tiistai 22. tammikuuta 2013

Päivät 303-310, Mä meen koska mun mentävä on

Hei,

huh huh. Täällä ollaan eletty viime torstaista asti ihmeellisessä olotilassa. Kävin tuossa tammikuun 4. päivä Helsingissä työhaastattelussa. Puolitoista viikkoa pelolla odottamani "valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun"-mailin/puhelun sijaan mä sain torstaina "olemme valinneet sinut"-puhelun. Jee, nyyh ja apua! 

Jee mahtavalle työpaikalle, nyyh ku joutuu jättämään Oulun ja apua, ku joutuu muuttamaan hesaan. Ja suorastaan panic, kun pitäis löytää sieltä kelvollinen vuokra-asunto kohtuulliseen hintaan. On ollut tässä torstaista asti ihan epätodellinen olo. Mulla on nyt iso elämänmuutos edessä. En oo koskaan asunut Kokkolaa etelämpänä, enkä Oulua isommassa kaupungissa. Mä saan nyt ensimmäisen kunnollisen valmistumisen jälkeisen työpaikan, jännityksellä ja mielenkiinnolla odotan, miten se lähtee sujumaan. Ja mun pitäis jotenkin taikoa itselleni asunto paikasta, josta oon koko ikäni kuunnellut juttua, että sieltä on todella vaikeaa saada asuntoa ja että ne on hirveitä koirankoppeja mahdottomilla hinnoilla jne. Ja mulla on vielä Kirppukin! Eli mun auto. No niin, muututaanpa sitten autopaikalliseksi hyvätasoiseksi kohtuuhintaiseksi asunnoksi Helsingissä. Ai että avaruusolioihinkin yhteydenottaminen on helpompaa. Jep, jep.

Ihmelintu, enpä oo ennen tuollaista nähnyt

Oon nyt suoraan sanottuna ollut niin shokissa tän asian kanssa, että en edes muista mitä mä oon tällä viikolla puuhannut ennen torstaita. Torstain jälkeen oon sitten kaihomielin pyörinyt kotonani ja hieman myös Oulussa sekä laittanut verkot vesille asunnon löytämiseksi. Tää nykyisen kämpän ja Oulun jättäminen tulee olemaan ihan tuskaa. Mä todella todella rakastin asuntoani ja tätä asuinaluetta ja oon just oppinut kulkemaan sujuvasti Oulussa autollakin. Mulla asuu täällä hyviä ystäviä ja mun veli, joka on ollut mulle ainut lenkkikaveri mitä mulla on koskaan ollut. Nyt mun sitten taas pitää jatkossa kulkea lenkkini yksin. Huono säkä, ku ei oo urheilullisia kavereita. Mua harmittaa, jos joudun myymään Kirpun, ku ei sille välttämättä oo mitään käyttöä Hesassa. Jotenkin, kun mä annoin sille nimen, niin mä kiinnyin siihen. Kuulostaa varmaan hullulta. 
Tällaisia ikkunanäkymiä mä jään kaipaamaan


Tirpaisee muuttaa Hesaan, tirpaisee ihan kunnolla, mutta mä meen koska mun mentävä on. Tässä kohtaa elämää työpaikka menee ihan kaiken edelle ja sen perässä muutetaan, kun tarve on. Tiedän, että jos tässä kohtaa tekee vääriä valintoja uran suhteen, niitä ei pysty välttämättä koskaan korjaamaan. 

Mutta näitä Pohjois-Suomen pakkasia en!
Painonpudotuksellisesti mulla on mennyt surkeasti kuluneella viikolla. Oon shokin lisäksi ollut osittain juhlafiiliksissä torstaista asti ja käyttänyt sitä osittain tekosyynä herkkujen sallimiselle. Tiedän, not good. Ei voi muuta sanoa, ku että tekee kyllä niin hyvää, että tulee taas arkeen täytettä, niin ei tartte täällä kotona kököttää ja miettiä herkkuja. Ja nyt kun mä varmaan jään Hesaan X vuodeksi, niin voi samantien etsiä itselleen kuntosalin ja alkaa taas käymään myös kuntosalilla ja muutenkin elää sellaista terveelliset elämäntavat omaavan city-juristin arkea. Mun juristikaverit nimittäin painelee aina työpaikalta suoraan salille. 

Näyttää hyvältä vai mitä? Nam nam.
Tää oli nyt tällainen lyhyempi päivitys, koska tää oli pakko tehdä ennen kuin unohdan kaiken ja mä lähden keskiviikkoaamuna taas reissuun. Oon pari yötä tädilläni ja sitten jatkan siitä allekirjoittamaan työsopimusta ja sitten tuun takaisin Ouluun. Noin 1300 km tulee trippimittariin matkaa. Kenties Kirpun ja mun viimeinen pidempi roadtrip. Mutta sen näkee sitten, sormet ristissä varpaita myöten, että löytyis kiva autopaikallinen asunto jostain etelästä.

(ja nyt ku mä tää postaus oli jo valmis, mä muistin, että mun piti kirjoittaa enemmän siitä jutta ja superdieetit-aiheesta. Noh, ensi kerralla sitten.)

Syömisiä:

Proteiinivanukas oli hyvä löytö!
Tiistai:
- aamupala: mustikoita, partista, kermaa
- lounas: kanasalaattia, nougatpatukka, 5 palan suklaapatukka
- iltapala: 2 munan munakas

Keskiviikko:
- aamupala: mustikoita, partista, kermaa
- lounas: kanasalaattia, proteiinivanukas
- iltapala: partista ja heraproteiinijauhetta

Torstai:
- aamupala: mustikoita, partista, kermaa
- lounas: kinkkukiusausta
- iltapala: 2 munan munakas, 2 siideriä

Perjantai:
- aamupala: mansikoita, partista, kermaa
- lounas: kotipizzan pizza
 - ei iltapalaa

Ei tällaista taida Etelä-Suomesta löytää...
Lauantai:
- aamupala: mansikoita, partista, kermaa
- lounas: kinkkukiusausta
- illalla irtokarkkeja (olin veljellä katsomassa tv:tä)

Sunnuntai:
- aamupala: mansikoita, partista, kermaa
- lounas: kinkkukiusausta, proteiinivanukasta
- iltapala: 2 munan munakas

Maanantai:
- aamupala: mansikoita, luonnonjugurttia (jostain syystä teki mieli tätä enemmän kuin partista)
- lounas: kinkkukiusausta, proteiinivanukas
- iltapala: 2 munan munakas

Tiistai:
- aamupala: mansikoita, luonnonjugurttia
- lounas: kinkkukiusausta
- iltapala: 2 munan munakas, proteiinivanukas

2 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon uudesta työpaikasta! Se kohtuuhintainen asunto voi olla aikamoisen onnenkantamoisen päässä, mutta etsivä kyllä löytää!

    Itse ajattelen asiaa niin, että valinta on aina luopumista. Ja kun luopuu jostain, kannattaa ihan viimeisenä alkaa miettiä jälkeenpäin sitä, tekikö oikein vai väärin. Se minkä tekee, niin tekee, eikä katuminen kannata!

    Tsemppiä hesalaiseen elämään! Kyllä sielläkin voi ihminen asua, näin minulle on väitetty:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä, tulee tarpeeseen! Enköhän mä selviä, aina jotenkin selviän ja nyt löytyi varmaan niin "kohtuuhintainen" asunto, kuin Helsingistä on mahdollista löytyä, kun löytyi remontoitu 34 neliön yksiö 700 eurolla :)

      Poista