täällä yksi sairastamiseen turhautunut bloggaaja. Kohta lähtee käyntiin 7. viikko tätä touhua ja huumorintaju oikeasti loppumaisillaan. Välillä on tuntunut että helpottais, mutta sitten tämän viikon maanantaina ja loppuviikosta paheni ihan todella paljon olo. Kyllä se nyt vaan on se tilanne, että alkavalla viikolla on vääntäydyttävä Helsinkiin työterveyteen selvittämään mikä tää nyt oikein on.
Silloin kun olo oli vähän parempi, kävin parina iltana kuvailemassa auringonlaskuja Saimaan rannalla
Mulla on melkein koko elämäni ajan ollut sairastaminen sitä, että kerran vuodessa tai harvemmin on sellainen 1-2 viikkoa kestävä flunssa, joka alkaa aina kurkkukivulla, sitten vaihtuu nuhaksi ja lopulta yskäksi ja loppuu sitten. Nyt mulla on päällä tällainen 6 viikkoa kestänyt outo tila, joka alkoi kuin salama kirkkaalta taivaalta kurkkukivulla, oksentelulla ja kuumeella. Tein silloin kuolemaa sängyssä 3 päivää. Sitten raahauduin töihin ja alkoi sellainen tosi pitkä pätkä, että ei ollut muuta oiretta, ku satunnaiset hillittömät yskäkohtaukset. Eli että voi esim. 45 min olla ihan rauhassa ja sitten yskit sen 15 min kykenemättä lopettamaan sitä. Sitten oli taas yksi päivä kuumetta, minkä jälkeen tilanne palautui siihen satunnaiseen yskään.
Auringonlasku heijastui jännästi talojen ikkunoista. Yksi noista taloista on oma asuintaloni.
Ja tän viikon perjantaina homma otti taas ikävän suunnan. Oksentelu palasi kuvioihin, töissä tunnin palaverista puolet meni yskien. Lauantaina meinasin kuolla muun ohella korvakipuun. Mulla ei oo ikinä eläessäni ollut korva kipeenä, joten yllätyin, että korvassa voi tuntua ihan samalta, mitä kurkussa tuntuu, kun kurkku on pahasti kipeä. Lisäksi tää yskä on ihan hillitön ja sattuu jo jotenkin tosi alhaalta kurkkua. Kurkussakin on finnejä. Ja ettei tässä olis kaikki riemu, niin jopa mun vasen silmä muuttui illalla punaiseksi. Näin aamulla tätä kirjoittaessa, se on punainen edelleen ja rähmii jotain keltaista. Ou jee. Tällaistakaan mulla ei oo ollut koskaan ennen. Onneksi tää silmä ei satu, vaikka näyttääkin typerältä. Mutta silti. Tekis mieli vaan huutaa ja itkeä, että mä en jaksa tätä enää.
Tein facebookissa arkihaastetta. Tässä kuvia johtajahuollosta. Toi peli! Paras ikinä. Jos sen sais juhannukseksi saareen...
Tympäisee, kun ei uskalla harrastaa liikuntaa. Tuo 100 metrin matkan käveleminen töihinkin aiheuttaa kuoleman seuraavaksi puoleksi tunniksi. Tympäisee, että kolmena viime yönä oon nukkunut yhteensä varmaan 14 tuntia, koska on pitänyt yskiä ja oksentaa. Tympäisee, että taas on yksi viikonloppu menossa kovaa vauhtia ihan hukkaan. Tympäisee, että oon niin sairas, että osasta työtehtäviä (palaverit ja puhelut) ei meinaa tulla yhtään mitään, mutta en kuitenkaan niin sairas, että voisin olla poissa töistä. Tympäisee, että jatkuvasti on ihan hirveä olo, vaikka vaihteleekin, että onko pahin syy milloin kurkkukivussa, milloin yskimisessä ja milloin korvassa. (tällä hetkellä korvaan ei luojan kiitos satu. Se kipu oli eilen ihan epätodellista.)
Facebookin arkihaasteesta, nämä kuvat partioparaatiin liittyen.
Tajusin eilen, että kivun ohella mua rasittaa nyt aika paljon tämä epätietoisuus. Mikä mulla on, milloin tää menee ohi, tuleeko vielä jotain ihmeoiretta? Kun on koko ikänsä sairastellut sillä tavalla ennustettavasti, että kaava on ollut aina sama, on tiennyt että kuin kauan se sairastaminen vielä suunnilleen kestää ja mitä lääkkeitä missäkin vaiheessa pitää ottaa. Nyt ei tiedä. En tiedä, onko mulla jotain, mikä ei mee pois ilman antibiootteja (joita en tietääkseni muuten oo syönyt kuin kerran elämässäni lapsena, ku oli viimeksi keuhkoputken tulehdus). En tiedä kestääkö tää vielä pari päivää vai kuukauden. Etelä-Saimaassa luki, että täällä on järkyttävän korkea siitepölytaso. Niin kova, että jopa sellaiset kuten minä, jotka ei oo millekään allergisia, on alkaneet oireilla. Toisaalta epäilen, että johtuuko tää siitä että työpaikallani olis hometta. Siellä haisee aivan homeelta (oon haistellut hometaloja, tiedän miltä ne haisee), mutta mitään tieteellisiä testejä ei oo vielä tehty. Toivon tosi kovasti, että syy ei ole kumpikaan jälkimmäisistä, sillä ne ois hankalampia ongelmia.
Arkihaaste maanantailta. Sähläystä puhelimien kanssa, skypepalaveri teen voimalla ja partiossa mölkkyä
Eli siis, tässä kuluneen parin viikon aikana homman nimi on ollut lähinnä töissäkäynti, itse asiassa aika suuressa määrin eli runsaasti ylitöitä tehden, ja kotona möllöttäminen, ku sairastamiseltaan ei ole muuta voinut tehdä. Viime viikonloppu tosin oli poikkeus. Silloin oli partioleiri, tai oikeastaan johtajahuolto ja me oltiin johtajaporukalla tuolla jonkun järven rannalla mukavassa mökissä. Ohjelmana lähinnä syöminen ja pelaaminen, sekä ihan vähän virallisia asioita. Oli tosi rentouttavaa ja se paikka oli uskomattoman kaunis. Musta on aina ihanaa olla keskellä luontoa. Nautin kauniista järvimaisemasta ja auringonlaskusta sekä -noususta. Nautin ikivanhasta aarniometsästä, joka oli täynnä kaikenlaista vipeltäjää. Sitten siellä oli myös metsot soitimella. Näin kaksi urosta ja kaksi naarasta, mutta ne eivät suostuneet jäämään valokuvattaviksi. Metsojen soidinäänet kuitenkin kaikuivat siellä metsässä ja vesiä pitkin erityisen kuuluvasti etenkin aamulla ja illalla.
Arkihaaste tiistailta. Teen avulla eteenpäin töissäkin, illalla rentoutumista fantasiakirjan parissa ja yleistä olon parantelua saunassa.
Johtajahuollosta suunnattiin sitten viime viikon sunnuntaina suoraan partioparaatiin. Itse en ollutkaan sitten vuoden 2007 jälkeen osallistunut marssille ja nyt oli vähän haastava tilanne, ku oli uusi lippukunta ja uusi piiri, niin mullahan oli kaikki huudot ihan hakusessa. Lyhyemmät opin, mutta pidempien kohdalla piti vaan yrittää aukoa suuta ja näyttää siltä kuin osaisi rimpsun. Koko tuona partioviikonloppuna sää oli hieno. Se oli sellainen +17 ja aurinko paistoi. Ei ois voinut olla parempi. Etenkin kun vertaa tähän tän hetkiseen "muutama aste plussalla"-touhuun. Eilen näytti melkein siltä kuin olis satanut räntää, mutta ei mitään maahan onneksi jäänyt.
Tässäpä nämä tärkeimmät kuulumiset tällä erää. Katsotaan onnistuisko ensi viikonloppuna kirjoittelemaan taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti