tätä kirjoittaessa vaikuttaa siltä, että vuosi 2020 tulee jäämään historiaan korona-viruksen vuoksi. Nyt eletään viikon 11 sunnuntaina ja kuluneella viikolla on muun muassa suositeltu lopettamaan kokonaan ulkomaanmatkailu ja Aluehallintoviraston toimesta kielletty kaikki yli 500 hengen tilaisuudet. Sen johdosta monet pienemmätkin tapahtumat on peruttu. Itseäni kirpaisi paikallisen lakimiesyhdistyksen vuosijuhlien ja niitä seuranneen Maija Vilkkumaan keikan peruminen. Hysteriahamsterit olivat liikenteessä tyhjentäen kaupat säilykkeistä ja vessapaperista. Minäkin ostin pakkaseen pakastevihanneksia, marjoja, broileria ja ruisleipää. Näiden lisäksi ostin hieman kuivassa kaapissa säilyviä asioita, mutta ainoastaan sen verran, että pärjään kotona vähän yli viikon. Siltä varalta tulee jokin yleinen ulkonaliikkumiskielto, mitä on ollut tähän mennessä muissa Euroopan maissa. Muuten kuljen vastavirtaan, kirjoittamalla tätäkin postausta lähikahvilassani.
Ai miksi? No ensinnäkin jostain syystä blogin tai yhtään minkään kirjoitushomman tekeminen kahvilassa on asia, joka on ainakin elokuvissa ja sarjoissa saatu vaikuttamaan erittäin mukavalta hommalta. Minä olen usein miettinyt, että pitäisi itsekin tehdä joskus niin, mutta vaikka olen kirjoittanut erinäisiä asioita yli 10 vuoden ajan, tämä on ensimmäinen kerta, kun ryhdyin tuumasta toimeen. Toisekseen, jos nyt kaikki vetäytyy koteihinsa pelkäämään koronaa ja lopettaa kuluttamisen, niin edessä on sellainen konkurssiaalto, että oksat pois. Konkurssien myötä useat menettävät työpaikat ja siirtyvät verojen maksajista verotulojen saajiksi. Siitä lähteekin sitten liikkeelle sellainen lumipallo, johon ei ole varaa. Joten tässä ollaan, tukemassa lähikahvilaani. Ja ensi viikolla lounasravintoloita.
Mutta se tässä vaiheessa koronasta, henkilökohtaiselta aikajanalta kirittävänä on vielä alkuvuosi 2020, ennen kuin ollaan ajan tasalla ja pääsee ihmettelemään asioita ajankohtaisemmin.
Tammikuu
Tämä vuosi lähti liikkeelle selkähelvetillä. Selkä oli oireillut jo joulua edeltäneestä viikosta alkaen, mutta loppiaisena se meni aivan järkyttäväksi ja taas aivan naurettavasta syystä. Sohvalla selällä maatessani ajattelin suoristaa mekkoani ja siinä tarkoituksessa nostin alavartaloani ilmaan jalkojen varassa. Ja naps. Sillä sekunnilla päälle jalkoihin säteilevä kipu. Jälleen sama virsi, ei pysty istua ei pysty seisomaan. Yhden viikon olin kokonaan pois töistä. Seuraavalla viikolla tein kivun rajoissa sen verran töitä, kun pystyin. Muun muassa kaksi oikeudenkäyntiä siten, että otin kotoani muovilaatikon, jonka laitoin pöydälle ja sen päälle läppärin ja niin sitten seisoin koko oikeudenkäyntien ajan. Ensimmäinen oikeudenkäynti oli noin 3 tuntia kestävä ja koko ajan sattui niin paljon, ettei edes oikeudenkäynti itsessään harhauttanut ajatuksia pois kivusta. Toinen oikeudenkäynti oli paljon pidempi, mutta silloin onneksi seisominen ei sattunut ollenkaan.
Tämän jälkimmäisen viikon perjantaina oli Asianajajapäivä ja sen osalta arvoin viimeiseen asti, pystynkö sinne edes lähtemään. Menin kuitenkin. Junassa istumiseen meinasi kuolla. Asianajajapäivillä välillä pystyi istumaan tai seisomaan kivutta, välillä istuminen tai seisominen sattuivat. Kummallista kyllä tanssiminen ei sattunut ollenkaan. Asianajajapäivää seuranneena lauantaina junassa istuminen sattui niin hirveästi, että jo ennen Kouvolaa piti nousta seisomaan.
Siitä sitten alkoi useamman viikon pätkä, jona välttelin kokonaan istumista. Töissä seisoin koko päivät ja kotona makasin sohvalla. Liikunnat oli 3,5 viikkoa pelkästään kävelyä ja vesijuoksua, jotka eivät rasita selkää. Lopulta vasta tässä maaliskuussa selkä tuntuu taas täysin normaalilta. Viikot ennen tilanteen normalisoitumista olivat kuitenkin pelottavia. Kaikkea yritti varoa ja koko ajan piti pelätä, että meneekö selkä taas jostain minimaalisesta asiasta paskaksi. Mielessä pyöri kaikenlaisia ajatuksia siitä, että onko siellä nyt jotain peruuttamatonta vahinkoa tapahtunut tai jotain sellaista mikä edellyttäisi toimenpiteitä. Onneksi se kuitenkin on taas tällä erää ohi.
Helmikuu
Helmikuussa huomasin kylpyhuoneeni seinässä jonkin kummallisen täplän. Tarkempi tarkastelu osoitti, että useat alimmat seinälaatat olivat haljenneet ja täplä oli tällaisen halkeaman yhteydessä. Tästäkös vasta saatiin viikon kestänyt stressi aikaiseksi. Tein ilmoituksen taloyhtiölle ja lopulta isännöitsijä ja rakennusurakoitsija tulivat tarkastamaan tilannetta. He onneksi totesivat, että halkeamat eivät aiheuta vaaraa rakenteille, eivätkä edellytä toimenpiteitä. Ilmeisesti vettä kulkeutuu laattojen taakse muutenkin ja liikkuu siellä takana. Aine joka tunkeutuu nyt halkeamasta läpi, voi olla esimerkiksi laattojen kiinnitysainetta. Sen jälkeen olen sitten pyyhkinyt täplää pois sitä mukaa, kun sitä muodostuu. Sitä ei kyllä ihminen usko, minkälaisen turvallisuuden tunteen menetyksen aiheuttaa se, että edes hetkellisesti elää siinä pelossa, että kotona olisi kosteusvaurio.
Muita helmikuusta mieleen jääneitä asioita olivat asianajajaliiton paikallisosaston kokous sitä seuranneine illallisineen ja ulkomaankomennukselle lähtevän kaverin läksiäiset. Helmikuussa pidin myös pienen hiihtoloman pidennetyn viikonlopun muodossa. Tällä kertaa en kuitenkaan tavallisesta poiketen suunnannut Pohjanmaalle, vaikka olikin pidempi vapaa. Se oli ihan hyvä ratkaisu, sillä sille torstaille sattui aivan unelmasää ulkoiluun ja muutenkin sain hoidettua roikkumaan jääneitä asioita. Mukaan lukien uuden läppärin hankkiminen. Lisäksi aikaa ja energiaa ei kulunut matkustamiseen.
Maaliskuu
Maaliskuussa oli hassu sattuma, kun luulin 3 päivää, että minulle on tulossa flunssa. Kun kurkkukipu kuitenkin vain jatkui ja jatkui, eikä edennytkään tavanomaisen kaavan mukaisesti nuhaksi, aloin ihmettelemään tilannetta. Kipu oli muutenkin kummallinen ja toispuoleinen. Duodecim oli sitä mieltä, että lääkäriin pitäisi mennä, jos kipu on toispuoleinen. Inhoan mennä lääkäriin turhaan, joten päätin katsoa taskulampun kanssa kurkkuun. No siellähän näkyikin sitten herneenkokoinen proppu ja sen kun otti pois, kipu loppui siihen. Tulipa sitten sekin opittua, että kurkku voi olla kipeä muustakin syystä kuin sairaudesta.
Muuten maaliskuussa ei olekaan ollut sitten toistaiseksi muuta ihmeellistä, kuin tämän koronatilanteen eskaloituminen. Saapa nähdä mitä tässä vielä on edessä. Itsellänikin pitäisi olla viikon päästä toiselle paikkakunnalle suuntautuva 4 päivän työmatka, mutta saapa nähdä.
Kas, nyt on sitten kiritty kiinni tapahtumat noin 1,5 vuoden ajalta. Ensi viikolla voisin kirjoitella viimeinkin elämäntapamuutoksesta :)
Kahvilassa kirjoittaminen, mukava uusi kokemus!
Ai miksi? No ensinnäkin jostain syystä blogin tai yhtään minkään kirjoitushomman tekeminen kahvilassa on asia, joka on ainakin elokuvissa ja sarjoissa saatu vaikuttamaan erittäin mukavalta hommalta. Minä olen usein miettinyt, että pitäisi itsekin tehdä joskus niin, mutta vaikka olen kirjoittanut erinäisiä asioita yli 10 vuoden ajan, tämä on ensimmäinen kerta, kun ryhdyin tuumasta toimeen. Toisekseen, jos nyt kaikki vetäytyy koteihinsa pelkäämään koronaa ja lopettaa kuluttamisen, niin edessä on sellainen konkurssiaalto, että oksat pois. Konkurssien myötä useat menettävät työpaikat ja siirtyvät verojen maksajista verotulojen saajiksi. Siitä lähteekin sitten liikkeelle sellainen lumipallo, johon ei ole varaa. Joten tässä ollaan, tukemassa lähikahvilaani. Ja ensi viikolla lounasravintoloita.
Mutta se tässä vaiheessa koronasta, henkilökohtaiselta aikajanalta kirittävänä on vielä alkuvuosi 2020, ennen kuin ollaan ajan tasalla ja pääsee ihmettelemään asioita ajankohtaisemmin.
Tammikuu
Tämä vuosi lähti liikkeelle selkähelvetillä. Selkä oli oireillut jo joulua edeltäneestä viikosta alkaen, mutta loppiaisena se meni aivan järkyttäväksi ja taas aivan naurettavasta syystä. Sohvalla selällä maatessani ajattelin suoristaa mekkoani ja siinä tarkoituksessa nostin alavartaloani ilmaan jalkojen varassa. Ja naps. Sillä sekunnilla päälle jalkoihin säteilevä kipu. Jälleen sama virsi, ei pysty istua ei pysty seisomaan. Yhden viikon olin kokonaan pois töistä. Seuraavalla viikolla tein kivun rajoissa sen verran töitä, kun pystyin. Muun muassa kaksi oikeudenkäyntiä siten, että otin kotoani muovilaatikon, jonka laitoin pöydälle ja sen päälle läppärin ja niin sitten seisoin koko oikeudenkäyntien ajan. Ensimmäinen oikeudenkäynti oli noin 3 tuntia kestävä ja koko ajan sattui niin paljon, ettei edes oikeudenkäynti itsessään harhauttanut ajatuksia pois kivusta. Toinen oikeudenkäynti oli paljon pidempi, mutta silloin onneksi seisominen ei sattunut ollenkaan.
Muun muassa yhteisen aloituksen seisoin salin reunalla
Tämän jälkimmäisen viikon perjantaina oli Asianajajapäivä ja sen osalta arvoin viimeiseen asti, pystynkö sinne edes lähtemään. Menin kuitenkin. Junassa istumiseen meinasi kuolla. Asianajajapäivillä välillä pystyi istumaan tai seisomaan kivutta, välillä istuminen tai seisominen sattuivat. Kummallista kyllä tanssiminen ei sattunut ollenkaan. Asianajajapäivää seuranneena lauantaina junassa istuminen sattui niin hirveästi, että jo ennen Kouvolaa piti nousta seisomaan.
Asianajajapäivillä esiintyi Anna Puu
Siitä sitten alkoi useamman viikon pätkä, jona välttelin kokonaan istumista. Töissä seisoin koko päivät ja kotona makasin sohvalla. Liikunnat oli 3,5 viikkoa pelkästään kävelyä ja vesijuoksua, jotka eivät rasita selkää. Lopulta vasta tässä maaliskuussa selkä tuntuu taas täysin normaalilta. Viikot ennen tilanteen normalisoitumista olivat kuitenkin pelottavia. Kaikkea yritti varoa ja koko ajan piti pelätä, että meneekö selkä taas jostain minimaalisesta asiasta paskaksi. Mielessä pyöri kaikenlaisia ajatuksia siitä, että onko siellä nyt jotain peruuttamatonta vahinkoa tapahtunut tai jotain sellaista mikä edellyttäisi toimenpiteitä. Onneksi se kuitenkin on taas tällä erää ohi.
Helmikuu
Helmikuussa huomasin kylpyhuoneeni seinässä jonkin kummallisen täplän. Tarkempi tarkastelu osoitti, että useat alimmat seinälaatat olivat haljenneet ja täplä oli tällaisen halkeaman yhteydessä. Tästäkös vasta saatiin viikon kestänyt stressi aikaiseksi. Tein ilmoituksen taloyhtiölle ja lopulta isännöitsijä ja rakennusurakoitsija tulivat tarkastamaan tilannetta. He onneksi totesivat, että halkeamat eivät aiheuta vaaraa rakenteille, eivätkä edellytä toimenpiteitä. Ilmeisesti vettä kulkeutuu laattojen taakse muutenkin ja liikkuu siellä takana. Aine joka tunkeutuu nyt halkeamasta läpi, voi olla esimerkiksi laattojen kiinnitysainetta. Sen jälkeen olen sitten pyyhkinyt täplää pois sitä mukaa, kun sitä muodostuu. Sitä ei kyllä ihminen usko, minkälaisen turvallisuuden tunteen menetyksen aiheuttaa se, että edes hetkellisesti elää siinä pelossa, että kotona olisi kosteusvaurio.
Mysteeritäplä, joka ei kuulemma anna aihetta huoleen tai toimenpiteisiin
Muita helmikuusta mieleen jääneitä asioita olivat asianajajaliiton paikallisosaston kokous sitä seuranneine illallisineen ja ulkomaankomennukselle lähtevän kaverin läksiäiset. Helmikuussa pidin myös pienen hiihtoloman pidennetyn viikonlopun muodossa. Tällä kertaa en kuitenkaan tavallisesta poiketen suunnannut Pohjanmaalle, vaikka olikin pidempi vapaa. Se oli ihan hyvä ratkaisu, sillä sille torstaille sattui aivan unelmasää ulkoiluun ja muutenkin sain hoidettua roikkumaan jääneitä asioita. Mukaan lukien uuden läppärin hankkiminen. Lisäksi aikaa ja energiaa ei kulunut matkustamiseen.
Helmikuussa palasin pitkästä aikaa smoothieiden pariin, aika dramaattisella alkoituksella
Maaliskuu
Maaliskuussa oli hassu sattuma, kun luulin 3 päivää, että minulle on tulossa flunssa. Kun kurkkukipu kuitenkin vain jatkui ja jatkui, eikä edennytkään tavanomaisen kaavan mukaisesti nuhaksi, aloin ihmettelemään tilannetta. Kipu oli muutenkin kummallinen ja toispuoleinen. Duodecim oli sitä mieltä, että lääkäriin pitäisi mennä, jos kipu on toispuoleinen. Inhoan mennä lääkäriin turhaan, joten päätin katsoa taskulampun kanssa kurkkuun. No siellähän näkyikin sitten herneenkokoinen proppu ja sen kun otti pois, kipu loppui siihen. Tulipa sitten sekin opittua, että kurkku voi olla kipeä muustakin syystä kuin sairaudesta.
Laskiaissunnuntain herkkuja tässä samassa kahvilassa
Muuten maaliskuussa ei olekaan ollut sitten toistaiseksi muuta ihmeellistä, kuin tämän koronatilanteen eskaloituminen. Saapa nähdä mitä tässä vielä on edessä. Itsellänikin pitäisi olla viikon päästä toiselle paikkakunnalle suuntautuva 4 päivän työmatka, mutta saapa nähdä.
Kas, nyt on sitten kiritty kiinni tapahtumat noin 1,5 vuoden ajalta. Ensi viikolla voisin kirjoitella viimeinkin elämäntapamuutoksesta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti