Poliittisia näkemyksiäni

Taannoin minua pyydettiin kertomaan poliittisia näkemyksiäni. Nyt on sellainen mielentila, että täältä pesee!

Nyt täytyy sanoa, että mä oon rehellisesti aivan hirveän ärsyyntynyt ja voimaton sen typeryyden edessä, mitä tässä on viime aikoina kohdattu. On ehdokkaita, joiden mielipiteet ovat niin käsittämättömiä, että ihmettelen suuresti, miten he ovat voineet niihin päätyä. Ja sitten huhupuheiden mukaan, ei hirveän luotettava lähde tosin, on ihmisiä, jotka aikovat äänestää perussuomalaisia protestiksi ns. vanhoille puolueille. Siis tiedättekö mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa, että he aikovat äänestää jotakin tahoa vain siksi, että eivät pidä asioiden nykytilasta eivätkä halua äänestää vanhoja puolueita. Se tarkoittaa, etteivät he välttämättä tiedä, mille ovat ääntänsä antamassa.

En muista, kohdanneeni tällaista hullun myllyä yhteiskuntamme yleisiä arvoja vastaan milloinkaan aiemmin.
 

Yhdellä suunnalla on Soini, joka vakavasti on sitä mieltä, ettei raiskatulla naisella ole oikeutta aborttiin. Olisiko Soini itse valmis kantamaan muistutusta häntä kohdanneesta väkivallasta 9 kk kehossaan siihen liittyvine fyysisine vaivoineen? Ja sitten synnyttämään sen? Synnytykseen kuoleminen ei ole Suomessa aivan todennäköisin vaihtoehto, mutta sen sijaan paljon todennäköisempää on esimerkiksi peräaukon sulkijalihaksen repeytyminen synnytyksen yhteydessä. Tiedätte kyllä, mikä ei enää onnistu, jos näin käy. Ja vaikkei synnytyksessä kävisikään mitenkään normaalia huonommin, ei sitä hyvällä tahdollakaan mukavaksi kokemukseksi voi sanoa.

Sitten on joku piraattipuolue. Joka ihan pokkana väittää, että niillä ihmisillä, jotka ovat uhranneet tekijänoikeuksien alaisiin teoksiin työaikaansa, inspiraatioitaan ja rahaansa, ei olisi oikeuksia tuotoksiinsa. Ääritapausten mielestä teosten vapaa jakaminen on oikein niin kauan, kuin siitä ei saa rahaa. Unohtaako piraattipuolue miten paljon esimerkiksi elokuvien tekeminen maksaa? Olisiko piraattipuolueen jäsenet valmiita luovuttamaan omaa työpanostansa vapaasti kaikkien jaettavaksi? Stereotyyppisenä esimerkkinä, olisiko joku IT-tukihenkilö valmis korjaamaan vaikkapa 100 tietokonetta ilmaiseksi?

Eräs piraattipuolueen listoilta oleva esitti jopa niin hurjan väitteen, että tietyn miesryhmän seksin puute on tasa-arvo-ongelma. Jota pitäisi korjata muun muassa sillä, että naispuoliset opetettaisiin jo koulussa olemaan enemmän seksuaalisia. Ai siis niinkö suoraan sanottuna antamaan kaikille, jotka vaan viitsivät pyytää? Olisiko arvon ehdokas itse valmis harrastamaan seksiä sellaisen henkilön kanssa, joka on hänestä täysin vastenmielinen?

Sitten on niitä, jotka haluaa markan takaisin. No kelluva pikkuvaluuttahan se vasta hyvää tekee tällaiselle nysämaalle kuin Suomi, jonka talous perustuu hyvin pitkälti vientiin. Tai ajatelkaapa asiaa vaikka siltä kannalta, millä hinnalla valtiollemme annettaisiin lainaa, jos meillä olisi riskaabeli valuutta? Ja nyt joku siellä huutaa, että ei Suomen pidä ottaa lainaa. Suomi loi itsellensä 90-laman jälkeen systeemin, jonka pitäisi taata kaikille edes jokseenkin ihmisarvoinen elämä. On tukiverkko, joka tukee, jos ihminen kohtaa työttömyyttä, sairautta jne. Se tukiverkko maksaa paljon. Tarvitaan veronkorotuksia kattamaan se verkko. Tukiverkko piti ottaa niin nopealla tahdilla käyttöön, ettei sen yhteydessä voitu tehdä niin radikaaleja veronkorotuksia kuin se olisi vaatinut. Koska 90-luvun lamassa ei ollut varaa sellaisiin veronkorotuksiin, kun kansalaisilla meni jo muutenkin aika huonosti.

Jotkut haluavat meidät irti EU:sta. Toiset haluavat käytännöllisesti katsoen sulkea rajamme. Suomi suomalaisille ja niin edelleen. Osa nipisee verojen kohdentamisista. Onhan näitä...

No mitä mieltä minä olen asioista? Sitähän minulta kysyttiin.

Minusta maapallo ei ole niin iso ja Suomi sellaiseen omavaraisuuteen kykenevä, että voisimme mitenkään eristäytyä muusta maailmasta. Enkä pitäisi eristäytymistä oikeana, vaikka meillä olisikin siihen mahdollisuus. Ajatelkaapa asiaa vaikka tältä kantilta: minä olen kohta juristi. Voisinhan minä liikkua pelkästään juristikaverieni kanssa juristimaailmassa. En minä silloin ymmärtäisi yhteiskunnasta mitään, koska näkisin siitä vain yhden puolen. Silloin kannattaisin sitä, että ei olisi julkisia palveluita, koska en haluaisi maksaa veroja. Minulla olisi varaa maksaa itse yksityiselle taholle ne palvelut, joita itse tarvitsisin. Mutta en minä ole mitenkään erillinen osa yhteiskunnasta. Eikä ole ammattikuntanikaan. Minusta meidän pitää osallistua siihen, että kaikilla on jonkinlaiset oltavat. Minusta on enemmän eettisesti oikein, että kaikilla olisi jonkin verran, kuin että joillakin ei ollenkaan ja joillakin kaikki. Samalla periaatteella: en minä hyvällä omalla tunnolla Suomessa asuisi, jos Suomi eristäytyisi eikä välittäisi muun maailman ongelmista. Onneksi Suomi ei kuitenkaan voi olla välittämättä muun maailman ongelmista, joten tätä moraalista probleemaa ei synny.

Verotus. Minusta verotuksen pitää olla sellaisella tasolla, että voidaan taata ne hyvinvointiyhteiskunnan palvelut, jotka ovat tarpeellisia. Ja joista olemme kaikki niin kovin ylpeitä. On koulujärjestelmä, joka takaa kaikille yhtäläiset mahdollisuudet. On sairaanhoitoa, poliisia, palokuntaa. Sanalla sanoen on turvallisuutta. 

No mistä ne rahat pitäisi kerätä? Tämän asian suhteen oma kantani on kaksijakoinen. Toisaalta kannatan progressiivisuutta, eli kukin maksukykynsä mukaan. Toisaalta olen myös sitä mieltä, että on oikein pyrkiä ohjailemaan veroilla ihmisten käyttäytymistä. Ihmisten käyttäytymistä on tarpeen ohjailla luonnonsuojelemiseksi ja ihmisten terveyden takia. Siksi minä varmaan pistäisin hirmuisen ankarat verot kaikelle epäterveelliselle ja pidän nykyisen hallituksen vihreätä verouudistusta positiivisena. Minun mielestäni on oikein, että me tinkisimme nykyisestä elintasostamme, jotta pallomme säilyisi myös jälkipolville. Ihmiset nipisevät, että kulutukseen kohdistuva verotus on epäreilu. No ehkä se onkin, mutta kokonaispointti on vähentää sitä kulutusta. Ja uskokaa ihmiset, varmasti siitäkin tehtäisiin progressiivinen, jos se olisi mahdollista. Mutta käytännössä ei ole mahdollista, että jokainen esittäisi kaupassa palkkakuittiaan ja tuotteen hinta määräytyisi sen mukaan. Kulutuksen ohjailemisen tarve on mielestäni niin suuri, että siihen on oikeutus, vaikkei ohjailu kohdistukaan kaikkiin kansalaisiin samalla volyymillä.

Minä laittaisin progressiiviseksi myös kunnallisveron ja pääomaveron. Yrityksiltä muuten poistaisin kirkollisverovelvollisuuden. Mielestäni on väärin, että myös tahot, jotka ovat kaikin puolin vastaan kaikkea, mitä kirkko edustaa, joutuvat yrityksen kautta tukemaan tätä instituutiota. Ottakoot kirkko veronsa niiltä, jotka kokevat kirkon sanoman oikeaksi. Jos joku nipisee yhteiskunnallisesta työstä, jota kirkko tekee. Niin miksei voitaisi laittaa se suoraan kunnille velvollisuudeksi? Nostetaan sitä kunnallisveroa sen verran, että kunnat voisivat suoriutua niistä tehtävistä.

Progressiivisuutta olen muuten miettinyt siltä kantilta, että onko se oikein, että esim. juristi opiskelee peruskoulun jälkeen 8 vuotta (lukio + yliopisto 5 v.) ja tämän jälkeen tekee tehtäviä, jossa keskimääräinen työaika viikossa on 50 tuntia. Kaikilla aloilla, kaikissa ikäluokissa. Tämä tieto perustuu lakimiesliiton tutkimukseen. Työtehtävät sisältävät usein myös huomattavaa vastuuta ja siten myös enemmän stressiä. Palkka on monen mielestä tähtitieteellinen, mutta verottaja nappaisee siitä palkasta kuitenkin noin 60 % pois. Miltä jostakin alemman palkkaluokan ihmisestä tuntuisi, jos hänen kokonaisveroprosenttinsa olisi 60?

Sitten meillä on vaikkapa merkonomi. 3 vuotta koulua käyty peruskoulun jälkeen ja työtehtävänä vaikkapa kaupan kassa. Keskimääräinen työaika noin 37 tuntia viikossa. Työt eivät todellakaan seuraa kotiin tai valvota öisin. Palkka on huomattavasti pienempi. Mutta niin on kuulkaas veroprosenttikin. Olen itse myös ylioppilas-merkonomi. Tiedän kuinka helppo koulu kauppaopisto on. Olen myös ollut kaupan kassalla. Ei se aina hääviä ole, selkää särkee ja osa asiakkaista on aaseja. Mutta työt tosiaan aina jäivät työpaikalle. Ei minkään maailman stressiä. Palkka suhteessa koulutukseen, työnlaatuun, vastuuseen ja työstä aiheutuvan stressin määrään on kohtuullinen. Eikä veroprosenttina 20-30% tunnu läheskään niin tympäisevältä, kuin se, että tietää, että kun tekee kuukauden töitä, niin oikeasti siitä jää käteen rahaa vain siltä ensimmäiseltä 12 päivältä, 18 päivän palkka menee suoraan verottajalle ja sitä kautta eri tahoille.

Voin rehellisesti myöntää, että joskus minusta tuntuu epäreilulta, kuinka paljon minun oli/on tehtävä töitä ja miten suuri osuus siitä menee jollekin muulle kuin itselleni. Tiedän kuitenkin tästä huolimatta olevani etuoikeutettu. Se minun 40 prosenttiakin on enemmän kuin monen brutto. Sillä saa elämänlaadun, jossa ei ole mitään muuta valittamista, kuin se stressin määrä ja vapaa-ajan puute. Ei voi muuta kuin toivoa, että pystyisin minimoimaan tuon ensimmäisen. Vapaa-ajan menetin jo silloin, kun tämän ammatinvalinnan tein.

Mutta siis, minun ajoittain kokemaani epäreiluutta tärkeämpää on kuitenkin, että tämä on hyvinvointiyhteiskunta, jossa ihmisille tarjotaan mahdollisuus selviytyä. Mahdollisuus omilla valinnoillaan vaikuttaa siihen, millaiseksi elämä muodostuu.

Arvojen suhteen olen liberaali. Ei minulta ole mitenkään pois, jos toinen perustaa elämänsä omien arvojensa pohjalle tai toimii tavoilla, jotka kokee omikseen. Niin kauan, kuin tämä toinen yksilö ei omilla toimillaan vahingoita toisia ihmisiä.

Ehkä tässä on tarpeeksi paatosta yhdeksi kirjoitukseksi. Vihaista palautetta odotellessa ;)