Hei,
Näin se vain näyttäisi olevan, että minulle sopii tällainen "useasti jotain pientä"-herkuttelu. Tämä viikko meni nähkääs jo paljon paremmin herkkujen kanssa ja mielikin on parempi. Ainakin mun kohdalla on totta nämä Patrik Borgin viisaudet hänen kirjastaan Rentoa painonhallintaa s.71-74:
"Voit olla varma, että himoitset sitä, mitä yrität kieltää itseltäsi - ja kun annat itsellesi luvan syödä, himot helpottavat ja lopulta muuttuvat hallittaviksi ajoittaisiksi mieltymyksiksi"
Mulla ainakin tällä viikolla toimi tämä hyvin. Sallittuina päivinä lähdin erikseen kauppaan hakemaan herkkujani ja pystyin jättämään ne pieniin määriin.
"Niin kauan kuin yrität kieltää itseltäsi suklaan, voi mennä viikko tai kaksikin ilman sitä, mutta ennen pitkää tulee päivä, jolloin ostat sitä kerralla levyn tai kaksi ja syöt saman tien. Eli kieltäytymällä jatkuvasti patoat suklaanhimoasi - ja mitä enemmän sitä yrität kieltää, sitä enemmän himosi kasvaa. Pato murtuu viimeistään, kun seruaavan kerran olet huonolla tuulella tai allapäin."
Suklaan kanssa mulla ei varsinaisesti oo näin käynyt, mutta sipsien kanssa tuppaa käymään. Jos ei silloin tällöin saa sitä 100 grammaa, niin mukaan tarttuu lopulta joku päivä se isompi pussi...
"Ne, jotka syövät makeisia vapautuneesti pitkin viikkoa, ajattelevat ja syövät niitä vähemmän kuin ne, jotka pyrkivät olemaan syömättä makeisia tai jotka pitävät karkkipäivää."
Niin totta tällä viikolla, määrällisesti söin paljon vähemmän herkkuja kuin edellisellä viikolla, mutta silti mulla oli vapaa olo ja koin, ettei tarvinnut kieltäymyksessä elää.
"Monia on helpottanut se, että suuunnittelee etukäteen 2-3 kertaa viikossa, jolloin saa luvalla ja hyvällä omallatunnolla syödä sitä, mitä yleensä itseltään kieltää. Kun asia on etukäteen sovittu, on kohtuullisessa määrässä pysyminen yleensä selvästi helpompaa."
Ainakin tällä viikolla toimi, jatkan tällä reseptillä.
"Jos olet jo aiemmin kokenut, ettei kieltäytyminen ole toiminut, niin ei se toimi toisellakaan kertaa."
Mutta silti piti taas kantapään kautta mennä ties kuin monetta kertaa.
Toi on tosiaan aivan loistava kirja toi Patrik Borgin Rentoa painonhallintaa ja sieltä mä oon oppinut parhaat niksit siihen, miten tehdään onnistunut pysyvä elämäntapamuutos ja lopetetaan se iänikuinen jojoilu, joka lyhyesti ottaen on seurausta siitä, että tekee itselleen jonku kitukuurin, jota ei voi kuvitellakaan noudattavansa loppuelämäänsä ja paino aina palaa, kun kitukuuri loppuu.
Yksi asioista mitä mä oon tehnyt oikein, on ollut totuttautuminen kasviksiin siten, ettei niiden syöminen ole kauheata pakkopullaa. Kesäkurpitsa korvaa vaivattomasti perunan ja pastan kinkkukiusauksessa ja lassakassa, mutta olen myös opetellut syömään lämpimiä vihanneksia. Lisäksi oli oikein hyvä idea keksiä syödä salaattia dippikastikkeen kera. Näin se vain minunkin ruokavalioon tuli maukkaita kasvisjuttuja, vaikka vanhempani eivät olisi tätä varmaan koskaan todeksi uskoneet. Minun piti vain saada tehdä asiat omaa vauhtia ja omalla tavalla.
Isä ilmeisesti itse pitää sellaisesta salaatista missä on pastaa, kinkkua ja herne-maissi-paprikaa, mutta valitettavasti minä en vieläkään siedä sitä. Äiti taas laittaisi salaattiin kurkkua ja tomaattia. Niistäkään en pidä. Mutta sitten kun saan väsätä salaattini esim. jäävuorisalaatista, ananaksesta ja paprikasta, niin johan menee, eikä minun tarvitse koko ajan kokea, että kohta lentää laatta. Äiti pitää gratiineista, mutta minä en niitä äitin ostamia gratiineita ole syönyt, koska niissä on monesti kukkakaalia. Ja mä vihaan kukkakaalia. Sen sijaan gratiinia tulee syötyä, jos mä voin laittaa sinne esim. sipulia, paprikaa tai parsakaalta. Myös kesäkurpitsa menisi, mutta sitä mä syön niin paljon muissa ruuissa, etten siksi sitä gratiiniin laittanut. Tässä on ero onnistuneen ja epäonnistuneen "syön kasviksia"-yritysten kanssa. Jos se tuntuu pakkopullalta, sitä ei jaksa kuin hyvin lyhyen aikaa. Jos saa käyttää tapaa, jolla se tuntuu miellyttävältä, sitä jaksaa koko loppuelämänsä.
Viime sunnuntaina teinkin fajitakanan lisukkeeksi uunissa jonkin sortin gratiinin, eli laitoin astiaan foliota, folion sisälle pilkotun sipulin ja parsakaalta sekä musta pekka-juustoa ja sulatejuustoa. Nyytti kiinni ja tunniksi 150 asteeseen. Oli muuten hyvää ja yllättävän täyttävää.
Nyt oli harvinaisen mukava lauantai, kun mun ystävä oli käymässä täällä. Hän toi minulle timanttiananaksen (kasvi), joten nyt mun "joulukoristukset" on entistä paremmat :) Käytiin sitten syömässä Viikinkiravintolassa ja katsomassa Skyfall. Pikkaisen hyvä Bond. Niin hyvä, että pakko hommata se dvd, sitten kun se aikanaan ilmestyy. Kaiken lisäksi oli huippua nähdä trailereista, että alkuvuodesta tulee myös uusi Die Hard. Niistä mä oon aina pitänyt.
Syömisiä:
Sunnuntai:
- aamupala: mustikoita, partista, kermaa
- lounas: fajitakanaa ja sipuli-parsakaali-gratiinia
- iltapala: loput kanoista ja gratiinista
Maanantai:
- aamupala: mustikoita, partista, kermaa
- lounas: 30 cm kanateriyakisubi (herkku)
- ei iltapalaa
Tiistai:
- aamupala: mansikoita, partista, kermaa
- lounas: lassakaa
- iltapala: 2 munan munakas
Keskiviikko:
- aamupala: mansikoita, partista, kermaa
- lounas: lassakaa
- iltapala: lämpimiä kasviksia ja bearnisekastiketta
Torstai:
- aamupala: mansikoita, partista, kermaa
- lounas: lassakaa
- iltapala: lämpimiä kasviksia ja bearnisekastiketta
Perjantai:
- aamupala: mustikoita, partista, kermaa
- lounas: lassakaa
- iltapala: 100 g sipsejä ja dippi (herkku)
Lauantai:
- aamupala: mustikoita, partista, kermaa
- lounas: härän pihvi, perunaa ja lämpimiä kasviksia ravintolassa
- leffassa 5 macaron leivosta (tiedän, tosi outo leffaherkku, mutta ku ei tehnyt mieli muuta) ja illalla kotona 4 macaron leivosta lisää + porkkanoita ja dippiä
Sunnuntai:
- aamupala: mustikoita, partista, kermaa
- lounas: kinkkukiusausta
- iltapalaa en ole syönyt vielä, mutta siellä on vielä jäljellä porkkanoita ja dippiä, niin varmaan niitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti