Hei,
voi mun on pakko kertoa, että mä selvisin mun ensimmäisestä asiakastapaamisesta! Tietenhän työjutut on hyvin hyshys-hommia, joten niistä en voi sen tarkemmin sanoa, mutta uskon, etten loukkaa kenenkään yksityisyyttä, kun sanon, että olen selvinnyt asiakastapaamisesta. Sehän on vähän kuin ois töissä tuomioistuimessa ja sanois, että antoi juuri ensimmäisen tuomionsa. Kaikki tietää, että tuomarit tekee tuomioita ja kaikki tietää, että lakimiehet tapaa asiakkaita :)
Eli yllättäen tuli eilen työnantajalta komento mennä tunnin varoitusajalla tapaamaan asiakasta ja se oli siis ensimmäisen kerta, kun mä hoidin mulle entuudestaan tuntemattomien ihmisten asiaa ja vielä silleen, että mun keskustelusta heidän kanssaan laskutetaan normaali juristitaksa. Mikä ei muuten ole ihan pieni (koska niillä katetaan kaikkia yrityksen kuluja, mukaan lukien oma palkkani). Onneksi tuli niin lyhyellä varoitusajalla, että mä en ehtinyt stressata tai murehtia asiaa ollenkaan, vaan se tapaamista edeltänyt tunti meni niiden asioiden läpikahlaamiseen, mitä arvelin ennakkotietojen perusteella asiaan liittyvän, jotta pääsisin sitten kärryille miten tapahtunutta tilannetta pitää juridisesti arvioida ja että osaisin vastata kysymyksiin, jotka asiakas todennäköisimmin esittää.
Tässähän nimittäin olisi ollut stressattavaa vaikka kuinka, jos olisi ollut aikaa. Olisi voinut stressata, että osaanko mä arvioida sen tilanteen juridisesti, osaanko mä just siihen tilanteeseen liittyvät pykälät, osaanko mä kysyä oikeat kysymykset, osaanko mä vastata niihin kysymyksiin, mitä asiakkaat mulle esittää? Osaanko mä käyttäytyä oikein? Ja tää viimeinen on hei oikeasti tosi vaikea. On vaikeaa, kun pitää yhtä aikaa olla tilanteessa asiantuntijana ja sitten kuitenkin ymmärtää ihmisiä ja olla kaikin tavoin kunnioittava ja ystävällinen heitä kohtaan, ihan sama mitä he sanovat tai tekevät. Tai ovat aiemmin tehneet tai sanoneet. Ja ennen kaikkea, kun siitä, että mä juttelen ihmisille, laskutetaan tuon verran, on kertakaikkiaan parasta olla erinomaisen laadukas juttelu!
Sudenkuoppia on monta. Jos joutuu liian moneen kysymykseen vastaamaan "en osaa heti sanoa, mun pitää tarkistaa tämä", asiakas saattaa alkaa epäillä ammattitaitoasi. Toisaalta et myöskään ehdottomasti saa sanoa mitään mikä on väärin, vaan kaikesta minkä sanot, sinun tulee olla 100 % varma, että se on oikein. Ja totta kai asiakasta on kohdeltava ystävällisyydellä ja kunnioituksella, koska muuten hän vaihtaa juristia tai ei muuten vaan suostu ymmärtämään sanomaasi. Meillä juristeilla kun usein on asiakkaan kannalta varsin ikävää sanottavaa, jota he eivät haluaisi kuulla.
Joten siinä sitten tasapainoillaan sen suhteen, että saadaan asiasisältö oikein, mutta samalla ollaan myös psykologeja ja ymmärtäjiä. Eli vaaditaan melkoista kykyä kuunnella ihmisiä, tunnistaa se miten he ajattelevat, mitä he pelkäävät, mikä heitä arveluttaa ja sitten yrittää vastata sanomattomiinkin asioihin niin, että asiakkaalle tulisi parempi olo, eikä hänen enää tarvitsisi murehtia tilannettaan ainakaan niin paljon, mitä hän ennen tapaamista murehti.
Ja mä selvisin tästä kaikesta! Ainakin sen perusteella, että asiakkaat kiittelivät maasta taivaaseen ja kokivat, että oikein hyvän juristin saivat. Kiittelin kohteliaasti heidän hyvästä palautteestaan ja mielessäni pompin riemusta. Ah, nyt on niin paljon luottavaisempi olo tulevaisuuden vastaavien tilanteiden suhteen. Nyt oon jo ollut siinä tilanteessa, joten mun ei tarvitse pelätä tuntematonta tältä osin.
Seuraava isompi paikka on sitten ensimmäinen kerta, kun pitää olla oikeudenkäynnissä avustajana. Se jänskättää kans hieman, vaikka oonhan mä tosi monessa oikeudenkäynnissä ollut. Mutta ei mun oo vielä koskaan tarttenut siellä kenenkään asiaa ajaa, vaan oon vaan istunut tuomarin vieressä ja kirjoittanut pöytäkirjaa siitä, mitä ihmiset sanovat oikeudenkäynnin aikana, mitä todisteita on esitetty jne. Ja siinä tilanteessa tiesi, että vastuu myös mun kirjoittamasta pöytäkirjasta oli tuomarilla. Häneltä pystyi kysymään asioita tai häntä pystyi pyytämään, että laitapa tuo sanomaan tuo uudestaan, ku mä en ehtinyt kirjoittaa sitä ylös.
Sinä päivänä, kun mä oon oikeudenkäynnissä ajamassa mun asiakkaan asiaa, on täysin mun vastuulla, että sen ihmisen asia tulee ajetuksi niin hyvin kuin sen vain voi ajaa. Silloin asiakkaan oikeusturva on täysin kiinni siitä, osaanko mä kysyä oikeat kysymykset, vastata oikein vastapuolen ja tuomarin kysymyksiin ja ennen kaikkea perustella mun asiakkaan kannan siten, että tuomari tulisi vakuuttuneeksi, että asiassa kannattaa tuomita niin kuin "me halutaan". Että sitä odotellessa.
Tuohon mun ensimmäiseen oikeaan "keissiin" (case), liittyen mä sitten tänään sherlock holmeilin ja sitä kautta tulinkin kartuttaneeksi kirjastokortti-kokoelmaani. Oikeuskirjallisuus on juristin yksi työväline ja koska mun oma kotikirjasto on vielä varsin rajallinen, niin hommasin sitten Oulun yliopiston kirjastoon kortin. Ja pitää vielä hommata kaupunginkirjastoonkin. Ostin myös pari kirjaa ihan itselleni. Vähän yli 150 euroa köyhtymistä siis luvassa, kun hankin kaksi kirjaa ("juridiset asiakirjamallit" ja "Oikeudenkäynnin asianosaiset ja sen valmistelu"). Äiti älä panikoi, toimitusaika saattaa olla yli 15 päivää ja tulee vielä 20 päivän maksuaikakin, kerkeen saada ensimmäisen palkan, ennen kuin nää pitää maksaa :D Ja näitä en halunnut laittaa työnantajan laskuun, ku halusin kirjojen olevan mun omia ja jos jostain syystä vaihtuis joskus työpaikka, niin nää kirjat tulis mun mukaan. Kirjat, jotka työnantaja maksais, olisivat yrityksen omaisuutta, eivät mun.
Mutta siis, huvittavaa tai ei, tällä kirjatoukalla on nyt sitten 4 kirjastokorttia (5 jos lasketaan mun opiskelijakortti, joka on samalla kirjastokortti Lapin yliopiston kirjastoon) ja 1 kirjakaupan jäsenkortti lompakossa. Siellä ei ole ainuttakaan jäsenkorttia mihinkään muuhun kauppaan, kuten monilla naisilla varmaan on. Mun lompakossa on vaan maksukortit, eri kaupparyhmien bonus-kortit, ajokortti, lakimiesliiton jäsenkortti ja nää kirjoihin liittyvät kortit :D
Tänään oli myös ihan iloinen ylläri postilaatikossa. Mulle oli tullut Trendin näytenumero. Ja hah hah, puhelinmyyjät, in your face, mulla on markkinointikielto puhelimessa. Ette voi soittaa perään "hei sait sen näytenumeron, meillä olis nyt tällainen tarjous..." :D Mikäs tässä sitten kun on koko päivän satanut vettä, niin teekupposen ääressä syventyä ilmaiseen lehteen. Ei se pöllömpi ollut. Ihan hyviä kolumneja ja kyllä mua kiinnosti myös katsoa mihin muoti menee, vaikka itse pukeudunkin täysin sillä perusteella, että mistä itse pidän ja mikä mulle sopii, enkä sen perusteella mikä just nyt on pinnalla. Joskus kuitenkin käy niin, että niistä pinnalla olevista asioista löytyy jotain, mikä kolahtaa itsellekin. Niin kuin nyt esim. keväällä ja kesällä oli vihreä laukkujen värinä. Kiitos sen trendin, nyt munkin laukkukokoelmassa on kaksi tekonahkaista vihreää laukkua ja mä jatkan niiden käyttämistä myös nyt, kun fashionistat siirtyy syksyn superväriin viininpunaiseen.
Oli sellainen sateinen päivä ja sen lisäksi, että mä puhuin nyt illalla ihanan pitkän puhelun mun todella hyvän ystävän kanssa, mä oon fiilistellyt täällä ja katsonut sadetta. Ja miettinyt, että hitsit, mä sain sen elämän, mistä mä aina uneksin. Mä uneksin just tällaisesta vaihtelevasta ja haastavasta työstä, asiakastapaamisista, ihmisten auttamisesta ja "salapoliisihommista". Viimeisellä viittaan siihen, ku on asiakkaalla on jokin tilanne ja mä sitten selvittelen miten asiassa on yleensä tuomittu ja että mihin mä voisin oikeudessa vedota. Ja kuinka paljon kivempaa onkaan tutkia kirjoja ja soveltaa lukemaansa ihan konkreettiseen tilanteeseen kuin yrittää oppia lukemiaan tuhansia sivuja ulkoa, jotta osaisi tentissä vastata kysymykseen. Nyt ei tarttenut oppia koko kirjaa, piti vaan etsiä sieltä ne kohdat, mitkä koskivat mun asiakkaan tilannetta.
Oikeasti, kuinka moni voi sanoa saaneensa sen mistä haaveili? Siis täsmälleen sen mistä haaveili? Ei mitään sellaista "mulla oli tällainen lapsuudenhaave ja todellisuus olikin sitten toinen", vaan että todellisuus on just sitä mitä haaveilitkin sen olevan. Ja että sen vielä saavutti? Kun tämäkin on sellainen ammatinvalinta, että kouluun ei niin vain käveltykään sisään ja jotkut ei pääse kovasta halusta huolimatta koskaan. Lucky me.
Ruokatouhut:
Maanantai:
- aamupala: mansikoita, partista ja vähän kermaa
- lounas: kaalipaistosta, 1 nektariini
- iltapala: 150 g graavilohta ja 1 omena kuorineen
Tiistai:
- aamupala: mansikoita, partista ja vähän kermaa
- lounas: grillikylkeä, bearnisekastiketta ja salaattia
- ei iltapalaa, kun ei oo ollut nälkä ja kello on jo lähes 23.00 joten enää ei ole järkeä syödä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti