otsikko kertookin kuinka paljon minä olen mennyt ympyrää. Eikä siihen edes ole laskettu sitä, kun ihan vauvana muutin Peiponkadulle tai kun tein Rovala-opiston jälkeen mutkan Ylivieskassa ja kävin sen jälkeen vielä lyhyesti asumassa kotona, ennen kuin lähdin takaisin Rovaniemelle. Allinkatua en edes muista ja Ylivieska oli niin tilapäinen ratkaisu, etten määrittele niitä kodeiksi. Mutta muuten minulla on ollut 12 paikkaa, joita olen kutsunut kodiksi. Nyt olisi tarkoitus esitellä paremmin tämä uusin. Varautukaa henkisesti melkoiseen kuvaoksennukseen.
Alan olla muuttamisessa jo melkoinen konkari, mutta ei tuon kasan tekeminen silti kivaa ole
Minulla oli Kajaanissa kaksi näyttöä ja tein ratkaisuni kahden aika erilaisen vaihtoehdon väliltä. Se minkä hylkäsin, oli noin 3 kilometrin päässä keskustasta, siinä oli neliöitä 48, luontoa joka suunnassa ja liettä lukuunottamatta täysin uusittu keittiö. Siinä asunnossa ei ollut oikeastaan mitään muuta vikaa kuin keittiönlattian epätyylikäs muovimatto, se vanha liesi, hieman mummomaiset tapetit ja kaukainen sijainti. Sijainti oli ongelma, koska en omista autoa.
Puita ja vihreetä näkyy
Tämä minkä valitsin oli puolestaan sellainen, että ikkunasta näkyy paljon vähemmän luontoa, kylpyhuone on liian pieni ja keittiökin aivan siinä rajalla, että onko se liian pieni. Mutta tämä on alle 5 minuutin kävelymatkan päässä työpaikastani, lattia on hyvässä kunnossa ja kaappitilaa on runsaasti. Kun neliöitä on 38 ja pohjaratkaisu tämä, jää makuuhuoneelle ja olohuoneelle runsaasti neliöitä. Tämä on myös keskustassa joten kaikkialle pääsee kävelemällä tai pyöräillen. Kävelymatkaa on muutama kortteli enemmän kuin Lappeenrannassa, mutta esimerkiksi Prismaan pääsee kävellen 15 minuutissa. Keskimäärin keskustan paikkoihin menee kävellen noin 5 minuuttia, juna-asemalle 10 minuuttia.
Hyvä että tuossa suunnassa on havupuita, ovat sitten vihreitä talvellakin
Pohdin näyttöjen jälkeen vaihtoehtojen välillä ja olin hieman kallellaan tähän keskustan asuntoon päin, kun tässä asunnon lähistöllä meni tien yli orava. Silloin päätin ottaa tämän keskustan asunnon. Rakastan söpöjä eläimiä ja ajattelin, että tässä ehkä näkisi sitten eläimiä, kun se oravakin oli siinä. Valinta osoittautui loppuunsa oikein hyväksi. Kävi ilmi, että loppuunsa keittiöön mahtuu oikein hyvin kaikki mitä sinne tarvitsee mahtua. Kylpyhuoneen kanssa olen oppinut elämään ja eläimiä piisaa. Tämän taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja on eläinrakas mummo-ihminen. Joten pihalla on pihakeinun ja istutusten lisäksi linnuille oma allas. Niitä onkin siinä käynyt runsain joukoin kylpemässä ja niitä on hauska seurata. Oraviakin on paljon ja niitäkin näkee lähes päivittäin. Ylipäätään luontoa tässä olikin enemmän kuin näytöstä muistin. Ikkunoista ja parvekkeelta näkyy 9 lähellä olevaa puuta ja kaksi puistoa. Kolme 3-kerroksista asuinkerrostaloa ei myöskään ole ongelma näkymän kannalta. Sen Lappeenrannan kolmen työmaan jälkeen näissä maisemissa suorastaan sielu lepää.
Tuo sankari päätti kylpeä sateella :D Luulisi sen olevan jo valmiiksi märkä.
Itse muutossa sain perheeltäni taloudellista tukea ja lisäksi myös kantoapua Kajaanin päässä. Siihenkin nähden oli jotenkin tosi kotoisaa tulla Kajaaniin, kun vastassa oli heti rakkaita ihmisiä avustamassa ja sain vaariltani itsetehtyä mehua ja hilloa muutamia pulloja ja purkkeja. Vaikka sinänsä muuttaminen menee minulle jo rutiinilla täytyy sanoa, että nyt kyllä purku-urakka tuntui pitkältä. Minulla menikin kolmisen päivää saada asiat paikoilleen. En kerta kaikkiaan tajua, miten kukaan ikinä jaksaa/viitsii muuttaa omakotitalollisen verran tavaraa. Yksiössä/pienessä kaksiossakin on jo tarpeeksi.
No mutta se maisemista, sitten sisälle. Eteinen:
Eteisestä on sanottava, että tuo siivouskaappi (oikeanpuoleinen) on kyllä kans liian pieni. Ja sitten tuossa toisessa kaapissa on aivan typerä systeemi, että se vaatetanko on niin päin, että se kulkee peräseinästä kohti ovea eikä sillai "normaalisti poikittain". Että sinne on vaikeaa laittaa takkeja. En ymmärrä ollenkaan millä logiikalla se on suunniteltu. Noh, joka tapauksessa. Ulko-ovi on tuossa vasemmalla ja sitä vastapäätä on sitten kylpyhuone.
Näin pieni. Hyvä jos on edes 150 cm x 150 cm. Ei muuten mitään, mutta suihkutila on niin pieni, että päätä ei voi laittaa alas jalkoja pestäkseen ilman että sen takuuvarmasti lyö johonkin, kun sieltä nousee. Lisäksi kylpyhuoneessa ei voi pitää mattoa, koska suihkussa käydessä lammikko yltää pyttyyn asti. Aiemmin ongelmana oli myös suihkuverhon painuminen vasten jalkoja/selkää. Mutta sen mä korjasin näin:
Laitoin lattialastan poikittain pesukoneen ja käsienpesualtaan päälle. Suihkuverho pysyy nyt omalla puolellaan. Jotenkin kuvaavaa tuon suihkutilan koon suhteen on, että en pystynyt ottamaan tätä kuvaa ilman, että oma vatsakumpuni näkyy kuvassa. Hoikemmalla ihmisellä olisi varmaan helpompaa, mutta minulla suihkussa ollessa hana lähes ottaa vatsaan ja tuo lattialasta on muutaman sentin päässä takamuksesta. Noh, onneksi suihkussa tarttee käydä vain kerran päivässä ja sekin kestää sen alle 10 minuuttia. Tän kanssa on vaan elettevä. Suihkun jälkeen heitän hetkeksi lattialle pienen pyyhkeen ja seison sen päällä, kun kuivaan itseni. Sitten se pyyhe menee suihkutangolle kuivumaan.
Eteisessä on kenkähyllyn päällä peili ja hyllyn vieressä on pistorasia, joten tuossa on hyvä laittaa aamuisin itsensä ihmisen näköiseksi niin hiusten, vaatteiden kuin meikinkin osalta. Eteisen lamppuvalinta "kirkas puhdas valkoinen", on optimaalinen meikkaamisen suhteen. Kellertävässä valossa on vaikea meikata, ku ei tiedä miltä se näyttää ulkona. Nyt on hyvä. Ja sieltä sitten näkyykin jo keittiötä. Se on "keittiöläpikulku".
Tosiaan yllättävän hyvin mahtui kaikki kaappeihin. Tiskikaappi on jopa ihan tyhjä lukuunottamatta ylähyllyä jossa on kukkamaljakkoja yms. harvoin tarvittavaa tavaraa.
Pöytätasoja ei ole kuin tuo yksi, mutta hyvin se on tähän asti riittänyt. Sitä paitsi lisää halutessaan voi laittaa leikkuulaudan poikittain tiskialtaan päälle.
Eikä laskutilaa ole toisellakaan puolella. Jonkin verran olen laskenut asioita lieden päälle, mutta ei siihen ilkeä mitään jättää. Liesi on muuten tässä ihan uusi, mikä on plussaa.
Astiat mahtui nätisti yhteen kaappiin.
Kuiva-aineet puolestaan lieden päälle. Eipä sillä että mulla hirveesti kuiva-aineita oliskaan. Lähinnä teetä, suolaa, hunajaa ja tuossa on nyt myös gluteenitonta mysliä, joka on sinänsä mulla harvinaista. Ylhäällä on vielä harvemmin käytettäviä juttuja, gluteenittomia jauhoja, sokeria (kuusenkerkkäsiirapin keittämisen peruja) ja riisiä. Huomatkaa oikeassa alalaidassa pieni hylje. Se on muisto Lappeenrannasta.
Keittiötasolle mahtui kaikki minulle välttämätön. Eli vedenkeitin, teetä sisältävä rasia ja vitamiinikori. Jälkimmäisessä on mun jokapäiväiset pillerit (b-, c-, d-vitamiinit, sinkki, omega-3 ja magnesium). Kännykän nojatuoli olisi nyt voinut olla missä vaan, mutta mahtui tuohonkin. Lisäksi siinä on bosen (bluetooth-kaiutin) lataustelakka. Bose on valitettavasti tällä hetkellä vaihdossa. Siihen tuli joku ongelma ja se matkaa nyt Belgiaan ja ne lähettää mulle uuden tilalle. Tykkään muuten kun nuo laatat on vaaleansinisiä. Lappeenrannassa oli sellaisia vaaleanpunaisia/vaaleanpersikkaisia ja ite tykkään enemmän kylmistä väreistä.
Keittiöstä pääseekin sitten makuuhuoneeseen. Kuten huomaatte, keittiö on tuollainen läpikulku. Tässä on myös liukuovet eli makkarin saa umpinaiseksi huoneeksi. Näin:
Yksi seinä on kokonaan kaappia, mikä on hyvä asia.
Makkariin saa uskomattoman kivan tunnelman illalla, kun laittaa ikkunalaudan kynttilät palamaan ja sytyttää yöpöydän suolakivilampun. Pitää vaan kattoa, että ikkunat on kiinni ku kynttilät on tulessa, sillä noiden verhojen ei passaa heilua silloin. Seuraavana on olohuone.
Tuossa seinässä kirjahyllyn takana oli tosi pahoja jälkiä, joten siksi laitoin kirjahyllyn tuohon. se peittää ne jäljet seinässä.
Tuollakin seinällä oli isoja rumia jälkiä tuon vasemman puoleisen taulun alla. Taulu on just ja just tarpeeksi iso peittääkseen ne. Tuossa on valkoisten hyllyjen päällä on mun toinen "musapiste", eli ipod-telakka. Siinä missä aamuisin kuuntelen Voice-radiokanavaa keittiössä kännykän (nettiradiot-sovellus) ja bosen (kaiutin) kautta, muina aikoina kuuntelen musaa enimmäkseen ipodilta.
Kotona ollessa mä kökötän suurimman osan ajasta tuossa "lukunurkkauksessa". Joko lukien kirjaa tai läppärin parissa. Läppäri on tarjottimen päällä, ettei se menisi huonoksi. Läppärithän ei tykkää olla pehmeillä alustoilla, koska silloin ilmastointi ei saa happea ja ne tykkää kyttyrää. Näin olen ainakin käsittänyt asian olevan.
Aamuisin selaan nopeasti uutiset ja facebookin aamupalan yhteydessä. Ruokapöytä palvelee nykyisin myös tarvittaessa työpöytänä. Siinä voi piirtää, värittää ja olla tarvittaessa läppärillä. Mutta viimeistä tosin aika harvoin tulee tehneeksi aamupalaa lukuunottamatta.
Olohuoneen ikkunalaudalla majailee tuikkujen ja perintökiven (ei näy kuvassa) lisäksi myös viime kesänä Ruotsista ostamani Taalainmaan hevoset. Omasta mielestäni ne sopii tuohon ihan hyvin, kun olen yrittänyt pitää muut olohuoneen pinnat pitkälti vapaana "pölynkerääjistä". Ja sitten onkin jäljellä enää parveke.
Mulla ei edellisessä asunnossani ollut parveketta, joten nyt on tosi kiva että on. Olen huomannut, että tuossa on mukava syödä (kesällä), olla läppärillä (kesällä), piirtää tai värittää (kesällä), lukea kirjaa (kesällä), tarkkailla eläimiä, katsella sadetta ja istua saunan jälkeen.
Tämä on outo ratkaisu, mutta sateella siitä kuuluu kiva "tip tip tip"-ääni. Kuvassa sataa vettä ja sieltä tippuu vettä. Kyllä se tuntuu tuonne koloon osuvan. Toivottavasti talvella ei ole odotettavissa mitään tulvia, jos tuohon jotenkin tulee jääpuikko tai reikä muuten menee jotenkin umpeen.
Ah kuinka hienosti mun läppäri sopii parvekkeen sisustukseen :D Toi on muuten kätevää, että tuossa pöydässä on vain yksi jalka keskellä eikä neljää jalkaa. Mahtuu äheltämään sen ääressä paljon paremmin. Pimeälläkin tämä on aivan ihana.
Sellainen kotikolo minulla parhaillaan on. Itse kyllä pidän tästä ja harmittaa jo valmiiksi, että jos joudun taas vuoden päästä muuttamaan jonnekin toiselle paikkakunnalle. On itse asiassa kivaa pitkästä aikaa taas asua pohjoisessa. Luonto on lähellä ja ihmiset leppoisia. Kajaanilaiset eivät ainakaan vielä ole osoittaneet olevansa "maailman vittumaisin kansa". Ihan hyvin on pärjätty. Tosin mä en kyllä vielä tiedä ketkä on alkuperäisesti kajaanilaisia. Virastomme päällikkö on Pohjanmaalta ja tutortuomarini kokkolalainen! Ha, pitkästä aikaa ei tartte murehtia sen suhteen, että on pohjalainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti