Päivät 107-110, itsensä hyväksymisestä

Taas on huideltu pitkin maita ja mantuja. Eilen olin siis taas Oulussa ja nyt onkin hyppysissä uuden asunnon avaimet ja vuokrasopimus. Vuokrasopimus alkaa 15.7. mutta mä saan halutessani vaihtaa muutaman seinän väriä siellä vuokranantajan laskuun, kunhan itse toteutan muutostyöt, joten tähän lähiajoille on odotettavissa lisää hässäkkää ku mietin, että onnistuisko, milloin ja miten se muutostyö ja milloin mä voisin muuttaa. Uudesta asunnosta kuitenkin myöhemmin lisää, nyt ajattelin paneutua aiheeseen itsensä hyväksyminen.

Katsokaapa ensin tätä kuvaa.

Mitäpä voimme päätellä kuvasta? No tietenkin, että vaikka kohta on lähtenyt jo 12 kiloa, urakkaa on vielä paljon jäljellä. Mutta lisäksi siitä näkee miten tää mun vartalo muuttuu painonpudotuksen myötä. Todellisuus on vaan se, että multa lähtee about ensimmäisenä rinnat kokonaan pois. Entinen poikakaverini kerran mietti ääneen, että erottuisivatkohan rintani paremmin, jos vatsani olisi pienempi. Vastaus on ei, koska jos vatsa lähtee, lähtee myös rinnat. Musta ei koskaan tuu sellaista "hoikka vatsa, mutta rinnat ja peppu löytyy"-tapausta. Ei ainakaan ilman silikoneja, joita en aio laittaa. 

Huomattavissa on myöskin, että mitä enemmän mun pesupallo pienenee, sitä isommilta ja leveämmiltä mun hartiat näyttävät. Sama pätee myös mun jalkojen ja käsien lihaksiin. Tuossa on nyt housut jalassa, mutta siis hoikistumista kun tässä tapahtuu, niin myös mun reisien lihakset on koko ajan isommat ja isommat suhteessa kokonaisuuteen. Peppu onkin sitten varmaan ainut "naisellinen" juttu mussa mihin oon itsekin tyytyväinen. Pakaralihas onkin varmaan ainoita lihaksia, joista mua ei haittaa yhtään, vaikka se on iso ja vahva :D Onpahan ainakin peppu, kun ei mitään muuta oo. 

Yhteenvetona tästä siis: mun vaihtoehdot on joko nainen mallia pallo tai nainen mallia urheilullinen. Ei oo mitään naisellisen pyöreää, on vaan selkeästi läski ja urheilullisen lihaksikas täysin ilman naisellisia muotoja. Ja näistä mun on valintani tehtävä ja mä oon valinnut, että mielummin oon sitten lihaksikas, ku siihen ei liity muita haittoja, kuin se, että mun kroppa ei miellytä niitä miehiä, jotka on sitä mieltä että "naisen pitää näyttää naiselta". Mut enpä mä ole koskaan ennenkään yrittänyt miellyttää ketään ja tällaista elämäntapamuutosta tehdään vain itseä varten. Mulle ei oo paskanvertaa väliä sillä mitä joku muu musta ajattelee. Itsehän itseni kanssa elän ja itseni kannan ja mä oon muutenkin ihmisenä sellainen, että heitän aika äkkiä ihmisiä pois elämästäni jos ei "synkkaa enemmän tai vähemmän täydellisesti". 

Mun on rehellisesti myönnettävä, että mulla oli varmaan 15 vuotta kriisi sen tosiseikan kanssa, että mulle ei koskaan kasvanut rintoja vaikka sitä lapsena tosi kovasti odotin. En ois tarttenut isoja, mulle ois riittänyt esim. B-kuppikin. Sitten ku tajusin, ettei niitä koskaan tuu, niin sitten mä mietin tosi monta vuotta, että laitanko joskus silikonit. Mutta vasta aivan viime vuosina mä oon viimeinkin oppinut hyväksymään itseni tällaisena. Mun ei tartte mahtua johonkin yleiseen muottiin vallitsevasta kauneusihanteesta vaan mun kannattaa hyväksyä se mitä mä oon ja nauttia siitä täysillä. 

En ehkä voi keikistellä naisellisesti ja olla viehättävä ja elegantti. Mutta mä oon tosi vahva ja jaksan tosi paljon. Mä jaksan juosta pitkästi ja kantaa kauppakassini itse. Voin kantaa myös tosi paljon painavampia juttuja kuin muut naiset. Mä oon naisporukassa aina se, johon muut turvaa. Se on ihan imartelevaa, kun muhun luotetaan. Mä uskallan kulkea iltaisin ja pimeillä kujilla, koska tiedän, että osaan ja pystyn tappelemaan tarvittaessa todella kovaa vastaan ketä tahansa vastaan. Kunhan sillä ei vaan ole asetta tai puukkoa :D Sitä tilannetta pitäisi jo pari sekuntia miettiäkin. Mutta niin, jos paeta tarvitsee, niin kyllähän mä juoksen lujaa. Mitä ei ehkä tee se "ei-urheilullinen vaan naisellisen pyöreä"-tapaus.

Mitä sitten ulkonäöllisiin seikkoihin tulee, niin urheilullisena ja helposti lihaksia saavana ihmisenä, mulla on muodot aika kohdillaan, sitten ku läski lähtee. Mulla ei tuu olemaan tasapaksuja, löysiä raajoja vaan lihaksikkuuden takia pieniä kurveja just oikeissa paikoissa ja kaikki on kiinteää. Se on nähtävissä jo nyt, vaikka myös jaloissa ja käsissä on vielä läskiäkin.

Kiinteys onkin yksi liikunnan parhaista positiivisista vaikutuksista ulkonäöllisesti. Pelkällä ruokavaliolla voi tosiaan pudottaa vaa'an lukemia, mutta liikuntaa harrastamalla lähtee turhat hötöt hiiteen. 

Tää on siis mun tilanne. Itsetuntemus ja realistisuus on auttaneet hyväksymään itsensä enkä turhaan ruoski itseäni vaikka en olekaan missään ihannemitoissa. Kehotan kyllä vakavasti samaa muillekin. Että miettisi mikä on tilanne omalla kohdalla, hyväksyisi tosiasiat ja keskittyisi sitten nauttimaan parhaista puolistaan. En sano, että lihava ei saisi laihduttaa, lihavalle laihduttaminen edistää lähes aina terveyttä ja elämänlaatua. Mutta pitää oppia näkemään mitkä asiat korjaantuu painon pudottamisella ja mitkä ei. Muuten ei siellä "maalissa" odotakaan onnellinen sinä, vaan huomaat, että ongelmat eivät kadonneet minnekään. 

 Ruokajuttuja taasen:

Tiistai:

- aamupala: mustikoita, partista, vähän kermaa

- lounas: annos lassakaa

- välipala: pieni pyörremyrsky (=jäätelöannos)

- iltapala: porkkanoita, dippiä ja leipäjuustoa

Keskiviikko:

- aamupala: vadelmia, partista, vähän kermaa

- lounas: annos lassakaa

- iltapala: omena, valkohomejuustoa

Torstai: 

- aamupala: vadelmia, partista, vähän kermaa

- lounas: grillikylkeä, bearnisekastiketta

- iltapala: kirsikoita

Perjantai:

- aamupala: mustikoita, partista, vähän kermaa

- lounas: vähän kasvissosekeittoa Oulun yliopistolla

- lounas2: jättikerroshamppari Raahen Rollsissa (mun piti aluksi mennä työpalaverin jälkeen Oulun subiin syömään salaatti, mutta ku olin jo kerran eksynyt autolla sinä päivänä Oulussa, niin ei kiinnostanut lähteä uudestaan sukkuloimaan kaupunkiin autolla)

- iltapala: jäätelöä 

Okei, huikaisevan terveelliset ruuat perjantaina :D Kompensoin tuota tänään ja huomenna.