Hetkiä arjesta

Hei,

tällä viikolla ajattelin tehdä erilaisen postauksen kuin normaalisti. Yleensähän minä vain löpisen mitä löpisen ja sitten laittelen väliin kuvia, jotka eivät suurimmaksi osaksi liity tekstiin mitenkään. Koska takana on jälleen viikko, jona ei tapahtunut mitään ihmeempiä, ajattelin tehdä tämän postauksen sellaisten "tuokiokuvien" kautta. Itse olen varsinkin kotona ollessani sellainen, että saatan vain pysähtyä katselemaan ympärilleni ja fiilistelemään arjen asetelmia. Sitä miten mukava teekupposeni on. Tai miten kauniin tunnelmavalaistuksen kotiini saa. Tai jotain muuta vastaavaa pientä. Nyt siis sekä arjen fiilistelyitä, että kuulumisia lähinnä kuvien kautta. 

Ikkunani ovat länteen ja tuossa viereisellä tontilla ei ainakaan vielä ole mitään kovin korkeaa, joten minulle avautuu hyvät näkymät taivaalle. Eräs ilta oli värikäs auringonlasku, joka maalasi koko asuntoni oranssinsävyillään. 

Olen vallan ihastunut siihen, että sänkyni päädyssä on ikkuna. Tykkään makoilla tuossa ja tuijottaa taivasta. Sekä myös istuskella tuossa sängyn päädyssä ja katsella ulos. 

Ja kuten edellisestä kuvasta näkyy, minulla on uusi tyyny. Sympaattinen totoro-tyyny. Se on ihanan värinen ja sopii kyllä sisustukseeni, joskin minulla on tällä hetkellä hieman miettimistä, että minkävärisiä tyynyjä tuohon väliin pitäisi laittaa, että se sopisi paremmin noihin pinkkeihin tyynyihin?

Ammattikirjallisuutta on tarvinut lueskella viime aikoina sangen runsaasti, sillä asianajajatutkinnon oikeudenkäyntiosan etätehtäviä varten on joutunut perehtymään niin prosessuaaliseen kirjallisuuteen kuin myös sopimusoikeuden syövereihin.

Tosin tähän kirjaan mä tartun vapaaehtoisesti heti, kun nää pakolliset lukemiset loppuu. Mun töistä suurin osa liittyy rikosoikeuteen ja tuolla on paljon asioita, jotka mun kannattaa tietää. Tää yli 900 sivuinen kirja on ensimmäinen tämän alan "raamattu". Vähän samaan tapaan kuin Aarnio-Kankaan Suomen jäämistöoikeus I ja II ovat perintöoikeuden "raamattuja", joista löytyy vastaus joka ikiseen ongelmaan, mitä perintöoikeudessa nyt voikaan ilmetä. Tuolta löytyy siis kaikki mitä tarvitsee tietää, kun ammatikseen hoitaa rikosjuttuja. Tai no sanotaan että tää kirja + rangaistustaulukko työryhmän suositukset rangaistuksen mittaamiseen + henkilövahinkoasiainneuvottelukunnan suositukset, tietopohja on pitkälti siinä.

Aikaa on siis kulunut nojatuolissa lukien ja muistiinpanoja tehden. Olen tehnyt muistiinpanoja vihkoon ihan siksi, että on helpompi tarkistella sieltä juttuja, kun kirjoittaa wordilla niitä tehtäviä. Verrattuna siis siihen tilanteeseen, että kaikki olisivat erillisissä word-tiedostoissa ja joutuisin pomppimaan tiedostojen välillä. 

Olen huomannut, että saan paljon paremmin tehtyä tällaisia useita tunteja kestäviä kirjallisia töitä, kun taustalla soi musiikki. Kotona minulla on aina tuossa telakassa kiinni tuo isompi iPod ja töihin (ja lenkeille) raahaan mukaan tuota pientä iPodia. Iso iPod on tavallaan koko ajan latauksessa, kun se on tuossa, mutta pientä pitää muistaa aina välillä käyttää tuossa latautumassa. Erityisen tärkeäksi olen kokenut tuon pienen iPodin läsnäolon työpaikalla nyt, kun meillä on se hissiremontti siinä meneillään ja se melu on ihan uskomaton. Kauheata kärsimystä, onneksi sitä ei pitäis kestää enää kuin noin kuukauden ajan.

Kotona musiikkia kuunnellessa tuo pieni kaukosäädin on oikea aarre. Ei tartte aina raahautua telakan luo, kun voi tuosta vaihtaa kappaletta, säätää äänen voimakkuutta ja sammuttaa laitteen kokonaan. Erinomaisen mukavaa esimerkiksi kun lukee illalla sängyssä kirjaa ja päättää alkaa nukkumaan, niin tuosta vaan naps musiikki pois eikä tartte lähteä sängystä mihinkään.

Mulla ei ole mikään erityisen ergonominen työpöydän tuoli. Eikä mulla ole tv:tä eikä sohvaa. Siksi on välillä ihan mukava raahata läppäri sänkyyn ja lojua siellä katselemassa jotakin sarjaa tai elokuvaa. Rausku (eli mun läppäri) on jo niin vanha, että se tarttee alleen tuollaisen laatikon kannen, että se saa tarpeeksi ilmaa tuulettimeensa, eikä ala kuumentumaan liikaa. 

Yksi arjen onnellisuustekijä on myös kivat lakanat. Mun kaikki lakanat on puuvillasatiinia ja tuntuvat niin hyviltä ihoa vastaan että siinä loppuu superlatiivit, kun sitä yrittää kuvailla. Tykkään lakanoissani niiden tuntuman lisäksi myös kauniista kuvioinneista ja väreistä. Ja voiko ollakaan ihanampaa hetkeä, kun se, kun saa kömpiä ensimmäistä yötä puhtaisiin lakanoihin nukkumaan. (oon muuten huomannut, että uuden sängyn myötä nukkumistouhut kiinnostais aikaisempaa enemmän ja voisin vaan fiilistellä sitä kuinka paljon tilaa mulla nykyään sängyssä on!)

Olen viime aikoina yrittänyt vedellä rautaa nassuun, mutta en ole ainakaan vielä huomannut vaikutuksia. 

"Ruhtinaallinen munakas", tää on mun uus arkipäivien lemppari. 2 kananmunaa, 1 tomaatti, 4 viipaletta juustoa ja lisäksi x määrä raejuustoa. Nam.

Wrum, wrum. Myös smoothie on tehnyt kauppansa. Mä omistan vain kaksi "keittiökodinkonetta", tän shakerin ja vedenkeittimen. Mutta muuta en kyllä tarttekaan ja esimerkiksi tää shakeri on ollut niin hyvä ostos. Mulla on välillä kausia, etten paljon sitä käytä, mutta aina tasaisin väliajoin väsäilen enemmän smoothieita. Parhaillaan on siis menossa aktiivinen kausi ja tuolla pyörii lempparini mansikka-banaani.

Viikonloppuna on myös ihana väsätä lounaaksi kanasalaatti. Arjet oon niin kiinni laatikkoruuissa, joita kuskaan pienessä boxissa työpaikalle ja lämmitän siellä mikrossa, niin viikonloppuna kaipaa raikasta vaihtelua. Aikuisuuden kivoimpia puolia on, kun saa aina päättää itse, mitä syö. Nyt kukaan ei ole tökkäämässä minun salaattiini tomaattia, kurkkua tai pakastevihanneksia. Yök niille :D Tomaatti menee vain munakkaassa, kurkku ja herne-maissi-paprika eivät mene missään muodossa.

Tunnelmointikuva perjantain ja lauantain väliseltä yöltä. Tai oikeastaan aamulta, nimittäin kello taisi olla jotakuinkin puoli kuusi aamulla. Heräsin syystä X ja huomasin, että lattialle tuli sininen valo ja täysikuuhan sieltä mollotti, kun verhoa nosti. Hetken siinä sitten makoilin ja tuijottelin kuuta. Ja nukuin yllättäen klo. 10.45 asti. Eli tuli lähes 11 tuntia nukuttua sinä yönä. Suoraan sängystä sitten suuntasin hoitamaan asiat (ystävän kankaiden hakeminen ja postittaminen pohjanmaalle sekä kaupassa käynti) ja kotiin syömään aamupalaa. Minkä jälkeen olin edelleen väsynyt ja menin uudestaan nukkumaan, herätäkseni vasta klo. 17.00. Olin vähän, että häh, oonko mä ihan oikeasti näin poikki arkiviikosta? On nimittäin hieman raskasta ollut tämä, että saa kaikki illat ja viikonloput väsätä niitä asianajajatutkinnon etätehtäviä. 

Mutta sitten sunnuntai valkeni tuhannen flunssassa ja sehän selittikin tuon, miksi unenlahjoja piisaa. Oikeastaan ihan hyvä että se viimeinkin puhkes, oon ollut tässä jo viikkoja sellaisessa olotilassa, ettei ole ollut täysimittaista sairautta päällä, mutten myöskään ole kokenut itseäni terveeksi. Tänään näkymä onkin aika pitkälti ollut tämä. Kuppi finrexiniä nokan alla ja yritystä laatia haastehakemuksen ja vastauksen pohjalta yhteenvetoa. Olin haaveillut, että olisin saanut tämän tänään valmiiksi, mutta vielä se on vaiheessa ja päätin tässä välissä kirjoittaa tämän blogitekstin pois kuljeksimasta tehtävälistalta. Saapa nähdä saisko sitä tänään valmiiksi. Olisi tässä vielä noin 4 tuntia aikaa ennen nukkumaan menoa. Olisi niin ihanaa, jos ei tarvitsisi ensi viikolla minään arki-iltana eikä viikonloppuna tehdä tätä (tän palautuspäivä on siis viikon päästä maanantaina). Toisaalta, on tuossa vielä tekemättä tuo ensi viikon ruokakin, että saapa nähdä... 

Tällaisia ajatuksia siis tällä kertaa. Joskus tuntuu, että elämä on yhtä aikaa ja to do-listaa vastaan tappelemista. Ja tosi kiva taas tauotta painaa töitä, kun kaikkialla ympärillä mainostetaan syyslomia. Ei minulla vaan mitään lomaa ole kuin vasta jouluna yksi viikko.