Niin onnellinen, paitsi tän flunssan on mentävä pois

Hei,

otsikko kiteyttää aika hyvin tunnelmat tällä hetkellä. Mulla on lähtenyt elämä tosi hyvin käyntiin täällä Lappeenrannassa ja olen tällä hetkellä hyvin onnellinen. Paitsi, että näemmä muhun iski flunssa. Joka ei nyt yhtään passaa!

Ensinnäkin mulla on huomenna oikeudenkäynti, joten tarvitsen puhekykyäni ja toisekseen ensi viikon perjantaina, mikä on syntymäpäiväni, olen koko päivän lakimiespäivillä. Lähden Helsinkiin näillä näkymin jo torstai-iltana ja palaan takaisin Lappeenrantaan johonkin aikaan lauantaina. Ja mä ootan sitä reissua niin paljon! Siitä tulee ihan huippu, ei tarvita flunssaa sinne! 

 Selvästi mun kaupunki, kävelykadulla on saimaannorppapatsas! Mä rakastan hylkeitä!

Oon ollut aiemmin lakimiespäivillä 1 tai 2 kertaa, en itseasiassa ole varma kummin, mutta ainakin yhdeltä kerralta mulla on valokuvia todistusaineistona :D Lakimiespäivä järjestetään kerran kahdessa vuodessa ja lokakuun ensimmäisenä perjantaina. Tänä vuonna on erityisen mielenkiintoinen ohjelma. Sinne tulee antamaan tervehdyksensä tasavallan presidentti, julkisen sanan neuvoston pj kertoo aiheesta "Some-etiketti, Viestinnän roolit ja odotukset, Pahan henki takaisin pulloon", joku tuntemattomampi tyyppi puhuu aiheesta lakimies median hampaissa ja sitten on kaikkein mielenkiintoisin juttu, puhumaan tulee Norjan joukkosurmat tehneen Breivikin puolustusasianajaja aiheesta "Pahan kosketus - Who decides the fate of Evil?". Siis kuinka mielenkiintoista! Puheenvuoron saa myös sen koko maata järkyttäneen 8-vuotiaan Vilja Eerikan murhajutun hoitanut syyttäjä, joka käsittelee väkivaltarikollisuuden suhdetta psykiatrisiin häiriöihin. Nämä niinku muutamia mainitakseni, illalla on sitten vielä iltatilaisuus lakimiesten parissa. Itse oon tällä hetkellä ainakin aikeissa olla tuossa tapahtumassa ystävieni kanssa, mutta vaarana toki on, että työnantaja haluaa, että pitää jotenkin edustaa :D Noh, se selvinnee tässä viikon aikana. Mutta joka tapauksessa, kerrankin on mukava synttäripäivä aamusta iltaan. Oma bonuksensa on toki päästä käymään Helsingissä pitkästä aikaa. 

 

Kauppakasseissakin on norpan kuva!

Noh, tässä ois nyt niinku 4 päivää aikaa parantua. Olen tänään suurimmaksi osaksi vain nukkunut ja herännyt välillä juomaan finrexiniä eikä töissäkään nyt mitään paniikkia ole tiedossa, joten eiköhän tää tästä. Niin mainitsin tuossa alussa olevani onnellinen. Se johtuu nyt erityisesti siitä, että mulla on lähtenyt tosi hyvin käyntiin niin sanotut sosiaaliset kuviot tässä kaupungissa. Partio on toki oma sosiaalinen tilanteensa, kun siinä on se toinen johtaja ja sitten ne 7 lasta ja on niin mahtavaa olla 8 vuoden tauon jälkeen taas vetämässä ryhmää. Varsinainen partiotaukoni (lippukuntatasolla, olin ennen taukoani 4 vuotta lippukunnanjohtamishommissa) ei kestänyt kuin vajaat 3 vuotta, mutta se oli tarpeellinen tauko ja nyt takaisin entistä innostuneempana. 

 

 Tuota punaista köynöskasvia on täällä tosi paljon. Mutta harvoissa rakennuksissa näin paljon :D

Partiotouhujen päälle me tavataan tämän kaupungin muiden nuorten juristien kanssa lähes viikottain "notaarioluiden" merkeissä. Nimi on tuo, kun eniten osallistujia on juuri käräjänotaareista, mutta on siis siellä muissakin lakimiesammateissa työskenteleviä, esim. itse olen tällä hetkellä asianajoalalla. Mutta miettikää miten mahtava idea! Koota yhteen koko kaupungin nuoret juristit ja istua iltaa yhdessä. Enimmäkseen puhumme muusta kuin työjutuista, mutta välillä niitäkin ohuesti sivuamme, mikä on aivan äärimmäisen mielenkiintoista ainakin minun näkövinkkelistäni. Siellä salissa kun ollaan heidän kanssa yleensä eri puolilla pöytää ja heillä on pikkuisen erilainen näkökulma asioihin kuin minulla. On sitten mielenkiintoista jutella ja pyrkiä ymmärtämään toisen näkökulmaa. 

Kun tähän yhtälöön lisää sitten vielä ne liikunnat, niin ei tässä juuri jää hirveästi aikaa, että kotona mököttäisi yksinäisyyttään, niitä kotona kököttämishetkiä ei loppuunsa jää niin paljon että se haittaisi. Etenkään kun minussakin kuitenkin on jonkin verran introverttiä ihmistä, joka viihtyy mainiosti myös omassa seurassaan :D Sympatiapisteet veljelleni, joka asuu tällä hetkellä sellaisen kämppiksen kanssa, joka on ylisosiaalinen eikä tahdo jättää veljeäni ollenkaan rauhaan.

 

Onnellisuuspisteitä lisää sosiaalisten kuvioiden lisäksi myös ihan käytännön asiat. Minähän olen aina kovin tarkka siitä, missä asun, niin olin nytkin. Ja voi että, kun voi riemua repiä omasta saunasta. Sähkölaskua odotellessa... Toisekseen tämä asuminen kaupungin keskustassa on yllättävän kätevää. Tässä samassa korttelissa on työpaikkani, kuntosalini, kotini ja apteekki (joka oli ylikätevää, kun tänään totesin, että ei saakeli, flunssa on siinä pisteessä, että pitää ostaa finrexiniä). Tuossa viereisessä korttelissa on s-market ja kahvila. Prisma eli pääasiallinen ruokakauppani, sijaitsee kaikista kauimpana, sinne kestää noin 10 minuuttia polkea pyörällä, kun matkalla tarvitsee pysähtyä kolmissa liikennevaloissa. Mutta kun mä siellä kerran viikossa käyn, niin kyllä se on ihan siedettävä matka. Loppuunsa tämä yhtälö tarkoittaa, että tarviipa/haluaapa sitten mitä tahansa, sen saa haettua äkkiä. Jotenkin kaikki on niin helppoa. 

 

 Villieläimiä en ole täällä vielä nähnyt ollenkaan, kun en ole vielä täältä metsääkään löytänyt. Mutta lehmuksia tässä kaupungissa kuulemma on yli 10 000 kpl. Siltä se näyttääkin...

Etenkin työmatkan suhteen. Minä kun olen tyyppiä, että vaikka etenisin ihan normaalia vauhtia kävellen tai pyörällä, niin jos yhtään pitemmän matkan menen, siis edes kilometrinkään luokkaa, minulle tulee aina hiki. Tää on sukuvika ja sopii tosi huonosti yhteen sen kanssa, että mun työasu on jakkupuku. Joka on ihan vihoviimeinen asu hikoiluun. Joten on aivan mahtavaa, että nyt matka on niin lyhyt, etten ehdi alkaa hikoilemaan ollenkaan. On tässä sitten toki kääntöpuolena se, että arkiliikunta on jälleen aika nollassa, ku koko elämä on yhden korttelin sisällä. Mullahan oli mahtava aikomus, että olisin alkanut muutaman kerran viikossa käydä ennen työpäiviä kävelylenkillä, mutta nyt näemmä pitää hoitaa tää flunssa ensin pois alta. No, pitää palata sen asian pariin jahka tästä tervehdyn. 

 

 Karhuja täällä kuulemma on paljon, mutta ne on varmaan siinä metsässä mitä en ole vielä löytänyt

Voisin ehkä ensi kerralla kirjoittaa motivaatio-aiheisen tekstin. Siihen nimittäin tuli lisättäväksi yksi konkreettinen juttu. Jotkut jotka esim. laihduttaa mahtuakseen hienoihin vaatteisiin, saattaa ostaa tavoitevaatteen. Mulla se pääasiallinen syy oli pystyä seikkailemaan. Mä löysin yhden kävelyni yhteydessä täältä sellaisen Flow-parkin, missä on siis aikuisille rakennettu temppurata puussa. Näytti niin siistiltä. Se on mun konkreettinen muistutus ja tavoite. Että mä olisin ensi kesänä sellaisessa kunnossa, että voisin mennä sinne radalle. Mun veli vois kanssa yrittää järjestää itsellensä tripin tänne Karjalaan, se ois niin siistiä tehdä yhdessä. Oon kerran aiemmin tehnyt tuollaisen radan ja vaikka se oli siinä pystymisen ja pelkäämisen (korkeanpaikankammo) rajalla, se oli kuitenkin mun elämän toiseksi siistein yksittäinen juttu, mitä oon ikinä tehnyt. Silloinkin olin treenannut muistaakseni puoli vuotta pystyäkseni siihen ja muistan ajatelleeni silloin, että en olis pystynyt siihen ilman treenaamista. Kysyy nimittäin hyvää kehonhallintaa (etenkin keskivartalon lihakset), vahvoja käsilihaksia ja mitä vähemmän ylimääräistä on vyötäröllä, niin sitä parempi tasapainon kannalta. Joten nyt mulla on konkreettinen tavoite, jota voin pitää mielessäni, kun pitää tehdä valintoja! 

 

Tää pienen pururadan ympäristö on paikan ainut metsä ja en ole esimerkiksi muualla nähnyt ollenkaan havupuita. Jotenkin outoa, että näitä lukuunottamatta, kaupungin kaikki puut on lehtipuita

Mutta siitä ensi kerralla, vielä pitäis jaksaa tehdä ensi viikon lounaat... Ja perhe ja sukulaiset, koittakaa muistaa, ettei minua saa kiinni 3.-5.10. vaikka syntymäpäiväni onkin 4.10.