Päivät 125-126, farkku- ja vyöepisodi

Tänään oli taas nähtävillä konkreettisia merkkejä hoikistumisesta, kun viileän päivän koitettua päätin laittaa jalkaani farkut ensimmäistä kertaa varmaan 2 kuukauteen. Tähän asti oon siis ollut varsin pitkälti mekoissa ja sellaisissa capreissa, jotka on joustavaa laatua. Farkut siis ensimmäinen ei-joustava asia pitkään aikaan, minkä puin päälleni. Ja eihän ne ylhäällä pysyneet. 

No ei tässä mitään, muistin että onhan minulla vyökin. Sitä tosin en ollut pitänyt varmaan 4 tai 5 kuukauteen. Ja sen kanssa oli vielä hauskempaa. Se oli ihan suhteettoman ylisuuri. (piti sitten ostaa uusi vyö) Oikein piti ihmetellä, että mitä, tämäkö joskus oli sopiva? Olihan se, nimittäin tuossa oheisessa kuvassa, joka on usean vuoden takainen. Hieman on erilaiset mitat tällä hetkellä... 

 

 Voi elämän kevät ja kaikki kauniit kukkaset, kun mä oonkin ollut pallo. Oonhan mä vieläkin, mutta siis edes vähän edistymistä tuosta on tapahtunut. Ja kaikkein jännintä tässä on niin sanottu läksisokeus. Joku oli keksinyt sille "tieteellisen nimekin" ja ilmoittanut sen syömishäiriöksi. Oliko se joku fatoreksia, jossa luulet olevasi hoikempi kuin olet. Voin rehellisesti sanoa, että luulin tuolloin olevani tämän kokoinen mitä olen nyt. Valokuvat olivat enimmäkseen ikäviä, mutta peilille oli sokea. 

Vaatteiden lisäksi ehkä paras keino tietää, että edistymistä on tapahtunut, onkin se, että nykyään valokuvat minusta on kummasti parempia :D On se jännä... -14 kiloa (tai no melkein, oli tänä aamuna 300g päässä siitä), vaikuttanee asiaan. 

Että itsensä voikin nähdä näin väärin. Siis oikeasti, katsokaa mikä pallo. Ja silti mä luulin olevani "vain näin pallo" kuin mä oon nyt. 

Tuosta ylempänä on myös tuollainen pikkukuva, jossa mulla on jakkupuku päällä. Eikö olekin surullinen makkarankuori? Oli oikein hauskaa löytää tää kuva ainejärjestömme lehdestä, ku olin yliopistossa... :D Vaati jo vähän itseironiaa se tilanne ja kykyä nauraa itselleen. 

Tuosta kuvasta siis välittyy erittäin hyvin se, että jakkupukuja ei kaupoista löydy kuin kokoon 46 asti ja sellaiseen mä oon joutunut itseni tässä vuosien varrella tunkemaan, koska juristeilla tulee yllättävän usein tilanteita, joissa se pitää olla päällä.

Ja kuvitelkaa, mä en vieläkään ole ihan tarpeeksi "hoikka", että tuo kyseinen jakkupuku näyttäis hyvältä. Änkesin itseni siihen viime kesänä, kun olin työharjoittelussa käräjäoikeudessa 14 kiloa painavampana kuin nyt. Ja se ei ollut kaunista katseltavaa. 

Se, että mä oon toistuvasti joutunut tunkemaan itseni aivan liian pieneen jakkupukuun, on pääasiallisena syynä sille, että mä vihaan jakkupukuja. Surullista sinänsä, että ne on mun lähtökohtainen työasu tällä ammatinvalinnalla. Toivon, että asenteeni jakkupukuja ja muita potentiaalisia työasujani kohtaan muuttuu, jahka tästä pienenen niin, että ne jossain vaiheessa näyttäisivät oikeasti jopa hyvältä päälläni. 

 Sitten on vielä tietysti tämä leukalinja. Ylemmässä kuvassa, jossa olen "virallisissa" eli siis partiopaita yms. päällä, on oikein mukava kaksoisleuka. Ällöttävää. 

Huh onneksi ei oo enää. Sinänsä mä olin kuitenkin läpi matkan aika onnekas, että aika vähän mulla tuli kaulaan läskiä. Monilla tulee paljon enemmän. 

Olisin laittanut tähän kuvan vanhoista farkuistakin, jos mulla ois vielä sellaiset. Vanhimmat farkkuni ovat noin 6 kk vanhat. Syy tähän on yksinkertaisesti se, että lihavalla ihmisellä kuluu farkut koko ajan reisistä puhki ja niinpä niitä piti uusia aika nopein väliajoin. Noi mustat farkut on ostettu siinä 2-3 kuukautta sitten ja aiemmin ne pysyivät siis ylhäällä itsestään ja tänään huomasin tarvitsevani vyötä, että ne pysyisivät ylhäällä. Nää ei kuitenkaan ole vielä missään nimessä niin säkit, että tarvitsisi uusia ostaa. 

Se onkin muuten tässä laihtuessa haastavaa. Ku koko ajan pitäis ostaa uusia vaatteita, mutta kun ei millään raaskisi, kun tietää että siinä - 10 kilon päästä suhteessa nykytilanteeseen ne on taas aivan liian isot. 

Sitten viikon liikunnat. Yleensä mä laitan tänne vain kuntoliikunnat, enkä esimerkiksi ollenkaan venyttelyitä tai paikasta toiseen pyöräilemisiä. Ensimmäiset ei oo kaloreiden polttamista ja jälkimmäiset menee kategoriaan arkiliikunta, joten niitä ei passaa laskea kuntoliikunnoiksi. 

Mutta maanantaina oli muutto ja se oli kyllä sen verran hikistä hommaa, että sen kirjasin tänne :D Sellainen tunti 20 minuuttia jatkuvaa tavaroiden kantamista ja samalla rappusten nousemista ylös ja alas, kun kummassakin päässä oli asunto toisessa kerroksessa ja hissiä ei ollut. Kyllä se nyt kerran vuodessa liikunnasta käy. 

Sitten täällä Oulussa on tullut pyörittyä ympyrää niin juosten, kävellen kuin pyörälläkin. Nämä mainitut ovat aina mielenkiintoisia uusissa kaupungeissa, kun siinä on vähän sellaista jännitysmomenttia mukana että "mihinhän tämä tie vie", "löydänköhän mä takaisin" ja "onkohan täällä mitään mielenkiintoista tai varteenotettavaa kuten esimerkiksi kauppa" :D 

Se olikin kävelylenkkini, kun vahingossa löysin siwan tuosta 200 metrin päästä. Noista kilometrimääristä on nyt sanottava, että niistä en ole aivan satavarma, että ovatko oikein. Yritin päätellä niitä lähinnä käytetyn ajan perusteella. Tiedän, että mulla menee santahaassa noin 45 minuuttia juosta 6 km, joten siitä yritin päätellä. Ja sitten mitä tulee tuohon kävelyyn, niin kävelin aika lailla sen tien myötäisesti ja pituisesti, minkä olin auton trippimittarilla mitannut 4 kilometriä pitkäksi. Eli siis kotoa raksilan prismalle. Sitten tulin sieltä takaisin vähän eri reittiä, mutta siellä yhdessä välissä oli kyltti, että "maikkula 4 km" ja mä asun maikkulassa. Saa luvan olla suunnilleen 8 km pitkä lenkki. Pitää sitten ku veli tulee takaisin Ouluun ottaa hänet mukaan, ni hän saa katsoa sillä kännykkänsä satelliittipaikannus-liikuntaohjelmalla kuinka pitkät nää mun reitit tarkalleen on. 

Löysin myös yksi päivä vahingossa sen Iinatin kuntoiluradan, mutta sinne pitäis mennä autolla ja toistaiseksi olen tottunut siihen luksukseen, että lenkki alkaa kotiovelta eikä ajatus siitä, että autolla ajaisin jonnekin, juoksisin ympyrän ja istuisin sen jälkeen superhikisenä autoon, ainakaan vielä kiinnosta. 

Huomenna onkin sitten taas maanantai. Mitenkähän käynee likan. Tuli tässä tänään syötyä illalla vähän tarpeettoman paljon... Mutta kuitenkin, tänä aamuna oli paino -2,6 kiloa suhteessa maanantaihin! Ja omasta mielestäni mä oon jopa syönyt runsaasti täällä. Näin paljonko se tekee, että asuu eri kaupungissa kuin äiti? :D Kerroinkin tästä äidille ja sitten sieltä tuli heti "niin joo, mä kävin sellaisella eurooppalaisella torilla ja ostin sellaista nugaata..." Hip hei! Ongelmahan on se, että mä oon keskiviikosta sunnuntaihin Kokkolassa, ku pitää mennä loppusiivoamaan ja luovuttamaan se entinen asunto ja lisäksi lauantaina on mun ystävän häät. Eli mä asun 5 päivää äidin luona. Apua! 

Loppuun taas tuttuun tapaan ruokajuttuja.

Lauantaina:

- aamupala: vadelmia, partista, vähän kermaa

- lounas: 300 g kanaa, bearnisekastiketta ja salaattia (jäävuorisalaatti, tomaatti, paprika)

- iltapala: 75 g maksamakkaraa ja 1 omena kuorineen

Sunnuntai:

- aamupala: vadelmia, partista, 1 rkl pellavansiemeniä

- lounas: 300 g kanaa, bearnisekastiketta ja salaattia (jäävuorisalaatti, tomaatti, paprika), pieni daim-patukka

- iltapala: 75 g maksamakkaraa, 1 omena kuorineen, 150 g graavilohta (mene ja tiedä miksi oli muka näin nälkä... Mulla on muuten ollut viime aikoina yhä lisääntyvässä määrin nälkä, mikä on musta vähän outoa. Eikö sen pitäis koko ajan vähetä, kun paino tippuu?)