Onnistuneen elämäntapamuutoksen vaikeus

Oikeastihan pitäisi tarttua gradun lähdekirjoihin, mutta kas kun blogin kirjoittaminen onkin mukavampaa ja pitää takoa silloin, kun rauta on kuumaa, ts. silloin kun päähän putkahti aihe mistä voisi kirjoittaa.

Aina välillä näkee eri yhteyksissä kertomuksia, kuinka elämänmuutos oli helppoa, kunhan vain päätti ryhtyä siihen tai tarpeeksi halusi lopputulosta. Omien kokemusteni perusteella sanon, että ei ole. Ei edes noissa tilanteissa. Ajatellaanpa vaikkapa tupakkaa. Kyllä kaikki tietävät, että eihän se hyväksi ole. Rahanmeno, pahalta haiseminen ja puhumattakaan terveyshaitoista. Ja lähes kaikki tupakoitsijat, joita tunnen, ovat sanoneet että haluaisivat lopettaa tai että toivoisivat, etteivät koskaan olisi alkaneetkaan polttaa. Osa on päättänyt lopettaa. Ja aloittanut uudestaan. Ainut tupakasta irti päässyt ihminen, jonka tunnen, on äitipuoleni.

Oma kompastuskiveni on tietenkin elämäntapani. Olen monta kertaa miettinyt, että enkö muka tarpeeksi halua olla normaalikokoinen. (Urheilevana ja lihakset omaavana ihmisenä annan jonkin verran piut paut painolle numerona) Mutta kuulkaa, kun näkee jatkuvasti ympärillään tosi kivalla tavalla pukeutuneita ihmisiä ja tietää, ettei itse voi pukeutua sellaisiin vaatteisiin, koska ei vaan ruumiinrakenne ole vielä sellainen, niin kyllä minä haluan olla normaalikokoinen. Ja paljon haluankin. Kiitos hyvien jalkalihasteni, juoksu onnistuu myös tämän kokoisena, mutta en silti siinäkään voi olla miettimättä, että kuinka paljon helpommalta se mahtaisi tuntua, jos olisi vähemmän kannettavaa.

Onko ongelma sitten, että haluaa jotakin asiaa enemmän kuin toista? Haluanko muka oikeasti enemmän syödä herkkuja kuin olla normaalikokoinen? Tjaa-a. Herkut ovat minulle niin keino juhlia kuin myös lääkitä erilaisia tunteita. Sillä hetkellä, kun niitä syö, olo on aivan ihana. Monesti yhdistän siihen hyvän kirjan tai hyvän leffan. Avot. Arkielämän vähäistä suurempi nautinto. Tällä elämänkokemuksella olen tullut siihen tulokseen, että jonkinlainen kompromissi pitäisi löytyä. Normaalikokoisena olo ei minun arvoasteikossani ole niin tärkeä, että sen takia luopuisin kokonaan noista ihanista hetkistäni. Mutta kuitenkin niin tärkeää, että yritän löytää tietä, mikä mahdollisimman hyvin takaisi sekä elämänlaadun, että normaalikokoisuuden.

Luulen, että mikä tahansa muutos vaatii oikeasti sitä, että tekee punninnan. Minkä valitsee, jos kahta asiaa ei voi saada yhtä aikaa? Tuskallisinta on se, että se valinta tehdään uudestaan ja uudestaan. Monta kertaa päivässä. Vaikka joku päättäisi lisätä elämäänsä liikuntaa ja tekee päätöksen, että hankkii salijäsenyyden, hänen pitää silti vielä tehdä joka kerta erikseen päätös, että lähteekö sinne. Rahahan toki tililtä menee joka tapauksessa. Jos punninnassa päätyy tulokseen, joka ei ole "oikea", ei sitä jaksa kauan. Tupakkalakko päättyy ja kevyempää itseä etsinyt löytää itsensä alkutilannetta pahemmasta jamasta.

Vaikeinta oikeasti onnistuvassa muutoksessa on löytää oikeat ratkaisut. Oikea on sellainen ratkaisu, minkä noudattamisessa sinulla ei ole mitään ongelmaa tai ongelma on hyvin pieni. Minulla esimerkiksi, että pyrkiä pitämään herkuttelut mahdollisimman vähäisinä, mutta että jos niin tapahtuu, niin sitten tapahtuu eikä siitä tartte morkkiksia vedellä tai hommaa lopettaa. Seuraavana päivänä voi vaikka juosta pidemmän lenkin ja syödä keittoruokaa kompensaatioksi. Eli tavallaan löytää ne tavat, jotka tyydyttävät ristiriitaisia haluja. Oikein on myös minun tapauksessani napata 20 g da capo-patukka sen 200 g jättilevyn sijaan, silloin kun kertakaikkisen ylitsepääsemätön suklaanhimo yllättää. Eli oikeaa on siis minulle sallia herkuttelu silloin tällöin, mutta pyrkiä pitämään määrä kohtuullisena.

Toiseksi vaikeinta onnistuvassa elämäntapamuutoksessa on tavan hitaus. Jos olet luonteenlaadultasi "kaikki tänne heti", on suuri riski, että nopeiden tulosten puuttuminen lannistaa halusi jatkaa yrittämistä. Onnistuva elämäntapamuutos tarvitsee ajattelutapojen ja tottumusten muutosta. Niissä onnistuminen on hidasta ja menee aika kauan, että jokin mikä aikaisemmin oli joka kerralla tietoinen valinta, ei olisikaan enää tietoinen valinta vaan tottumus. Kun jostakin tulee tottumus, se ei enää ole valinta, joka olisi pois jostain muusta, joten tottumus ei enää vaikuta elämänlaatuun. Siinä on yksi parhaimmista oivalluksistani. 

Koska olen niin tottunut siihen, että leivän päällä saa olla vain kalkkuna-, kinkku- tai kanaleikkele seuranaan vihanneksia, elämänlaatuani ei huononna se, että siihen ei voi laittaa juustoa tai metwurstia. Siksi en kertaakaan ole repsahtanut niihin useaan kuukauteen. Jes, ainakin yksi asia, missä olen löytänyt oikean ratkaisun, koska siitä on tullut tapa. Nyt meneillään on tämä hunajan käyttäminen makeutusaineena, ei siis lisättyä sokeria mihinkään, ja maustetuista jugurteista siirtyminen luonnonjugurttiin. Toistaiseksi on toiminut hyvin jo kuukauden päivät ilman mitään tarvetta "repsahdella".

Vaikeaa on mielestäni myöskin olla sillä tavalla maltillinen, ettei yritä kaikkea kerralla. Jos toivottu lopputulos on kevyempi ihminen, minun kokemukseni mukaan sinne ei pääse sillä, että yhtäkkiä päättää alkaa liikkua joka päivä tunnin ajan, syö hillittömän määrän vihanneksia ja aloittaa totaalisen herkkulakon. Ensinnäkin liikuntaan tottumaton keho ei vaan kestä tuota kovin kauan. Toisekseen vihanneksia ei kauan jaksa lautaselleen ladata, jos ei ole löytänyt tapaa, jolla ne oikeasti ovat hyvänmakuisia. Eikä totaalisessa herkkulakossa kauan jaksa kärvistellä, sillä jos herkut ovat ongelma, silloin niillä on liian iso merkitys elämänlaatuusi, että voisit niistä kerralla täysin luopua. Paljon pidemmälle pääsee, jos aloittaa vaikka liikkumalla kolme kertaa viikossa. (huom. oikean lajin löytäminen todella tärkeää) Sitten kun se onnistuu ilman suurempia ongelmia, sitten voi vaikka miettiä tapoja herkuttelun kohtuullistamiseksi. Ja niin edelleen. Hidasta, mutta toimii.

Eli tiivistettynä, onnistunut elämäntapamuutos on vaikeaa. Vaikeaa siksi, koska onnistumisen avaimet ovat:

- itselle oikeiden ratkaisujen löytäminen. Jos toinen kehuu parantaneensa ruokavalionsa koostumusta tekemällä kukkakaalista muusia ja jättämällä näin kokonaan perunan pois, ei se toimi sinulla jos inhoat yli kaiken kukkakaalia.

- oikeaankin ratkaisuun päädyttyä, oikea valinta on tehtävä yhä uudestaan (eli pahimmillaan monta kertaa päivässä) niin kauan, että kyseessä ei enää ole valinta, vaan tottumus.

- onnistunut muutos on hidas muutos. Kaikilla ei ole tarpeeksi kärsivällisyyttä odottaa.

- onnistunut muutos etenee askel kerrallaan. Jos yrität muuttaa kaikkea kerralla, epäonnistuminen on todennäköisempää.

Tämä siis noin 13-vuotiaana jojoilemisen aloittaneen ja nyt 24-vuotiaana viimeinkin ylläolevat seikat oman kokemuksen kautta oppineen ihmisen elämänkokemuksella sanottuna. Olen havainnollistanut noita seikkoja oman muutokseni esimerkkejä käyttämällä, koska minulla ei ole kokemusta toisenlaisesta muutoksen etsimisestä. Uskoisin silti, että samat pääsäännöt pätevät myös tupakoinnista tai alkoholin liikakäytöstä irtipääsemiseen tai mihin tahansa elämäntapamuutokseen.

Tsemppiä kaikille niille, jotka kamppailevat jonkinlaisen muutoksen parissa.