Tänään en laitakaan tähän yhtään ruokapäiväkirjaa, vaan säästän ne myöhemmälle. Tämän postauksen mä omistan nyt tilannekatsaukselle, koska kolmasosa etapista on taivallettu mitä siis tulee kiloihin. Elämäntapamuutoksen ollessa kyseessä, ei ole tiedossa päivää, jolloin kuuri loppuisi. Ei ole olemassa päivää "hei nyt mä painan niin paljon kuin halusin painaa, nyt mä voin syödä vähän vapaammin tai nyt mun ei tartte harrastaa näin paljon liikuntaa". Ihmisen peilikuva heijastaa hänen elintapojaan, niinpä jokainen "vapaammin" otettu askel ruokavalion tai liikunnan suhteen, on askel taaksepäin peilikuvan osalta. Sitähän minä en halua. Vuosia konttasin (yritin saavuttaa ihannepainon virallisterveellisellä ruokavaliolla+liikunnalla), nyt opin kävelemään (karppaus + liikunta). Ei ole järkeä palata konttaamaan.
Mutta siis niin, mun tuossa sivussa olevassa kanitickerissä lukee nyt "12 kiloa laihdutettu, 24 kg jäljellä". 1/3 osa takana, 2/3 edessä. Lähdin vaikeasta ylipainosta ja tuo kanitickerin tavoite on 2 kiloa alle mun normaalipainon ylärajan ja se on siis mun päätavoite aluksi. Myöhemmin katson, onko syytä/tarvetta/halua kiristellä se BMI sinne 22 tuntumaan, mutta sitä mietin vasta, kun olen saanut itseni normaalipainoon.
12 kilon laihduttamiseen meni aikaa karkeasti ottaen 16 viikkoa eli 4 kuukautta. Muutos sentteinä on rinnan kohdalta - 3 cm, vyötäröstä - 6 cm ja lantiosta -6 cm. Kuten alla olevista kuvista voitte päätellä, niin myös jaloista, käsistä, kaulasta ja hartioista on lähtenyt senttejä, mutta niitä en ole mitannut, kun aattelin, että niistä on vaikeaa löytää kohtaa, jonka löytäisi tarkasti aina uudelleen.
Jos muutostahti jatkuisi näin hyvänä, mä saavuttaisin normaalipainon 8 kuukauden päästä eli siinä maaliskuun puolessa välissä. Eli 36 kilon kadottamiseen menisi nopeallakin tahdilla kokonainen vuosi. Mutta pidän todennäköisenä, että tahti ei jatku näin kovana loppuun asti. Se "seinä" ja "jumi" tulee ihan varmasti jossain. Toivon vain, että se tulee mahdollisimman kaukana.
Halusin kuitenkin tuoda tässä esiin, että pelkkään muutokseen menee näin kauan, kun lähtötilanne on niin paha, kuin mihin minä itseni päästin. Siinä on rutkasti syytä valita elämäntapamuutokseensa keinot, joita pystyy ja haluaa noudattaa pitkällä aikavälillä. Niin sanotusti "kaksi viikkoa nyt voi seistä vaikka päällään". Mutta vuotta ei kukaan pysty noudattamaan ankaraa linjaa. Siksi niin monet epäonnistuvat. Siksi minäkin epäonnistuin aina ennen.
Tämä 4 kk on pisin aika, minkä olen ikinä elämäntapamuutosta toteuttanut. Tämä -12 kiloa on eniten painoa mitä olen yhdelläkään "kuureistani" koskaan pudottanut. Tosin sanottava on, että pudotin 8. ja 9. luokan välisenä kesänä 12 kiloa 2 kuukaudessa, kun siirryin täydestä sohvaperunasta käymään aerobiceissa 7 krt viikossa. Mutta se oli väliaikainen ja ankara rääkki se ja kun se loppui, kaikki tuli tuplana takaisin. Sen jälkeen olenkin jojoillut koko ikäni BMI 31 ja BMI 34:n välillä. (huomaatteko muuten, vielä on niin isot lukemat, että puhun mielelläni BMI:stä enkä mainitse tarkkoja kiloja, vaikka sen tieten voi laskea itsekin, jos tiedätte kuinka pitkä olen. Saatte kilot siinä noin 12 kilon päästä.)
Eli siis, pisin aika mennyt ja vielä vaan jatkuu. Kiitos sen, että ensimmäistä kertaa mulla on kaikki niin kohdillaan, että suurimman osan ajasta en edes muista laihduttavani ja silti tulosta vaan tulee viikko viikon perään. Välillä vähän heittelee, mutta pitkällä aikavälillä suunta on alas. Ja mä oon varma, että nyt mä onnistun. Siinä kuukauden tai kahden päästä mä oon hoikempi, kuin oon ollut yli 10 vuoteen.
Kevättalvella, mä "mahdun" ekaa kertaa ikinä mun lumilautani painorajoihin. Siitä kerrottakoon, että mulla on lumilauta, jonka maksimipainoraja on 75 kiloa. Mielenkiintoista nähdä millaista on laskea sillä, kun oikeasti painaa sen verran. Onkohan se helpompi vai vaikeampi "ajaa"? Pystynköhän mä ensimmäistä kertaa nousemaan perseeltäni etukautta ylös, kuten veljeni tekee? Nykyään mä kiinnitettyäni jalat lautaan, joudun aina ensin pyörähtämään mahalleni ja sitten siitä punnertamaan itseni polvien kautta ylös. Koska mun vatsalihasten kunto ja läskit ei vaan oo mahdollistaneet sitä, että onnistuis ponnistamaan etukautta ylös.
Niin ja sitten tän kilometrin mittaisen hehkutuksen (mä oon niin onnellinen, että tää onnistuu ja tuloksia tulee) jälkeen, niihin kuviin.
Let me introduce smaller me:
Samat vaatteet, sama paikka. Ja jotta osaatte verrata, niin tässä vielä kukin kuvista lähtötilanteen vastaavan kuvan kanssa vierekkäin.
Edestä. Muutosta huomattavissa, jos katsotte:
- kaula
- hartialinja
- melkein näkyy solisluut
- olkavarret (olkapään ja kyynärpään välinen alue)
- kädet, roikkuessaan rentoina sivuilla, osuu kehoon vasta lantion korkeudella, ei mahan
- housujen kuminauhavyötärö ei kiristä niin paljon, että syntyis tuollaista vekkiä
- reidet osuu toisiinsa aavistuksen ylempänä
+ (ei liity pudotukseen, mut ihonväri on kesälle tyypillinen "rusketun tuosta noin vaan")
Sivusta. Muutosta huomattavissa, jos katsotte:
- leukalinjaa. Ei lähde enää niin vinosti alas.
- kaula
- hartialinja
- koko käsi
- vatsa on vähän litteämpi
- myös selästä on lähtenyt, koska selkää ei näy enää niin paljon tuon käden vieressä
- etureiden yläosa
- pohje (vai kuvittelenko mä vain?)
Takaa. Muutosta huomattavissa, jos katsotte:
- hartialinjaa
- lapaluut erottuu vähän selkeämmin
- rintaliiveistä pienempi vekki
- selkämakkarat pienentyneet, osittain jopa kadonneet
- kädet osuu vartaloon vasta lantion kohdalla
- peppu
- reidet osuu toisiinsa vasta ylempänä
+ (ei liity asiaan, mut hiukset on tietysti pidemmät :D)
Sellaista. Sinänsä muutos on yllättävän pieni, kun kyse on kuitenkin 12 kilosta, mutta kyllä sen eron näkee, kun hakemalla hakee. Mä tuijottelin näitä kuvia tänään ihan onnessani :)
Koskaan ennen mulla ei oo ollut näin konkreettisia todisteita, vaa'an lukemien lisäksi siis, kehon mittasuhteiden muutoksesta. Valokuvia mulla on aina itsestäni ollut, mutta eri tilanteet, eri kuvakulmat ja eri vaatteet on aina tehneet niistä vaikeasti keskenään verrattavia.
Homma jatkuu ja paljon on vielä tehtävää, mutta iloitsen tästä välietapista ja positiivisista muutoksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti