Tänään värkkäsin pitkästä aikaa "kanateriyakiwokkia" ja muistin sitten syödessäni, miksi siitä on pitkä aika kun tätä viimeksi tein. Tässä ruuassa maustaminen on nimittäin taitolaji.
Valmistus on kaikessa yksinkertaisuudessaan helppoa:
paista kana ja lisää sekaan pilkotut kesäkurpitsa, paprika, punasipuli ja neulapavut. Vaikeus alkaa kohdasta "mausta sörsseli syötäväksi". Nyt tuli liikaa tuota kastiketta, joten se on vähän liian makeaa, mutta no can do, tätä syödään nyt sitten kolme päivää.
Voisi ehkä kokeilla jotain muitakin maustamiskeinoja. Mitenkähän esimerkiksi soijakastike ja vaikka jotain maustetta perään toimisi? Täytyy vähän kehitellä. Alunperinhän keksin tämän, koska subwaysta saa patonkeja ja salaattia kanateriyakilla ja se on ehdoton lempparini, joten ajattelin, että tämä voisi toimia. Ja on se pari kertaa aeimmin toiminutkin, mutta nyt meni maustaminen päin mäntyä niin... kokeilen ensi kerralla jotain uutta.
Tämän päivän murkinat olivat siis:
- aamupala: 1 dl mustikoita, partista, kermaa ja pellavansiemeniä
- lounas: annos kanateriyakiwokkia. Ei erikseen kasviksia, koska tuo sekoitus itsessään koostuu enimmäkseen kasviksista (kesäkurpitsa, paprika, punasipuli, neulapavut).
- iltapala: proteiinijuoma + 1 omena kuorineen
Hei ja sulkahattuun! Kaapissa on suklaata, siis sitä tummaa suklaata, mitä ostin eilen, enkä minä koskenut siihen tänään ollenkaan! Eikä edes tehnyt mieli herkkua tänään. Jee!
Eilen tein kahvakuulatreenin ja tänään pidin sitten välipäivän liikunnasta.
Sitten voisikin ottaa aiheen astiat viimeinkin käsittelyyn. On pitänyt jo pari päivää :)
Siinä missä asuntoni onkin vähän sekamelska, astiastoni ei ole, vaan olen vuosien varrella koonnut kokoelman Arabian KoKo-astioista ja pidän kokoelmastani ihan todella. Olen siitä outo otus, että kauniit astiat saavat minut hyvälle mielelle ja tykkään katsella niitä :D Tykkään KoKo:sta koska se on värikäs ja siinä pystyy yhdistelmään osasia erilaisiksi kokonaisuuksiksi. Niin kuin esimerkiksi yllä olevassa kuvasta voi havaita, syntyy eri kokonaisvaikutelma riippuen siitä minkä väriseen aluslautaseen kupin yhdistää. Huomaan syksyisin ja talvisin käyttäväni paljon ruskeaa aluslautasta ja keväällä ja kesällä sitten raikkaampia kokonaisuuksia.
Teekupposten lisäksi löytyy sitten 8 kpl tuollaisia pieniä jälkiruoka/aamupalakulhoja 2,5 dl tilavuudessa, 4 kpl isompia kulhoja 0,5 dl tilavuudessa, jotka ovat oikein hauskoja astioita keittoruuille tai sitten omenapuurolle. Nyyh, sitä mä muuten kaipaan. Sellaista maidosta, omenasta, kaurahiutaleista, sokerista ja kanelista tehtyä ihanuutta. Ehkä mä joku kerta tietoisesti herkuttelen tekemällä sitä... :D
No mutta, pääsyy astioideni esittelylle ei ollut se, että ne ovat taivaallisen ihania, vaan se, että ne ovat myös oikean kokoisia. Astioiden koolla on nimittäin merkitystä siihen, minkä kokoisia annoksia tulee lappaneeksi suuhunsa. Tuon lautasen läpimitta on 23 cm ja se on tietääkseni pienimpiä markkinoilla olevia ruokalautasia. Eli vaikka mun ruokakuvat joskus näyttävätkin siltä, että sitä on kamala määrä, niin se on osittain optinen harha, koska lautanen on niin pieni. Toinen syy on tietysti se, että koska pääsääntöisesti syön vain 3 kertaa päivässä ja usein vain yksi niistä ruuista on "ateria", niin silloin se ateria on tilavuudeltaan vähän isompi kuin mitä todennäköisesti on niillä ihmisillä, jotka syö kahdesti päivässä aterian ja siihen päälle vielä mahdollisesti välipalan ja iltapalan.
Hyvä on myös tuon pienemmän kulhon tilavuus. Oikein pätevä aamupalalle ja sitten satunnaisiin jälkiruokiin, niin kuin nyt esimerkiksi siihen jäähdykkeeseen, jota värkkään taas sunnuntaiksi. Edelliselle vieraalle se kelpasi jopa jäisenäkin, joten kehtaa kokeilla toisillekin ihmisille :)
Ja sitten vastaavasti, hyödyllisten aineiden nauttimisastioiden pitää olla isoja. Tadaa: se on mun jäänallemuki. (jäänalle on sympaattisempi kuin jääkarhu) Eli mun "vesilasi". Se vetää puoli litraa ja se on ollut koko opiskeluaikani mun vierellä suurimman osan päivästä ja sitten mä hörpin siitä vettä menemään vähän väliä. Jotenkin mulle on muodostunut tavaksi, että aina jos on jokin haastava ajatusongelma, niin minä juon vettä. Voitte kuvitella, että tuota tarvittiin, kun tein gradua. Kesätöissä mulla oli vastaavasti sitten vesipullo jatkuvasti työpöydän kulmalla.
Juon ihan hirveästi vettä, varmaan keskimäärin 4-5 litraa vuorokaudessa. Äidille kun kerroin tämän aiemmin, hän kauhistui ja käski vähentämään veden juontia. No minä sitten vähensin. Ja vetelin sitten aikani buranaa päänsärkyyn ja levolacia ummetukseen. Ja päätin, että juon vettä tasan niin paljon kuin hyvältä tuntuu. Niinpä siis palasin tuohon 4-5 litraan päivässä ja ei ole ollut ummetusta eikä päänsärkyä. Ja veikkaan, että se, että mulle riittää näin "vähäinen" määrä ruokaa, johtuu tästä veden juonnista. Nälkää siis en ole tänäänkään kärsinyt, vaikka taas näyttää määrät "paperilla" vähäiseltä.
Sellaista tänään. Huomenna yritän selvitä leipomisintoisen ystäväni syntymäpäivistä mahdollisimman vähillä "vahingoilla" :D Wish me luck!
***
p.s Onko Joukolla muuten vielä jäänallemuki tallella? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti