Päivä 5

Haa! Perjantaista selvitty! Tää on hyvä. 

Kahvakuulatreeni jäikin sitten huomiselle, kun käytiin tänään äidin kanssa vesijuoksemassa. Eli haa siksi, että nyt on selvitty kunnialla illasta äidin kanssa. Käytiin vesijuoksun jälkeen hakemassa subwaysta salaatit, yksi niistä sallituista herkuista, joita voi syödä hyvällä omalla tunnolla, ja siihen se jäi :)

 Kokonaisuutena päivän ruoat olivat:

-aamupala: luonnonjugurttia, 1 dl mustikoita, pellavansiemeniä (tuossa kuvassa, en nyt osaa jugurtin määrää sanoa, mutta tuon astian tilavuus on 2,5 dl)

- lounas: annos kaalipaistosta (n.130 g jauhelihaa, 1 rkl majoneesia, ankarana sipulia ja kaalta)

- välipala: noin 3 dl (heitän arvion nyt yläkanttiin, kun en ole varma tarkasta määrästä) "rahkajuttua" (jossa oli siis maustamatonta rahkaa, maustettua rahkaa ja vähän vaniljakastiketta). Värkkäsin huomiselle jäähdykettä, kun kaverini tulee kylään, niin tuon verran jäi yli, joten napsin sen menemään välipalana.

- päivällinen: subwayn teriyakikana-salaatti (teriyakikanaa, jäävuorisalaattia, vihreää paprikaa, punasipulia, suolakurkkua, mustia oliiveja, jalapenoa ja southwest-kastiketta)

Pitikin muuten mainita, että eilen ei tarvinnut illalla nälkää kärsiä, kun oli iltapalana ollut niitä lohirullia :D Ja myöskään yöllä eivät vaivanneet painajaiset karkin ostamisesta. Parasta oli kuitenkin, että huolimatta "runsaammasta" syömisestä, paino jatkoi laskukiitoaan. 

Mutta toisaalta se on aika normaalia tällaisessa aika vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa, että ensimmäisen viikon aikana lähteekin nesteitä kehosta noin 3 kilon edestä, kun kehon hiilihydraattivarastot pienenevät ja käsittääkseni hiilihydraatit sitovat kehoon jotenkin nestettä. Joka tapauksessa tänä aamuna oli maanantaihin verrattuna tiputusta jo 2,6 kiloa. Mutta nesteistä siis varmasti kyse suurimmaksi osaksi.

Ruuasta on yleisesti ottaen todettava, että olen aika iloinen, että salaatit ovat alkaneet todenteolla maistumaan. Suuren osan elämästäni en ole nimittäin syönyt ollenkaan kasviksia ja sitten tuossa oli aika pitkä välivaihe, jonka aikana tarvitsin salaattiin aina vesimelonia tai ananasta, että sain vihreät osat alas. Nyt ei enää tarvitse. Salaatinkastikkeista en ole koskaan pitänyt. Ainut poikkeus on tuo Subwayn southwest-kastike. Muuten syön aina salaattini ilman kastiketta ihan vain siitä syystä, että en pidä salaattikastikkeiden mausta.

Niin joo, sitten pitikin näyttää yksi kuvakaappaus, minkä otin eräältä keskustelufoorumilta eilen: 

Tuossa on kyllä harvinaisen hyvin kiteytettynä se, miksi osa lihavista ihmisistä ei laihduta, vaikka he eivät olisikaan tyytyväisiä omaan ulkomuotoonsa. Tuo saattaa myös olla osana alitajuisena syynä. Ja tuo on myös se mihin monella homma kaatuu. 

Laihtuminen vaatii pysyviä elämäntapamuutoksia. Siten ollen se vaatii näin lihavan näkökulmasta uhrauksia. Uhrattava on se nautinto, minkä niistä sokerisista ja rasvaisista herkuista saa. Tosin karppaamalla rasvasta ei tarvitse luopua, mutta eipä sitä kuitenkaan kovin kummoisia määriä voi syödä, jos toivoo laihtuvansa. Ja kun kiellettyjen listalla on hiilihydraatit (kasviksia, marjoja, hedelmiä ja maitotuotteita lukuunottamatta), niin syötävien listaltahan lähtee kokonaan: suklaa, sipsit, karkit, jäätelö, leivonnaiset, pizza, hampurilaiset, mehut, limsat, alkoholi kaikissa muodoissaan, pasta... Keksiikö joku vielä jonkun herkun, joka olisi iso ongelma painolle, mutta jota tuossa listassa ei ole? Onko ihmekään, että karppaus on niin tehokasta, kun noista kaikista pitää luopua? :D 

Loppujen lopuksi kyse on valinnoista. Et voi saada molempia. Tietenkin laihtuminen ja normaalipainossa eläminen eivät välttämättä vaadi ikuista täyskieltoa mainittuihin herkkuihin, mutta ihan hirveän radikaalia vähentämistä ne vaativat. Verrokkikohta: jos meillä oli äidin kanssa polly-karkkeja, se pussi tuhottiin tunnissa, maksimissaan kahdessa. Kun hoikalla ystävälläni oli polly-karkkeja, hän söi niitä koko illan aikana vain 3 kpl. Huomaatte eron. Naureskelen täällä, että nyt varmaan sekä normaalipainoiset että hieman isommat lukijat siellä pyörtyvät siitä, mitä määriä se toinen ryhmä syö :D Ja pitää tuosta hoikasta ystävästäni vielä mainita, että hänellä on karkkipäivä kerran viikossa. Ja isommat ihmiset... syövät kyllä herkkuja useamminkin kuin kerran viikossa ja määrissä puhutaan todennäköisesti pikemminkin sadoista grammoista kuin muutamista kappaleista. Enkä tarkoita kappaleella nyt yhtä fazerin sinistä! 

Sitten on aina se liikunta. Sanokaa mitä sanotte, mutta liikunta ei laihduta. Ei oikeasti. Se mitä se kuitenkin tekee, on ruokahalun pienentäminen, kehon kiinteytyminen, lihasten kasvu, kunnon ja jaksamisen yleinen lisääntyminen ja lukemattomia muitakin terveyshyötyjä. Kun sanon, että liikunta ei laihduta, tarkoitan sitä, että liikunnan kuluttamat kalorimäärät ovat niin pieniä suhteessa siihen, mikä kalorimäärä tulee ruuan mukana alas, että asialle ei juuri ole merkitystä. Koska silloin, kun ihmisellä on paino-ongelmia, on hänen ruokamääränsä niin valtavat, että liikuntaa saisi olla ihan älytön määrä, että kulutus vastaisi syötyä määrää. Esimerkiksi 200 g suklaata tarkoittaa noin 1000 kaloria, mikä puolestaan esimerkiksi minun painollani ja kunnollani tarkoittaa 10 km juoksulenkkiä. Ja kuinka moni ylipainoinen ihminen oikeasti juoksee 10 km jokaista 200 g suklaata kohden? Melkein sanoisin, että ei kukaan. Koska jos he niin tekisivät, he eivät olisi ylipainoisia. (sivuseikkana mainittakoon, että koko viime kesän aikana minä juoksin ehkä 3 kertaa 10 km lenkin. Yleensä juoksin vain 6 km.)

Minä mietin kauan, että miksi olen vieläkin ylipainoinen, vaikka olen muuten kyllä saavuttanut elämässäni (työpaikkaa lukuunottamatta) kaikki ne asiat, joita olen tavoitellut. Uskon, että viime aikoihin asti, en ole ollut valmis uhraamaan nautintojani (eli herkkujen mässyttämistä) sen eteen, että saavuttaisin hoikemman olomuodon. Kyllähän tässä vieläkin luopua täytyy, mutta helpottavaa kuitenkin huomata, että pitkät jaksot ilman sokeria ovat aiheuttaneet sen, etten juuri pidä karkkien tai leivonnaisten mausta. Lisäksi kasvikset ovat alkaneet maistua, kuten ylempänä mainitsinkin. Eli niiden syöminen ei ole enää läheskään sellaista pakkopullaa mitä se oli joskus. Myös leivästä luopuminen kokonaan on onnistunut hyvin, koska olen löytänyt aamupalan, jota jaksan syödä aamusta toiseen. Aivan kuten söin noin 25 vuotta joka aamu 2 ruispalaa milloin milläkin päällyksellä. 

Siksi tuolla yläbannerissa muuten onkin kuva aamiaisestani. Se on yksi ratkaisevia asioita, jotka ovat "tällä kertaa" toisin. Aiemmat yritykseni syödä leivän sijasta puuroa ovat aina kaatuneet siihen, että a) puuro maistuu lähtökohtaisesti pahalta b) puuro pitää minulla tosi kehnosti nälkää. Noin 2 tunnin päästä puuron syömisestä on taas nälkä.

Mutta kaiken kaikkiaan, tarvitaan halua saavuttaa lopputulos ja halua luopua asioista, jotka olivat ennen tärkeä osa elämää. Halu lopputulokseen minulla on ollut aina, mutta viimeinkin minulla on myös valmius tehdä uhraus. Luopua minulle ennen niin tärkeistä asioista.