Heissan,
20 viikkoa takana tätä mun elämäntapamuutosta. 5 kuukautta. Täytyy todeta, että yllättävän äkkiä on mennyt ja tahti varmaan kiihtyy vaan, kun aloitan ensi viikolla todella haastavan ja monipuolisen työn, jossa 40 tunnin työaika on kaukainen haave vain. Jotta saa nähdä pitääkö töissä olla 50 tuntia vai 60 tuntia vai mitä ihmettä. Ja onko töitä viitenä, kuutena vai seitsemänä päivänä viikossa. Oli mitä oli, varmaa on se, että päivät vain juoksee ohi.
Sitten mitä tulee painojuttuun, niin mullahan on mennyt oikein hyvin tähän asti. Välillä on tullut takapakkia, mutta ei ole esim. kahta peräkkäistä plussaviikkoa ja vaikka tässä viimeisen 4 viikon aikana on tullut enemmänkin edestakaisin seilaamista, niin kokonaisuus on vieläkin laatua lähes 12 kiloa 20 viikossa eli yli puoli kiloa viikossa. Nyt kuitenkin näyttää tämän 4 viikon perusteella siltä, että tässä on taas yksi seinä ylitettäväksi.
Mulla oli siinä alussa pieni muotoista vaikeutta ylittää se yksi kymmenraja. Olinhan ollut sen takana ainakin 1,5 vuotta huolimatta ajoittaisista yrityksistäni tulla pois sieltä. Sitten kun siitä päästiin yli, paino tuli aika nätisti näihin lukemiin missä mä oon nyt. Ja tää onkin nyt se mun "aikuisiän painonvaihtelun alapää", jossa oon enemmän tai vähemmän parkkeerannut sen 10 vuotta. Siis välillä lihonnut sinne noin 7 kiloa ylöspäin ja sitten kammonnut sitä seuraavaa kymmenlukua ja siksi laihduttanut takaisin. Edes takaisin tällä välillä, mutta ei koskaan yli näistä rajoista.
Nyt oon päättänyt, että yli ja ohi mennään jotta heilahtaa. Seinä näyttää olevan näillä main, mutta en anna sen estää minua. Täytyy katsoa täytyykö seinästä yli pääsemiseksi mennä ketoosiin vai riittääkö jo pelkästään se, että aloittaa työt ja yrittää siinä ohella pitää kiinni liikunnoista. Joka tapauksessa, tarkkailen nyt tilannetta vielä pari viikkoa ja jos ei ala homma etenemään, laitan itseni ketoosiin niin pitkäksi aikaa, että pääsen niille "turvallisimmille vesille".
Seinän läheisyyden huomaa myös näistä ihmeellisistä painonvaihteluista vailla selitystä. Esim. viime viikko. Perjantaiaamun tulos näytti - 2 kiloa suhteessa maanantaihin. Sitten puff! Jotenkin ihmeellisesti tuli + 2 kiloa ja maanantaiksi sain siitä sen 400 g pois. Varmaankin siksi, että juoksin sunnuntai-iltana tunnin lenkin, eli hankkiuduin hieman nesteistä eroon. Ja tää kaikki tapahtui täysin ilman syytä. Tai no okei, katsoin mä perjantaina leffan ja söin siinä ohessa daim-patukan ja 100 g irtokarkkeja, mutta ei sen nyt kahta kiloa pitäis tuoda edes nesteiden kanssa. Sellainen noin +500 g tai + 1 kilo ois ollut vielä ymmärrettävä. Niin ja vatsa on toiminut ihan normaalisti, joten ei johdu siitäkään.
Noh, oli mikä oli. Eteenpäin vain. Kyllä sen on pakko normalisoitua, kun johan sen sanoo järkikin, ettei kukaan yhdessä yössä liho kahta kiloa ellei taustalla ole ihan hillitöntä syömistä. Ja yhden rasvakilon ollessa 7000 kaloria, niin hillitön olisi sitten kai lähempänä 14 000 kaloria. Ja ei varmana tullut 100 grammasta irtokarkkia ja yhdestä daim-patukasta :D
Tässä tämän postauksen kuvituksena on kuvia tästä mun lähialueelta. Löysin nimittäin superihanan lenkkireitin. Juosten siihen menee minuutilleen tunti ja nopeasti kävellen siihen menee tunti 22 minuuttia. Just passeli siis. Ei sellaisen perusjuoksulenkin tuota pidempi tarvikaan olla ja kävellenkin on pitkähkö, mutta ei ihan mahdoton. Tuossa noin 15 minuutin päästä kotoa on 200 - 300 metriä pellon reunaa, oikein pohjalaisen sielua lämmittää. En tiedä mikä tää juttu on. Kun pohjanmaalla asui, niin ei pellot mitenkään ihmeellisesti liikuttaneet. Sitten ku muutti lappiin ja myöhemmin tänne Ouluun, niin pellot tuntuu aina jotenkin kotoisilta :D
Sitten siellä noin 20 minuutin kohdalla on jokivarressa oleva metsä <3 Ah ihanuutta. Siis suurimmaksi osaksi tuntuu tämänhetken kartoitusten perusteella siltä, että oulujoen varsi on enimmäkseen rakennettu täyteen, joten ei ole hirveästi sellaista kohtaa missä voisi käyskennellä joen rannassa. Tai no tuolla noin 4-5 kilometrin päässä kaupungissa on sellainen kohta, mutta ei tässä välillä. Siksi on ihanaa, että löysin tuollaisen metsä ja joki yhdistelmän vain 15 minuutin pyörämatkan päästä kotoani. Siis ihan luonnontilainen jokivarsi eikä mitään pyörätie ja nurmikko-homma, kuten kaupungissa on. Se on mun uusi lempparipaikka. Yksikin päivä, kun oli hieman haasteellisia työjutskia, niin piti mennä joen varteen niitä miettimään. 
Metsä/jokiosuuden jälkeen on noin 10 minuuttia asutusalueen läpi juoksemista ja sitten 20 minuuttia pyörätie keskellä metsää. Tää on siis ihan asfaltilla juoksemista koko matka ja matka alkaa kotiovelta ja päättyy kotiovelle. Tietysti siinä metsäosuudessa vois juosta polkua pitkin, mutta kun jos siinä kompastuu, on suuri todennäköisyys lentää ensin ilmassa sellainen 3 metriä alaspäin ja ilmalennon jälkeen päätyä jokeen, joten oon tullut tulokseen, että meen metsään vain kävelylenkeillä :D Mä kaadun niin helposti kaikkiin kantoihin ja oksiin tän jalkani kanssa, että ei maksa vaivaa mennä juoksemaan metsään.
Oon löytänyt autolla ohi ajaessani parikin kylttiä, että kuntorata, joten meen varmaan tutkimaan ne joku kerta, kun näyttää siltä, että päälle ei tule saavillista vettä. Täällä Oulussa kieltämättä näyttäisi satavan useammin kuin Kokkolassa tai Rovaniemellä. Vai johtuuko se sitten alkavasta syksystä? Joka tapauksessa, vettä on piisannut ja vaikka mä pystyn lenkkeilemään sateessakin, niin kaato- tai hirmusateessa mä en halua lenkkeillä. Hirmusade on siis se, kun vettä tulee taivaalta alas enemmän kuin koskaan ja sitten saakin uutisista lukea, että keskustassa oli tulva :D
Syömisiä:
Perjantai:
- aamupala: mansikoita, partista, vähän kermaa
- lounas: lassakaa
- iltapala: pieni daim-patukka ja 100 g irtokarkkeja (leffan katsomisen ohessa siis)
Lauantai:
- aamupala: mansikoita, partista, vähän kermaa
- lounas: subwayn kanateriyaki-salaatti
- iltapala: proteiinijuoma, cashew-pähkinöitä ja meetwurstia
Sunnuntai:
- aamupala: mansikoita, partista, vähän kermaa
- lounas: kaalipaistosta
- iltapala: cashew-pähkinöitä, meetwurstia
Hei ai niin joo! Liikunnat! Ne kans tänne loppuun. Ja sitten yksi uskomatonta parhautta oleva juttu eilisillalta. Nimittäin Neiti Marplen katsominen sängyssä :D Ei ole vielä sohvaa, joten yleensä mä vaan kökötän tässä kovalla tuolilla, joten tuntuu luksukselta löhöä läppärin kanssa sängyssä tyynyvuoren keskellä. Ja ettei teidän tarttis panikoida läppärin puolesta, niin kerron että pidin sitä sellaisen puukannen päällä, joten ei se siitä sen kummemmin kuumentunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti