi otti todella pahaa damagea, koska kaaduin kerran asfaltille Helsingissä (jalassani oli lyhyet shortsit) ja toisen kerran asfaltille täällä Lappeenrannassa, jolloinka jo kertaalleen osumaa saanut polvi sai uuden pahan kolhun. Lopputulos on nyt, että mulla ehkä 2 cm x 2 cm alue, jossa ei oo ihoa ollenkaan ja se märkii ja en tiedä vielä mitä mä sen kanssa teen. Se on nyt ollut auki 3 päivää eikä näytä parantumisen merkkejä. Yritin kysellä facebookissa sairaanhoitajaystäviltäni, mitä sen kanssa pitää tehdä, odottelen pelolla vastausta. Jos tuohon pitää laittaa desinfiointiainetta, mä kuolen kipuun, koska tuo alue on ihan jäätävän iso. JA LAITAN SIITÄ VALOKUVAN TÄMÄN POSTAUKSEN LOPPUUN, JOTEN HERKIMMÄT ÄLKÄÄ LUKEKO SINNE ASTI.

Tää kolhu on ollut luonnollisesti ihan karmean kipeä ja huono yhtälö tän muuttamistouhun kanssa. Mun oikea polvi on leikattu ja sitä mä oon varonut jo 8 vuotta, joten meinaan koko ajan vaistomaisesti mennä lattialle vasemman polven varaan ja sitten onnellisesti itken kivusta minuutin, ku niin on käynyt. Mutta nyt siihen asuntoon. 

Käytävillä on tuollaisia tekokasveja, joten talon sisäinen yleisilme on yllättävän ylellinen. Katossa on myös jotkut liikekamerat tms. että valot menee automaattisesti päälle, ku tuolla käppäilee. 

Tässä on siis 36 neliötä ja tää tuntuu todella isolta asunnolta. Tässä näkymä ovelle. Vasemmalla tän huoneiston ainoat kaapit ja oikealla heti ulko-oven jälkeen on sitten kylpyhuone ja sauna. En tiedä näkyykö se kuvasta kuinka hyvin, mutta tuon käytävä on ehkä joku 1,5 metriä leveä ja tuosta ovesta tähän työpöydän ääreen mun mielestä aika pitkä matka. 

Tärähtänyt kuva kylpyhuoneen ovelta. Vasemmalla wc-istuin ja suihkunurkka, suoraan edessä sauna, oikealla kaappi, pesukone ja lavuaari.

Suihkunurkkaus. Seinät ja lattia tyylikkäästi laatoitettu, mutta hieman lisää tilaa olisin kaiken maailman purkeille kaivannut. 

Saunan kunnossa ei valittamista. Oikeastaan tosi mukavaa, että mulla on taas oma sauna. Jos pitää valita parveekkeesta ja saunasta, niin mieluummin kait sauna, ni saa olla vapaammin aikataulujen kanssa. Helsingissä mulla oli saunavuoro lauantaisin seiskalta ja se oli liian aikaisin ja monesti ei tehnyt yhtään mieli mennä saunaan niin aikaisin ja se jäikin monesti siksi välistä. Nyt voi mennä saunaan silloin ku itse haluaa. 

Vielä näkymä suihkunurkkauksesta tuohon lavuaarille. Sain muuten itse kytkettyä tuon pesukoneen, vaikka se edellytti, että piti käydä ostamassa prismasta yksi kappale siihen väliin. Ja mä osasin jopa ostaa ihan itse oikean osan! Hyvä minä.

Sitten on näkymä ovelta asuntoon. Keittiö jää tuohon vasemmalle ennen tuota kirjahyllyä ja tuolla ikkunan vieressä nurkassa on "työpisteeni". Ja siinä istuessa näkee ikkunasta siihen rakennukseen, missä mä oon töissä... Tuo kirjahyllyn laittaminen noin oli ehkä ratkaisu, jota kaikki eivät olisi tehneet, mutta minä halusin jakaa tilaa ja loppujen lopuksi olen niin vähän aikaa keittiössä, että ei haittaa, vaikka se nyt vähän "varjostuukin". Suurimman osan ajasta kotona mä kökötän tässä työpöytäni äärellä, toiseksi eniten nukun ja sitten mä saatan istuskella nojatuolissa fiilistelemässä tai lukemassa kirjaa. Joten tärkeintä oli saada nämä kolme pistettä mahdollisimman viihtyisiksi. 

Keittiöstä tuli siis tällainen nurkkaus. Pidän siitä, että tää on nyt tavallaan keittiö, eikä pelkkä keittokomero, nyt kun kirjahylly on asetettu näin. Mua on aina tympäissyt, kun oon joutunut pitämään keittiönpöytää samassa tilassa, kuin mun "työnurkkaus" ja "oleskelunurkkaus". Keittokomero on tässä asunnossa pieni, mutta ei mielestäni ahdas.

Tuohon kirjahyllyjen taakse mä kötöstän vielä sellaisen beigen värisen lakanan, niin se on sitten siistimmän näköinen. Tänään en yksinkertaisesti jaksanut sitä tehdä. 

Tuosta seinustasta tuli nyt tän asunnon se osa, johon mä oon tyytymättömin. Se ei näytä yhtään harmoniselta vaan on vähän liian "tässä on nyt tavaraa läjässä"-kohta. Mutta oli vähän pakon sanelemia ratkaisuja taas. Peilin oli oltava tuossa, tuo nuo cd-tornit ja ipod-telakka sen päällä oli saatava tuolle seinälle ja tuon peilin viereen, ku niissä on saman väristä materiaalia. Lipastolle ja vaarin tekemälle arkulle puolestaan ei ollut muita sijoituspaikkoja. Sitten on vielä se seikka, että tuossa seinässä on pari ikävän näköistä ruuvin jälkeä. Mä yritin niitä vähän paikata valkoisella muovailumassalla, mutta koska seinä on luonnonvalkoinen ja mun massa vitivalkoista, pitäis kai vielä vähän vaikka vesivärillä tai jollakin korjata sävyeroa. Helsingin kämpässä oli niin helppo, ku oli vitivalkoiset seinät, niin pystyin sillä massalla kadottamaan kokonaan vaikka kuinka monta rumaa ruuvin jälkeä. 

Työnurkkaus lähempää. Mä yritän aina saada laitettua työpöydän tuohon asemaan suhteessa ikkunaan, että saisin maksimoitua sen, ettei aurinko paista näyttöön :D Siinä on sitten kukkapöytä vieressä ja myös palikka. Palikan kohdalla mä mietin hetken, että veisinkö sen varastoon, mutta sitten aattelin, että on se mukavampi olla täällä asunnossa, niin sitä voi käyttää jalkarahina, kun lukee kirjaa nojatuolissa.

Tähän osaan asuntoani olen kaikkein tyytyväisin. Siinä on ensin 4 neliötä "olohuonetta" ja sitten 2 neliötä "makuuhuonetta". Mietin tosi kauan, että miten laitan noi verhot, mutta päädyin tähän ratkaisuun, koska halusin tuosta tilasta levollisen. Harmillista tässä asunnossa on se, että huonekorkeus on ihan jäätävä. Mun oli seistävä pöydällä että yletyin laittamaan lamput kattoon ja verhot kiinni. Jotenkin hassua, ku Helsingissä mä jouduin käärimään verhoja joku 20 cm, niin nyt ne on niin lyhyet, että loppuu noin 40 cm korkeudelle maasta. Mutta menkööt. Mä pidän noista verhoista ihan sikana, joten saa luvan kelvata.

Tänne paistaa aika kauniisti aurinko sisään illasta. Ikkunat siis ovat länteen. Ja katsokaa nyt miten mukava sisustuselementti on kirjahylly täynnä kirjoja :) Muuttaessa äärimmäistä tuskaa omistaa näin paljon kirjoja, mutta voi että ku on hienoa käpertyä tuohon nojatuoliin, ku näkymänä on kirjahylly. Ihan ku ois se kirjastohuone, mistä mä oon aina haaveillut.

Nämä valkoiset verhot on kyllä mun parhaat verhot ikinä. Näin pienellä yksityiskohdalla saa niin siistin ja tyylikkään yleisilmeen. Me likes. Tuossa nappulan takana on muuten ranskalainen parveke. Härdelli jota mulla ei olekaan aiemmin ollut. 

Siitä siis aukeaa tuolleen ovi sisäänpäin ja siihen pääsee haistelemaan ilmaa ja kuikuilemaan ulos. Tosin ei tässä hirveästi tee mieli niin tehdä, tuossa on alhaalla tosi vilkas katu, joka ei näytä hiljenevän näin sunnuntai-iltanakaan. Liikenteen ääniä tähän asuntoon tuleekin aika paljon ja se on tän suurin miinuspuoli, mutta noh, kaikkea ei voi saada, mutta mä nyt vaihdoin hienot näkymät ja rauhallisen ympäristön ydinkeskustaan, koska autottomana arvostan melkoisesti tuota 100 metrin työmatkaa ja kiittelen varmasti itseäni joka kerta kun on pakkasta -30 astetta tai muuten tulee taivaalta kissoja ja koiria vaakatasossa. 

Näkymä ikkunasta on sitten toinen tän asunnon miinus. Tämä on ehkä surkein näkymä mitä mulla on koskaan ollut. Tuollainen tyhjä tontti (siihen aiotaan rakentaa talo, mutta joku on valittanut hallinto-oikeuteen), sitten kaksi taloa, jotka kaipaisivat kipeästi julkisivuremonttia. Onneksi on edes vähän vihreätä näkyvissä ja aika paljon taivasta, joten ihan toivoton tapaus tää ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi sängylläni maatessa ainut mitä ikkunasta näkyy on taivas, joten se on ihan jees. Ja on tuossa vastapäisessä aidassa näköjään saimaannorpan kuva, joten sekin on kiva yksityiskohta. (tää vaikuttaa muuten oikein sopivalta mun kaupungiksi, täällä tulee koko ajan saimaannorppa vastaan. Tai siis ei elävä, mutta täällä on saimaannorppa-patsas, muovipusseissa on saimaannorpan kuva ja ainakin tuossa aidassakin on. 

Tää kuva ei nyt oo maailman selkein, mutta tuossa vastapäätä on tuommoinen ihmeellinen talo, jossa on päätyseinässä kuva hirvestä ja karhusta kahvikupposen äärellä :D Otan siitä joskus paremman kuvan. 

Verhoista piti vielä mainita, että tuossapa on sitten tuollainen vähän alle metrin pätkä, joka mua haittaa. Argh. Tuo sininen ois ehkä riittänyt tuonne valkoiseen asti, jos sen olisi vetänyt suoraksi, mutta sitten se ois näyttänyt typerältä. Typerältä näytti myös valkoisten verhojen vetäminen täysin suoriksi tuonne siniseen saakka ja siinä ratkaisussa jäi myös tuo ovi ja yksi ikkuna kokonaan verhojen taakse enkä mä niinkään halunnut olevan. Mutta noh, ehkä mä vaan yritän olla katsomatta ylös... 

Mutta tämä tässä asunnossa on huippua. Valkoiset pimennysverhot, jotka tulee alas, kun vetää tuollaisesta "helminauhasta". Eipä kätevää. Kerrankin saa asunnon niin pimeäksi, kuin se valoisalla ylipäätään on mahdollista. 

Tässäpä tämä asunto tällä erää. SITTEN VIELÄ KUVA SIITÄ JALASTA, KATSOMINEN OMALLA VASTUULLA.

Aika ikävä eikö totta? Tympeä sijainti tuo polvi, ku sattuu ku koukistaa ja suoristaa ja tuntuu ettei tää mee millään umpeen. Se näyttää tässä kuvassa jotenkin tosi paljon kesymmältä, kuin mitä se näyttää tuossa jalassa. Tässä kuvassa ei nyt välity ollenkaan se keltainen mönjä mitä siitä tulee. Ja toi alue mistä iho puuttuu, se on noin 2 cm x 2 cm. Että ai saakeli. Tää on taas niitä hetkiä ku tekis mieli ampua tuo oikean jalan nilkka kuuhun... Ei hajuakaan mitä mä teen huomenna. Jos jätän sen paljaaksi, mun jakkupuvun housut tarttuu siihen. Jos laitan siihen taas laastarin, niin se vaan hautuu, niinku se teki jo 3 päivää... 

Mutta näin, näillä uuteen viikkoon. Toivottavasti mä saan ensi viikonloppuna vaan lojua ja olla tekemättä mitään.