Päivä 9

Huh huh, kun oli päivä. Sattui sitten samalle päivälle valmistuminen ja "julkisuus". Nyt voin rehellisesti sanoa, että koko päivän kävin henkistä taistelua itseni kanssa. Nyt vasta tekikin mieli hakea herkkuja. Ne kun ovat aiemmin olleet minulle sellainen juhlistamisjuttu ja mitäpä sitä nyt enemmän juhlistaisi kuin suurimman unelmansa täyttymistä?

Päässäni käytiin siis keskustelua "no kuinka monesti sinä valmistut yliopistosta?" - "hoikat ihmiset ei palkitse itseään ruualla". Old habbits die hard. Loppujen lopuksi kävi niin, että illalla kävin kahvakuulatreenin tehtyäni äidin kanssa hakemasta subista salaatin (joka periaatteessa on herkku, mutta osittain oikeasti myös ihan ruokakin) ja sitten sen päälle söin 2 dl cappuccinojäätelöä. Sen verran siis tuli loppuunsa sorruttua herkkujen puolelle. Huomenna tulee tuomio puntarista, mutta jotenkin ajattelisin, että koska tänään on ruokana ollut niin paljon salaattia, ettei toi maailmaa kaataisi. Ainakin toivon niin. Ja kuluttihan se kahvakuulatreenikin 400 kaloria... Huomaatteko, selittelen hieman itselleni. Olisi ollut paljon hienompaa todeta, että en sortunut.

Vaikka tänään kävi nyt näin, yritän päässäni kovasti tehdä töitä sen eteen, että pääsisin irti niistä "henkisistä kahleista" mitkä minulla on suhteessa ruokaan ja jotka ylläpitävät vääristynyttä suhtautumista ruokaan. Yksi on tuo äidin luona syöminen (siitä oon toistaiseksi suoriutunut ihan kunnialla), sitten on tää palkitsemisjuttu (joka ei nyt aivan kohdilleen mennyt) ja kolmas on sitten muut tunnetilat, kuten esimerkiksi masennus, viha ja tylsyys. Niissäkään ei ole vielä tullut sortumisia. Mutta vaara on olemassa vielä.

Aina kun puhutaan laihduttamisesta, hoetaan että syö vähemmän ja liiku enemmän. Tuossa unohtuu niin helposti se, että tärkeintä on päästä irti niistä henkisistä kahleista, jotka aiheuttavat ylensyöntiä ja/tai liian vähäistä liikkumista. Hokemalla "syö vähemmän, liiku enemmän" lääkitään vain seurausta, mutta syy jää hoitamatta, joten siksi seuraus "uusiutuu". Jos itseään ei opeta pois ruualla palkitsemisesta, on vetämässä herkkua aina kun on vähänkään aihetta olla tyytyväinen itseensä. Jos itseään ei opeta pois ruuan syömisestä masentamisen ja vihan yhteydessä, on hakemassa herkkuja aina kun kohtaa vastoinkäymisiä. Ja niitähän elämässä riittää. Jos itseään ei opeta pois tylsyyteen syömisestä, niin... Pointti ymmärretty varmaankin.

Tämän takia minun mielestäni pitäisi enemmän painottaa joka paikassa, miten paljon päänsisäistä työtä on tehtävä, ihan yhtä lailla kun konkreettisesti oikeasti syötävä kevyemmin ja liikuttava enemmän. Jos päänsisäiset jutut ovat kunnossa, elämänhallinta ja pysyvä elämäntapamuutos eivät kaadu kissanristijäisiin, onnistumisiin, vaikeuksiin tai vaikkapa siihen pahamaineiseen jouluun.

Jokatapauksessa, päivän murkinat kokonaisuudessaan olivat:

-aamupala: 1 dl mustikoita, partista, kermaa ja pellavansiemeniä

-lounas: lohirullia (75 g graavilohta, n.100g savulohituorejuustoa, lehtisalaattia ja tilliä) sekä kreikkalaista salaattia (jäävuorisalaatti, kirsikkatomaatti, fetaa, oliiveja, punasipulia)

- päivällinen: subin kanateriyakisalaatti (kanateriyakia, jäävuorisalaattia, punasipulia, paprikaa, suolakurkkua, oliiveja, jalapenoa, juustoa, southwest-kastiketta) ja 2 dl cappuccinojäätelöä.

Kuvaa ei nyt ole siitä jäätelöstä, kun söin sen äitillä ja kamera oli unohtunut kotiin. En tiedä milloin mä opin kantamaan sitä mukana? Kaiken lisäksi nyt olisi ollut hauskat näkymät kuvattavaksi äidin keittiön ikkunasta, kun taivas oli aivan siniharmaa ja kerrostalot oransseja laskevan auringon värjääminä. Onneksi kuitenkin sain äidiltä tänään valmistumisen kunniaksi tuon liljan, niin pystyi edes siitä ottamaan kuvan. Tosin sekin näin illalla. Muistutus siitäkin itselleni, ota kaikki kuvat päivänvalon aikaan, jos se vain on mahdollista.

Toinen juttu, mistä sai hyvällä tekosyyllä kuvan tänne, on tämä laukku :D Se on nimittäin minun palkitsemiseni itselleni suoritetusta tutkinnosta. Se ei nyt varsinaisesti ole bolognanpunainen (oikeustieteen väri) vaan fuksian värinen, päivänvalossa hieman vaalemman sävyinen kuin tuossa. Se on yritys opetella hoikkien ihmisten palkitsemistapoja ja tulee siis aina merkkaamaan minulle valmistumista oikiksesta. Sinänsä ei nyt tarvitse kauhistella siellä, että olisin kauhea materialisti, tämänkin jälkeen minulla on laukkuja "vain" 10 :D Miehille tiedoksi, että siihen mahtuu siis partiolaukku, jota vedetään mukaan eräoloihin yms. metsässä örveltämiseen, treenilaukku, työlaukku (käytetään töissä, kun pukukoodi on jakkupuku ja tilanne mahdollisesti jopa oikeudenkäynti) jne. Niin ja erilaisten olosuhteiden lisäksi laukkuihin pitää tilanteesta riippuen mahtua eri määrä sisältöä. Tarvitaan siis isoja, keskikokoisia ja pieniä laukkuja. Laukkuja vaan tarttee olla eri tarkoituksiin. Ihan niin kuin on kenkiäkin. Tarttee juoksukengät, kumisaappaat, sandaalit, korkokengät, sisäpelikengät, peruskaupunkikengät ja vaelluskengät. Tuossa oli muuten lueteltu mun kaikki kengät. Omistan kutakin laatua yhden parin. Tänä kesänä voisin jopa ostaa omat crocsit (tai siis halvat kopiot niistä), ettei aina tarvitse pölliä muiden (helposti jalkaan laitettavia) kenkiä juhannuksena mökillä :D

***

Edellisessä postauksessa mietin sitä ruokalistan laajentamista. Mari ja Satu vinkkasivatkin tuonne kommenttiboxiin sen kesäkurpitsalasagnen, niin ajattelin, että kokeillaanpas sitä ensi viikolla. Kun tämän viikon ruokavärkit siis olen jo ostanut. Mulla on resepti karppaus.info-sivuilta, mutta jos se on käävänmakuista, niin sitten Satu saa varautua henkisesti, että mä kysyn sitä sun reseptiä :)