torstai 29. maaliskuuta 2012

Päivä 11

Nyt alkaa möröt hiipiä näköpiirissä. Herkkumöröt nimittäin. Jokainen joka on enemmän tai vähemmän riippuvainen herkuista, tietää, että kun niistä yrittää olla erossa ja onkin erossa, niin jossakin kohtaa tulee se hetki, kun niihin taas sortuu. Ja osa pelkää, että jos pitkittää kohtuuttomasti odotusta, niin sitten kun niihin sortuu, ostaa kerralla ankaran mätön ja joutuu taas ankaraan putkeen.

Noh, siellähän ne möröt nyt taas ovat, tässä parin päivän aikana huomannut, että ajatukset käyvät yhä useammin herkuissa, vaikka monta päivää meni kuin vettä vaan eivätkä ne edes käyneet mielessä. Tänään otin siis tietoisen riskin ja samalla kun hain postista oikeustieteen maisterin tutkintotodistukseni, nappasin mukaan kaupasta 100 g 70 % minttusuklaata.

Otin sitä välipalaksi teen (ilman makeutusta) kanssa yhden palasen, eli 10 g ja kaloreita siitä tuli sitten 60 kcal. Karppiruokavaliossa on periaatteessa sallittu tumma suklaa pieninä määrinä, kunhan prosentteja on se vähintään 70. Tämä oli nyt sitten sen mukainen ratkaisu ja yksi pala nyt tuskin maailmaa kaataa, mutta torjuu kyllä hyvin suklaanhimoa. Näinkin vahvassa suklaassa on tosiaan se etu, että se jotenkin puree paremmin himoon, kuin esimerkiksi maitosuklaa, jota onnessaan vetelisi vaikka sen 200g levyn jos saisi. Muistan kun serkullani oli kerran mökillä jotain venäjältä tuotua lähes 100% suklaata ja rehellisesti sanottuna ikinä en ole maistanut mitään niin kamalaa ja sen jälkeen ei pitkään aikaan tehnytkään mieli suklaata :D

Suklaan kanssa on siis joku kumma juttu, että sitä alkaa tekemään mieli, jos sitä ei ole saanut, mutta sitten juurikin tällainen palanen tyydyttää sen mieliteon. Suklaanhimo ei siis ole samanlaista kuin muiden herkkujen (etenkin sipsin, joillakin henkilöillä karkin) himo, joka vaatii tyydyttyäkseen melkoisen määrän herkkua. Noh, olen tyytyväinen tämän päiväiseen torjuntavoittoon.

Muuten tämän päivän murkinat olivat:
- aamupala: 1 dl mustikoita, partista, kermaa ja pellavansiemeniä
- lounas: fajitakanaa 200g, jäävuorisalaattia, tomaattia ja ananasta
- välipala: kuppi teetä mustana ja 10 g tummaa suklaata
- iltapala: proteiinijuoma ja 1 omena kuorineen

Ruokavalioni on nyt ollut erilaista kuin syksyllä, koska syksyllä söin selvästi rasvaisempaa ruokaa (esimerkiksi kerran viikossa rasvaista grillikylkeä n. 300 g) ja vähemmän hiilihydraatteja. Syksyllä en syönyt hedelmiä ollenkaan muuten kuin vähän vesimelonia salaatin joukossa. Nyt olen syönyt sitten vähärasvaisempaa ruokaa ja enemmän hiilihydraatteja, kun esimerkiksi tänäänkin meni purkillinen ananasta ja omena. Täytyy katsoa miten tämä toimii. Painon lasku hidastui jo, mutta on kyllä edelleen laskusuuntainen -4 kilossa mennään tällä hetkellä.

Täytyy todeta tästä rasva-hiilihydraattijutusta, että sitkeässä ovat vanhat uskomukset, tottumukset ja "yhteiskunnallinen painostus". Vaikka tiedän kyllä tarpeeksi kehon toiminnasta opiskeltuani asiaa syksyllä ja tiedän, että kun keho on ketoosissa, rasva suorastaan valahtaa kehosta pois, niin siltikin vielä joku pikkupiru päässä ajattelee, ettei ole niin kamalaa vähentää rasvaa ja lisätä hedelmiä, niin kuin minä nyt olen tehnyt. Ja siis fakta on, että minun kehoni nyt vaan on laatua paha insuliiniresistenssi, joten mitä vähemmän minulla menisi hiilareita, sitä parempi se olisi. Pitäis varmaan lukea taas se ruokavallankumous läpi, niin vois hakata itseään tieteellisillä faktoilla päähän, niin ei tarttis välittää yhteiskunnan painostuksesta. Siis sellaisesta hiljaisesta. Ei kukaan ole minulle tullut saarnaamaan, että syöt epäterveellisesti. Mutta joka paikka toitottaa, että leipä ja hedelmät on terveellisiä.

Minun fysiikan kannalta leipä ei ole, etenkin kun on epäilys siitä keliakiasta, joka pitäis kai ihan oikeasti kyllä testatakin. (asiasta lisää täällä: http://www.keliakialiitto.fi/liitto/keliakia/keliakia_sairautena/oireet/ ) Tai no mitä tuolla lueskelin, niin löytyisköhän sitä enää, ku mä oon käytännössä syönyt gluteiinittomasti tässä ties kuinka kauan. Eikä mulla ole ollut oireitakaan sen jälkeen, kun skippasin viljat. Eikä joku ohutsuolen tähystys kiinnosta...

Pahoittelen, sitä viime juhannusta. Silloin en vielä tiennyt, että se on vehnä joka mut tappaa ja lätyissä oli vehnää... Eli ruuassa ei ollut mitään vikaa, minun kehossa oli. Tää ei aina ole mulla ollut, mutta se on viimeisen noin vuoden aikana tullut. Aivan kuten mun "eläinallergiakin". Enkä tiedä yhtään, että miksi. Tänä juhannuksena tuon joka tapauksessa tuliaisina gluteenittomia jauhoja, että voin nauttia taas vaarin lätyistä :D Ne eivät maistu mitenkään erilaisilta suhteessa normijauhoihin. Tai eivät ainakaan maistuneet, kun hiihtolomalla tehtiin äidin kanssa niistä pannukakkua.

Ja mitä tulee lättyihin, niin ok, eivät ole karppiruokaa, mutta mä syön niitä vain kerran vuodessa juhannuksena, joten siihen tuskin maailma kaatuu :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti