Elämän varjoja: Päivät 10-15 (part 2) Hulluviikko

Hei,

kuten nyt voi julkaisutahdistakin päätellä, takana on ihan hullu viikko. Tiistaista torstaihin oli sellaista, että aamulla töihin ja siitä sitten hässäkkää nukkumaanmenoon asti. Perjantaina olin jo niin kuollut, että vikisin työnantajalleni neljältä, että en millään enää jaksais, että josko vois jo lähteä kotiin. Lauantain löhösin, eli aamulenkkiä, pientä visiittiä kaupungilla ja paria puhelua lukuunottamatta en tehnyt mitään muuta kuin lukenut kirjaa ja nukkunut. Ja koska lauantai oli saamaton, niin sunnuntai näytti tältä:

Mutta jos vielä palataan taaksepäin tiistaihin. Mulla on siis ollut tällä viikolla suorastaan helvetillinen työtilanne. Se näkyi siten, että tiistaina könysin töistä viideltä kotiin, tein kahvakuulatreenin ja aloin sitten valmistautumaan torstain oikeudenkäyntiin. Olin valmis 23.00, minkä jälkeen suuntasin nukkumaan, koska aamulla suuntana oli Helsinki.

Keskiviikkona oli aamulla sellainen junareissu, että ei sekunnin taukoa. Puhelin soi ihan liikaa ja räpelsin siinä kiireessä yhden asianomistajan vaatimuskirjelmän ennen Helsinkiin saapumista. Helsingissä iltaviiteen asti työhaastateltiin ihmisiä (oli muuten eka kerta elämässäni, kun minä työhaastattelen jotakuta toista! Mielenkiintoinen kokemus ja myötätunnon määrä jännittäjiä kohtaan oli ihan uskomaton). Sitten kipitin jalan mahdollisimman nopeasti toiselle puolelle keskustaa ja treffasin 4 ystävääni ravintolassa. Se olikin sitten tämän viikon virallinen "cheat-meal". Vaikka se oli pihviravintola, niin mä otin hampparin ranskalaisilla, ihan koska rakastan hamppareita yli kaiken ja saan niitä niin harvoin. Tuli myös juotua yksi kuohuviinilasillinen. Vielä kun sai :D Tämän viikon lauantaista nimittäin alkaa 8 viikon alkoholilakko. Oli kyllä tosi ihana ilta ja istuttiin siellä siihen asti, että mun juna lähti. Kotona olin noin 23.00 aikaan ja uni tuli kyllä ihan heti.

Torstaina työpaniikki sen kuin jatkui. Aamusta tuntui ettei mitään kerkeä ja sitten oli oikeudenkäynti, jonka piti kestää 1 tunti ja se kestikin 3. Olin taas kerran onnellisesti siinä tilanteessa, että kello oli 17.00 ja saman päivänä pitäis tehdä vielä kolme kirjelmää, joiden deadline oli perjantai-aamu, koska perjantaina olisi taas niin kiire, etten niitä mitenkään ehtisi silloin tehdä. Yksi oli melkein valmis, mutta kahta en ollut vilkaissutkaan/edes aloittanut miettimään. Olisi tehnyt mieli itkeä! Mutta ei siinä, ei muutako vain töihin. Ja olin valmis 24.00! Jossain iltakymmeneltä ajattelin, että lähetän käräjäoikeuteen mailin "pitäkää tunkkinne, mulle riittää!" :D

Perjantaina oli myös sikakiire, mutta se onneksi rajoittui vain välille 9-16.00, jolloin luovutin ja totesin, että ei vaan jaksa ja kun ei ihan välttämätön pakko oo enää perjantaille saada mitään valmiiksi, niin jatkan maanantaina. Viikonlopun jälkeen sitten taas oletettavasti jaksaisi painaa iltoja, jos tarve vaatii.

No kuka haluaa arvata, mitä tällainen työläs ja ajoittain tuskanhikeä ja mahdottomiin aikatauluihin turhautumista aiheuttava viikko tekee mun treeni- ja syömisohjelmalle? Aivan oikein, ei mitään hyvää. Ensinnäkin liikunnat jäivät yhtä aamulenkkiä vajaiksi. Ainut paikka sille olisi ollut perjantai-aamu, mutta kolmen 9-23/24 päivän jälkeen en edes harkinnut nukkuvani 6 tunnin unia ja lähteväni aamulenkille ennen töihin menoa. Ja entäs syömiset? No eihän niille mitään aikaa ollut! Helsinkiin en edes lähtenyt raahaamaan pähkinärasiaa ja proteiinijuomatörppöä, koska kannettavaa oli muutenkin niin törkeän paljon. Ja koska ei sinne mitään omia eväitä voinut ottaa, tarkoitti se, että söin sinä päivänä kahdesti ulkona. Tosin ensimmäisen ateriani yritin kasata mahdollisimman lähelle ohjeitani.

Torstai oli helvetillinen. Mä oikeasti juoksin kotiin, lämmitin keiton ja söin sen niin nopeasti kuin pystyin nielemään ja juoksin takaisin töihin. Sitten mä juoksin käräjäoikeuteen. Käräjäoikeudesta mä kyllä kävelin pois, mutta koska tuskakiireessä väsäsin kolmea kirjelmää, havahduin puolelta öihin siihen, että unohdin muuten syödä.

Ja perjantai oli romahdus. Fresita-kuohuviinipullon osalta se oli etukäteen päätetty, mutta ei 150 g sipsien, 1 dipin ja 100 g Geisha-levyn osalta. No niin siinä, se on sanottu. Paheksuvia katseita otetaan vastaan. Tää oli hyvä muistutus siitä, että niin kauan kuin on tasaista, mä kyllä pärjään mutta sitten kun tulee jotain, mikä aiheuttaa tunnekuohua/muuta mielentilaa johonkin suuntaan, niin mä tartun tosi helposti herkkuihin. Tuollaisen "sinkoile tuskassa, kiireessä ja paniikissa joka paikkaan ja taistele kelloa vastaan"-viikon jälkeen musta ei vaan ollut mitään ihanampaa, kuin ensin nukkua töiden jälkeen päikkärit, sitten hakea herkut ja katsella Gossip Girlin 1. tuotantokautta. Se on sellaista teinihömppää, hyvää vastapainoa mun työlle.

Jos joku nyt ihmettelee tuota Fresitaa, niin hommasin sen siis viikonlopuksi ja join sen käytännössä perjantai-illan ja lauantai-illan aikana. Mulla on tehnyt sitä mieli jo viikkokausia, mutta en oo saanut aikaiseksi raahautua alkoon. Ja koska viikolla ei voi juoda ja tulevana lauantaina alkaa se 8 viikon lakko alkoholin osalta, niin halusin tänä viikonloppuna nautiskella tuolla, että pärjään sitten ilman. Vähän niinku Jutta Gustafsberg jossain ohjelmassaan söin Pandan lakupussin ennen dieettinsä alkamista, niin mä nyt sitten join Fresitaa. Ja syön muuten alkavalla viikolla lemppari-eineksiäni (maksalaatikkoa ja tomaattikeittoa) lounaiksi, koska kohta niitäkään ei saa syödä. Tää on kai sellainen henkinen valmistautuminen ohjelman noudattamiseen.

Kuten tuosta ylläolevasta to do-listastani pystyittekin päättelemään, tein myös tänään ensimmäistä kertaa mun liikuntaohjelmassani olevan kuntopiirin. Meinasin kuolla. Tai jos en kuollut, niin huomenna ainakin oon kuollut, jos pitää käyttää käsiä, nousta sängystä, nousta tuolilta tai ylipäätään mitenkään liikkua :D Herran jeeti miten rankka. Syke oli about 180 (osaan arvioida tän, ku se olo oli sama, ku mikä mulla on kun juokseminen on vaikeata. Ensi kerralla tosin mittaan sykemittarilla puhtaasti mielenkiinnosta!) ja pari kertaa piti pitää ylimääräinen tauko, koska silmissä sumeni. Mun ongelma on vähän se, että mua rupeaa oikein rankassa treenissä helposti pyörryttämään. Muut oksentaa, mä pyörryn (tosi noloa ryhmäliikuntatunneilla!). Lääkärin mukaan sillä on jotain tekemistä "lähes anemiani" ja alhaisen verenpaineeni kanssa. No mutta aina kun tokenin, jatkoin vaan niin kauan kuin pystyin. Mikä ei muuten ollut paljon. Punnerruksia en näemmä saanut kuin 14 kerralla. Linkkuja oli ohjelmassa 20 ja mä sain 8. Kyykyt meni kevyesti, tukee mun teoriaa siitä, että vaikka minkälainen tauko, niin mun jalkalihakset on kovassa tikissä. Mutta kokonaisuutena mä oon virallisesti tuhannen rapakunnossa. Mutta eipä hätää, tästähän ei ole suunta kuin ylös. Tiedän tämän kokemuksesta. Sama juttu kuin juoksun kanssa. Mä aikoinaan aloitin sillä, että jaksoin juosta kilometrin. Sinnikkäällä 3-4 kertaa viikossa harjoittelulla mä pääsin lopulta siihen pisteeseen, että jaksoin juosta 15 kilometriä yhteen menoon. Eli nyt pitää vaan sinnikkäästi tehdä, kyllä ne määrät siitä nousee.

Ja vaikka itse treeni oli rankka ja yritin viedä itseäni sietokykyni äärirajalle (koska siellä se kehitys kuulemma tapahtuu), niin sen jälkeen oli kyllä uskomattoman hyvä olo. Jo ihan siinä lattialla vesitörpön kanssa istuessa. Ja vielä parempi kun otin jääkaapista jääkylmää vettä törppöön ja menin saunaan. Pitääkin ottaa tuo itselle porkkanaksi keskelle viikkoa. Jos tekee lihaskuntotreenin niin sitten saa mennä jäävesitörpön kanssa saunaan :D Toki tuo hyväolo itsessäänkin on hyvä kannustin. Muistan, että aikanaan jaksoin juoksemista sillä, että rakastin sen jälkeistä oloa. En itseasiassa tiedä, mihin se juokseminen jäi ja miksi? Nyt pitäis aloittaa taas käytännössä ihan alusta. Tämäkin on jännä juttu. Mä itseasiassa pidin juoksemisesta, vaikka se olikin aina kohtuullisen rankkaa. Mutta juokseminen on jotenkin sellainen juttu, että "kaikki ei siihen pysty". Salilla voi ähistä vaikka minkälaisena ja samaten kävellä. Mutta juosta ei pysty. En oo ikinä nähnyt kenenkään itseäni isomman juoksevan. Sen sijaan usein vastaantulevat juoksijat ovat hoikkia ja oletettavan hyväkuntoisia. Halusin kuulua siihen joukkoon ja siksi opettelin juoksemaan /kehitin itseäni siihen pisteeseen että se onnistui.

Mutta nyt alkaa mennä jo jorinat niin pitkäksi, että parempi jättää tähän. Tämän viikon saldoksi jäi -400 g, koska oli noita syöpöttelyjä ja alkoholia. Kanitickeri pysyy paikoillaan, koska yritin viime viikolla laittaa sen -1,6 ja se vaan näytti -2 kg:tä ja nyt se tilanne on siis -2 kg.

Syömiset:

Tiistai: