Päivät 102-104, pieniä ja isoja asioita onneen

Veljelleni selitin muistaakseni autossa matkalla Oulusta kotiin, mä oon siitä hassu tapaus, että mä oon koko ajan onnellinen, vaikka periaatteessa mulla olis elämässä aihettakin olla onneton. Jos ihmiseltä kysyy, mikä on tärkeintä, aika nopeasti tulee terveys. Hep, menetetty. Tai ainakin sen osalta, että on hermovamma, jonka paraneminen on niin hidasta, että laskin olevani 70-vuotias, kun se ois taas kondiksessa. No entäs kuinka korkealle teidän arvoasteikossa menee työpaikka? No sitäkään mulla ei ollut ja silti jotenkin olin perusonnellinen.

Mä oon onnekas siinä suhteessa, että mä oon onnellinen tosi pienistä jutuista. Ja vaikka moni niistä onkin materiaa, niin hei, ne on jo mulla. Mä en koko ajan keskity siihen mitä haluan, vaikka mullakin on sellainen lista asioista mitä haluan (esim. macbook pro, järkkäri ja yhteensopivat tyylikkäät huonekalut). Mä oon suunnattoman onnellinen esimerkiksi mun kauniista astioista. Eli joka kerta kun mä syön tai juon, mä katselen mun astioita ja oon tosi onnellinen, että ne on niin kauniita. 

Samaten lähes joka kerta lenkille lähtiessäni mä mielessäni iloitsen siitä, kuinka ylikätevä mun pienempi ipod on. Niin ja oon aivan syvästi rakastunut tähän mun turkoosiin trenssiin. Oonkin varmaan ainoa joka ei ole harmitellut kylmää kesäkuuta. Mullehan se sopii kuin nenä päähän, koko ajan on ollut sopiva sää pitää ulkona trenssiä!

Verratkaa muuten tuossa ylhäällä olevaan kuvaan. Vyö on nyt kolmannessa rivissä reikiä ja mun mielestä muutenkin vähän solakampi olemus :) Olin myös huomaavanani niistä polttareissa otetuista kuvista, että pienentymistä näkyy. No paras onkin, ku kohta on 12 kiloa lähtenyt :D

Tuossa kuvassa on myös vasta itseleikattu otsatukka. Siinä on säästänyt ihan miljoonasti rahaa, kun osaa itse leikata sen. Ja mä oon tosi tyytyväinen tuohon hiusratkaisuun. Mä oon suurimman osan elämästäni ollut ilman otsista ja se ei passannut mulle yhtään, ku mulla on niin korkea otsa. Onnen aihe myös siis se, että on löytänyt toimivan hiustyylin ja osaa itse ylläpitää sitä.

Uskon vakaasti, että hyväntuulinen ja onnellinen ihminen vetää puoleensa hyviä juttuja. Niin nimittäin kävi mullekin. Isossa ja pienessä mittasuhteessa.

Puhuin aiemmin siitä iPod-telakasta, mikä mun on pitänyt hommata jo vuosia. Vaan missään ei oo ollut sopivaa ja tarpeeksi nättiä. Ja tadaa, tiistain veljeni veti Oulun asunnossaan esiin oman ipod-telakkansa ja sanoi, että saan sen määrittelemättömäksi ajaksi lainaan, kun hän ei itse sitä tarvi, kun hän kuuntelee aina musaa tietokoneelta. Mä sain siis täydellisen iPod-telakan ihan ilmaiseksi!

Katsokaa nyt sitä. Niin yksinkertainen. Niin kaunis. Siinä on valkoistakin, johon mä aion sisustuksessani keskittyä jatkossa. Ja ennen kaikkea iPodin virta ei kulu yhtään ku se on siinä, se itse asiassa latautuu ollessaan siinä. Ja tuosta saa halutessaan suuremman volumen kuin mitä olisi saanut liittämällä iPodin suoraan tietokoneen kaiuttimiin. Harmi, ettei tuota ollut vielä silloin polttaripäivänä. Silloin ois voinut olla tosi jees saada sitä klassista musaa siellä saunassa kovemmalle. Mulla oli nimittäin siellä pukuhuoneen puolella kannettava, johon olin kytkenyt iPodin ja se kuului sitten vaimeasti taustalla sen lasioven läpi 

Toinen pieni kohtuu-uusi asia, mistä mä oon onnellinen, on tää muistivihko. Niitä on mulla itse asiassa kaksi, mutta käytän toisen ensin loppuun ennen kuin siirryn toiseen. Mullahan on 3 muuten identtistä käsilaukkua, jotka eroavat väreiltään (ne laukutkin on yksi mun onnellisuuden aihe. Tosi sopivan kokoisia ja kiva kun on eri väreissä, niin saa tehtyä erilaisia asukokonaisuuksia). Ja tuo muistikirja on ihan täydellisen kokoinen tuohon pikkutaskuun mahtumaan. Muistikirja tuleekin tarpeeseen nykyisessä tilanteessani, kun elämä on mennyt aika ennalta-arvaamattomaksi. Esim. sen psykologin ajankin niihin työpaikkaan soveltuvuustesteihin jouduin sopimaan istuessani autossa ja tuohon mä sitten puhelun lomassa raapustin sovitun tapaamisajan ja itselleni ohjeet, miten löytää perille. Lisäksi mulla tarttee olla lähellä joku vihko koko ajan, koska ikinä ei tiedä, milloin tulee huippuidea kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tänäänkin keksin vahingossa yhden tosi hyvän jutun mun tulevaan työhön liittyen.

Ja siitä päästäänkin sujuvasti siihen isoon asiaan, joka lisää onnellisuutta. Mä nimittäin sain työpaikan! Siis kuinka mahtavaa. Oman alan työpaikka, mun titteli on tästä lähtien lakimies työttömän sijaan. Ja palkka on oikein bueno. Siis suurin palkka mitä mä oon ikinä saanut, oli joskus lukion aikana, kun olin kaupungilla kesällä ja kuukausipalkka oli 800 euroa kuussa. Sen jälkeen olin 6 vuotta opintotuella ja nyt 3 kk työmarkkinatuella. Niihin nähden juristin alkupalkkakin (mikä se siis ensimmäisten 4 kk ajan on) on todella loistava. Nyt mä voin viimeinkin alkaa lyhentämään niitä mun "tarvitsen"- ja "haluan"-listoja. 

Ensin varmaan kerään itselleni jonkun puskurirahasumman tilille ikäviä yllätyksiä varten. Sitten tarttee maksaa autolaina isälle (isä siis ostaa mulle auton, ku työssä tarttee ja mä maksan sen sille sitten takaisin), opintolaina pois, ostaa jossain vaiheessa asunto, käydä näöntarkastuksessa ja siihen liittyen hankkia lähes satavarmasti uudet lasit. Mä en oo käynyt näöntarkastuksessa 6 vuoteen. Niin ja piilarit ois kivat. 

Sitten se uusi kannettava, tää mun rausku alkaa olla vähän vanha. Tosin mä meinaan kiintyä tähän, ku nimesin tän rauskuksi. Mun oma raahattava (huom. ei kannettava, vaan raahattava) rausku <3 Mutta macbook pro siis hankintalistalla. Valokuvausta harrastavana järjestelmäkamera on ollut jo vuosia mun "haluan"-listalla. 

Ja mitäs muuta. Niin ne huonekalut. Työpöytäni on ollut mulla yli 20 vuotta. Ja mä sentään oon vasta 25-vuotias! Mun huonekalut on siis kaikki elämän varrella kerättyjä ja ne tosiaan ei sovi yhteen järkevästi, vaan asuntoni on omaan makuuni liian tilkkutäkki. Alan siis pikkuhiljaa yhdenmukaistaa ilmettä juttu kerrallaan. 

Nää on tietysti kaikki pitkän ajan juttuja, tarkoitus ei oo tuhlata kaikkia rahoja heti kun niitä tulee, vaan pääpaino on mulla, että nyt alkaa viimeinkin kunnolla säästäminen ja oman talouden ja tulevaisuuden turvaaminen. Mutta on pikkuhiljaa, kyllä tuosta ainakin kolme juttua vois toteuttaa tälle vuodelle. Esim. uudet silmälasit+piilarit, järkkäri ja kannettava. Säästämisen ohessa ja näillä palkoilla pitäis onnistua :)

En voi sanoin kuvailla, miten iloinen mä oon kun sain töitä. Nyt on jotenkin taas toivoa olemassa. Niin toivoa siitä, että saa ajan myötä haluamiansa asioita, kuin myös siitä, että pääsen kiinni työelämään ja kehittämään omaa ammattitaitoani käytännössä! Oon niin onnellinen että oksat pois. Ja tähän päälle se, että oon hoikimmillani vuosiin ja suunta on aina vaan alas. Oon 5 kilon päässä siitä, että olisin hoikempi kuin kertaakaan 10 vuoteen! 

Ja tän mammuttipostauksen loppuun taas ruokalistat... :D

Torstai:

- aamupala: 1 dl vadelmia, proteiinijuoma veteen (partis oli homeessa)

- lounas: grillikylkeä

- ei iltapalaa

Perjantai:

- aamupala: 1 dl vadelmia, partista

- lounas: 75 g graavilohta, omena kuorineen, subwayn kanateriyaki-salaatti (tiedän, tiedän, 3. kerta tälle viikolle, mutta tuli ex tempore yhteiset lounastreffit kaupungilla veljen kanssa)

- iltapala: valkohomejuustoa

Lauantai:

- aamupala: 1 dl vadelmia, partista

- lounas: savulohta, jäävuorisalaattia, vesimelonia, creme bonsour cuisinea

- iltapala: loput savulohesta ja salaatista, cashew-pähkinöitä

(kirsikat ei liity nyt mitenkään näihin ruokiin, mutta mä söin niitä tässä aiemmin viikolla ja tuo kuva oli "käyttämättä" ja halusin tähän loppuunkin vielä jonkin kuvan.)

Päivät 99-101, polttarit ja matkustelua

Maanantaina osallistuin ensimmäistä kertaa elämässäni polttareihin ja sattuipa vielä niin, että ne olivat vielä minun itseni järkkäämät. Tuli vähän puskista, että homma napsahti mulle, joten oon tosi tyytyväinen, että vähän yli viikon järkkäilyajalla onnistuin kasaamaan kokoon edes jotakin, mitä morsian voi muistella myöhemmin. 

Oli ihan suunnatonta tuskaa olla hiljaa asiasta sekä täällä blogin puolella, että facebookissa, koska morsian seuraa silloin tällöin molempia. Facebook on kyllä kätevä. Pystyin sitä kautta lähettämään viestejä morsiammen kavereille, joita itse en entuudestaan tuntenut, eikä tarvinnut tehdä liian paljastavia kysymyksiä morsiammelle :) 

Polttaripäivä alkoi sillä, että puettiin morsian keijuksi ja vannotettiin hänellä polttarivala, jossa hän joutui vannomaan muun muassa olemaan perumatta meidän kutsujamme ja olemaan kohdistamatta meihin oikeustoimia. Sen jälkeen sitten side silmille ja autolla kohti islanninhevos-vaellus tallia, josta olin saanut varattua meille polttaripaketin. Aivan upeaa palvelua, edulliset hinnat (16 € per henkilö) ja mahtavat puitteet. Kyseisen firman nettisivut löytyvät täältä: www.cavalon.fi ja suosittelen kyllä lämpimästi polttariohjelmaksi, jos yhtään arvelette, että morsian saattaisi pitää ratsastamisesta.

Mulle tuo ohjelma oli erityisen kiva, koska mä en ollut koskaan elämässäni ratsastanut. Oli kuitenkin tosi kiva kokemus, voisin joskus mennä uudestaankin. Tuohon sisältyi siis se, että ensin vähän harjailtiin ja huollettiin hevosia, sitten vähän aikaa harjoitusta kentällä ja lopuksi noin puolen tunnin verran ratsastusta maastossa. Ja onnistui siis hyvin tällaiselta täysin kokemattomaltakin. Oli ollut mun valinta, että me puuhasteltiin hevosten kanssa ennen varsinaista ratsastusta, tän ois myös saanut siten, että suoraan vain ratsaille. 

Ratsastuksen jälkeen muut korkkasivat sitten ensimmäiset alkoholinsa, minä ajoin siinä vaiheessa vielä autoa, joten olin ilman. Ajoimme pienen mutkan siellä saaristomaisemissa ja suuntasimme sitten kaupunkiin, jossa morsiammen piti tehdä muutamia tehtäviä mm. ratsastaa hyljepatsaalla ja juoda karmean makuinen drinkki (koska avioliitto ei ole aina ruusuilla tanssimista, ja mä en viitsinyt laittaa häntä istumaan havujen päällä morsiussaunassa :D ). Lopulta suuntasimme veljeni kaverin mökille saunomaan ja grillaamaan. 

 

Kyseisellä mökillä on aivan mielettömän upealla paikalla meren rannalla kalliolla sauna ja PALJU! Se vähän sotki suunnitelmia. Nimittäin siksi, että siellä paljussa olisi voinut olla tuntikausia. Miettikää sellainen yli 30 asteinen vesi kaulaan asti ja esteetön näkymä merelle. Lisäksi sattui niin, että meillä natsasi sen toisen morsiammen kaverin kanssa aika hyvin yhteen ja me oltais varmaan voitu istua siellä juttelemassa maailmanloppuun asti. 

Jossain vaiheessa kuitenkin revittiin itsemme irti sieltä ja suunnattiin tekemään ruokaa ja loppu ilta menikin sitten syödessä, juodessa, jutellessa ja pelatessa erilaisia pelejä. Niin ja hypittiin me vähän jättitrampoliinillakin! Sekin oli mulle ihanaa, koska en ollut voinut hyppiä sellaisella sen jälkeen, kun mun jalka hajosi vuonna 2005. Nyt se oli tarpeeksi kuntoutunut, että uskalsin kokeilla ja hyvin sujui ja olin ihan onnessani. 

Oltiin varauduttu polttareihin enemmällä ohjelmalla sen mökin osalta, mutta loppujen lopuksi käytimme aika paljon aikaa vain jutteluun (enimmäkseen paljussa ja saunassa istuen). En sitten ottanut paineita ohjelman seuraamisesta, pääasia oli, että kaikki vaikuttivat viihtyvän.

Mun täytyy sanoa, että uskomattoman moni asia loksahti kohdalleen noiden polttareiden osalta. Ja vaikka mä olin se joka järkkäsi, en olisi pystynyt tähän ilman muiden apua. Sen islanninhevostallin omistaa mun ystäväni äiti, joka tosi ystävällisesti suostui ottamaan meidät hevosten vapaapäivänä, kun selitin poikkeustilanteemme. Muuten vapaita aikoja olisi ollut vasta heinäkuulla. Sillä upealla mökillä saimme olla ilmaiseksi, joten iso kiitos kuuluu myös veljeni ystävälle. 

Veljelleni suunnattoman iso kiitos, kun hän lämmitti meille saunan ja paljun ja otti vielä siinä vaiheessa auton, ku me tultiin mökille, joten mä pystyin myös juomaan alkoholia mökillä, kun ei tarvinut ajaa takaisin. Veli myös tuli hakemaan hyvin myöhään illalla pois suurimman osan mun tavaroista, kun me jäätiin vielä sinne ja tultiin lopulta keskellä yötä kotiin sulhasen kyydillä. (toivottavasti muuten ystäväni tajuaa, miten upea sulhanen hänellä on! Sulhanen nimittäin haki meidät siinä kahden jälkeen ja hänen piti aamulla töihin seitsemäksi. Se jos mikä on uhrautumista kumppanin onnen eteen.) 

Sitten on tietysti äiti, jolta mä sain auton käyttöön koko päiväksi ja myös sähkögrillin ja kumisaappaat morsiamelle ratsastamista varten. Ja äiti vielä pesikin sen grillin käytön jäljiltä, kun mä huitelin maita ja mantuja tiistain ja keskiviikon. Meillä on tosi epäitsekäs äiti :) Odottelen kovasti sitä hetkeä, että voin alkaa "antamaan takaisin" :D 

Tuollainen polttaripäivä on niin erityislaatuinen tilanne, että silloin ei lasketa. Ja niinpä minäkään en nipistellyt ruuissa tai laskenut juomani alkoholin määrää. Tää jälkimmäinen kostautui tosin ikävänä krapulana ja oli vähemmän häävi ajomatka Ouluun 5 tunnin unilla seuraavan päivän aamuna. Oli itseasiassa niin mainio olo aamulla, että pystyin syömään vain omenan ja sitten pitikin pysähtyä nälissään jo Raahessa ja syödä hamppari. 

Oulussa sitten ensin etsittiin veljelle hyllyä tuloksetta, käytiin tsekkaamassa, että hänen kämppänsä on kunnossa ja mä sain elintärkeän buranan ja suunnattiin kaupungille. Kaupungilla ensimmäinen etappi oli Roberts coffee, koska kahvi tuntui järkevältä ajatukselta tälle zombielle. Sen jälkeen sitten pyörittiin mm. akateemisessa kirjakaupassa, stockmannilla ja muuten siinä keskustassa. Meni vähän käänteisesti, ku mä en ostanut mitään ja veli löysi muutamankin jutun. Yleensä mä oon meistä se shoppaaja. Puhumattakaan siitä, että kävelin ulos akateemisesta kirjakaupasta ostamatta sieltä mitään! Veli osti jotain Stephen Hawkinsin kirjoja, vaikuttivat mielenkiintoisilta, pitää itsekin lukea ne joskus. 

Kaupunkikierroksen jälkeen ku oltiin siirtymässä Raksilan subwayhin, niin mä järkkäsin siinä automatkalla itselleni ajan psykologille ja sovin sen näkemättä juna-aikatauluja. Virhe! Oli nimittäin oikein iloista, että juna lähti keskiviikkoaamuna kuudelta Ouluun, kun tapaaminen oli vasta puoli kahdeltatoista. Mä jouduin heräämään vähän neljän jälkeen. Hirveää. Etenkin kun jahkailin haastatteluasuani varmaan yhteen yöllä. Mulla on tällä hetkellä ongelmana, että oon pikkaisen liian pieni yhteen jakkupukuun ja pikkaisen liian iso toiseen. Yritin epätoivoisesti päättää, kumpi niistä ei-istuvista antaisi paremman vaikutelman :D 

Oulussa olin siis kolme tuntia liian aikaisin ja tassuttelin sitten ensimmäiseksi tarkastamaan missä on tapaamispaikka ja luikin sitten Oulun maakuntakirjastoon lukemaan lehtiä luppoajaksi. 

Ennen haastattelua nappasin taas salaatin subwayssa ja silti siinä vaiheessa, ku mä olin asemalla odottelemassa junaa, mä mietin, että ostaisko jotain ärrältä. Mietin sitä myös junassa, että hakisko ravintolavaunusta jotain. Mutta kummankin kohdalla tulin tulokseen, että ei mulla varmaan oikeasti oo nälkä vaan se on vaan tottumus jos on liikaa aikaa hengata asemalla tai junassa. Lisäksi kummastakaan ei varmaan olisi saanut karppivaihtoehtoja. No vettä olisi tietysti voinut ostaa, mutta mulla oli kyllä vettä mukana omasta hanastakin. Lopulta kantava voima oli, että tiesin kotona olevan kirsikoita polttareiden jäljiltä jääkaapissa. Napsinkin ne sitten heti pois kuljeksimasta, kun pääsin kotiin :D 

Näin matkustuspäivien osalta on todettava, että luojan kiitos subway on olemassa. Sen salaatin syö mielellään, se on hyvää ja ei pilaa karppausjuttuja mitenkään. Nytkin paino oli tänä aamuna alempi kuin 8 päivään ja sen perusteella, että iltapaino oli tänään tasan -11 kiloa lähtötilanteeseen nähden, saattaa huomisaamuna odottaa uusi ennätys ja saan siirtää tuon kanitickerin siihen -11 kilon kohdalle :) 

Viime viikon herkutteluista, juhannuksesta ja polttareista johtuvat vauriot siis täysin korjattu. On tää karppaus vaan kiitollista touhua. Ennen se meni suunnilleen niin, että minkä parissa päivässä lihoit, sitä jouduit sulattelemaan kaksi viikkoa.

Niin joo, ne ruuat vois tietysti olla ihan hyvä raportoida...

Maanantai (polttaripäivä)

- aamupala: 2 omenaa kuorineen

- lounas: lohirulla, kreikkalaista salaattia

- iltapala: kanaa, kreikkalaista salaattia, kirsikoita, 3 pientä cupcakea, tummaa suklaata, 2 lasillista kuohuviiniä, x määrä drinkkejä, joissa oli light-greippilimsaa ja jotain mansikkarommi-juttua. (siis tätä ja suosittelen lämpimästi, on tosi hyvää)

Tiistai (Oulussa veljen kanssa)

- aamupala: 1 omena kuorineen

- lounas: jättikerroshamppari Rollsissa ja 0,4 dl jaffa

- välipala: robert's mocha, macaron leivos

- iltapala: subwayn kanateriyaki-salaatti (tosin, voiko tätä sanoa iltapalaksi, jos söin tän neljältä päivällä?)

Keskiviikko (Oulussa psykologisissa testeissä)

- aamupala: vadelmia, partista (oikee nimi tälle olis kyllä yöpala...)

- aamupala nro 2: omena kuorineen (junassa just ennen Oulua)

- lounas: subwayn kanateriyaki-salaatti

- välipala: kirsikoita

- iltapala: pala leipäjuustoa

Päivät 95-98, juhannus

Helou,

bloggaaja ei ole kuollut, vaikka sitä ei ole näkynytkään epätavallisen pitkään aikaan. Tässä on vaan ollut oikein hauska "pikku rupeama". Mä alunperin ajattelin tehdä tämän postauksen jo sunnuntai-iltana, mutta en kerennytkään. Olin siis setäni mökillä saaressa perjantaista sunnuntaihin, minkä jälkeen maanantaina oli ystäväni polttarit, jotka mä olin järkännyt. Ja tähän mun perinteiseen "tee se itse, niin ainakin tiedät että se tulee tehdyksi ja se tulee tehdyksi hyvin"-tyyliin, mä tietenkin suunnittelun ja järjestämisen lisäksi olin se, joka otti mukaan lähes kaikki tavarat (ja kävi kaupoissa hakemassa ruuat ja juomat) mitä päivän aikana tarvittiin. Joten, kun mä saaresta kotiuduin, loppuilta menikin viimeisten valmistelujen tekemiseen ja pakkaamiseen.

Polttareista kotiuduin puoli kolmelta maanantain ja tiistain välisenä yönä ja siitä sitten vaan tiistai aamulla ysiltä uudestaan reissuun, ku lähdettiin käymään veljeni kanssa Oulussa. Edellinen "kiva kaupunkireissumme" meni pieleen, ku mun työhaastis kestikin arvioidun tunnin-puolentoista sijaan 6 tuntia. Joten siksi olin pyhittänyt tuon päivän vain mukavalle yhdessäololle. Tosin alkupäivästä vähän söi naista, kun oli rapelo. En mä mielestäni paljon juonut polttareissa, mutta en mä kyllä laskenutkaan ja kun en yleensä juo ollenkaan jne. Niin ja sitten se valvominen. Mä oon niitä ihmisiä, jotka on ihan zombeja, jos yöllä ei saa nukkua. Aamuvirkku, illan torkku. Jokainen "ilta/yö-ihminen" voi kuvitella miten hyvältä teistä tuntuisi herätä esim. kuudelta aamulla. No siltä musta tuntuu valvoa yli 23.00 jos oon herännyt aikaisin ja koko päivän touhunnut.

Eikä tässäkään vielä kaikki. Olin myös tänään (keskiviikkona) Oulussa. Oli ne psykologiset testit siihen vakituiseen työpaikkaan liittyen, johon mä siis oon jotenkin ihmeellisesti onnistunut pääsemään 2 parhaan joukkoon. Koska VR ei ollut aikataulujensa puolesta kaveri ollenkaan, mä nukuin tiistain ja keskiviikon välisenä yönä noin 3 tuntia ja könysin jakkupuvussa ja laittautuneena aamukuudelta junaan.

Oikeastaan nytkään ei olis aikaa valvoa ja tehdä tätä, koska huomenna pitää hoitaa yhden asiakkaan juttu heti aamusta ja olis parempi, jos mä voisin mennä just nyt (23.30) nukkumaan ja herätä aikaisin tekemään sen työn valmiiksi, koska sen pitää taas olla huomenna vastapuolella ja mun tarttee itse katsoa se läpi ja sen jälkeen vielä neuvotella asiakkaan kanssa, ennen kuin sitä voi laittaa eteenpäin.

Mutta mutta, mä voin nukkua (ja harrastaa liikuntaa, joka on myös ollut tauolla perjantai-aamusta asti) sitten torstai-iltana ja viikonloppuna. Kirjoittelen tähän postaukseen nämä juhannusjutut ja teen sitten yhden postauksen, johon laitan polttarit ja reissupäivät.

Juhannuksena oli aivan mahtava sää ja mökillä oli kertakaikkisen ihanaa. Oli tosi leppoisaa ottaa aurinkoa laiturilla ja terassilla ja pelailla eri pelejä sukulaisteni kanssa. Ja sitten mä oon ihan tosi otettu siitä vaivan määrästä, mikä oli nähty mun ruokailujen eteen! Siellä oli ihan mahtavat ruuat (tosin, on siellä aina ennenkin ollut tosi hyvät ruuat) ja mut oli huomioitu joka ruualla, vaikka ei ois tarttenut, enkä ollut sitä pyytänyt/vaatinut. Jopa aamupalat! Mulle oli jugurttia ja marjoja <3 Ja kuten alla olevasta ruokapäiväkirjasta huomaatte, syötyjen ruokien lista on nyt olennaisesti pitempi, kuin mitä mun normaalit "kolme riviä per päivä"-ruokapäiväkirjat. Niin oli maukasta ja hyvää, että oksat pois.

Lisäksi sain vielä mahtavan idean omaan arkeenkin sovellettavaksi. Nimittäin uuniin foliossa nyytti ja sinne sisälle sitten kasviksia (esim. sipuli, kesäkurpitsa, porkkana) ja sekaan tuorejuustoa. Nam! Noinkin yksinkertainen juttu, noin hyvänmakuista. Miksen mä ole itse keksinyt aiemmin? :D

Ruuat siis:

Torstai (kotona)

- ei aamupalaa

- lounas: kreikkalaista salaattia ja lohirulla

- iltapala: kirsikoita

Perjantai (saaressa, lukuunottamatta aamupalaa)

- aamupala: vadelmia, partista ja 1 tl kookosöljyä

- lounas: lohta, silliä, uunissa olleita sipulia, kesäkurpitsaa ja porkkanaa. Jälkiruuaksi hedelmäsalaattia.

- välipala: cashew-pähkinöitä määrä x

- iltapala: 1 makkara, kasvisnyytti (sipulia, kesäkurpitsaa, porkkanaa), kreikkalaista salaattia, 4 gluteenitonta lättyä (kyllä sitä nyt juhannuksena...)

Lauantai (saaressa)

- aamupala: mansikoita, mustikoita, valio A+ täyteläistä luonnonjugurttia

- lounas: lihaa (oiskohan se ollut joku ulkofile tms. Kuitenkin joku pitkä pötkylä josta oli leikattu sellaisia pieniä siivuja), kastiketta, kreikkalaista salaattia, silliä ja jälkiruuaksi mansikkarahkaa (taas oli osoitettu vaivannäköä, mulle oli tehty omaan astiaan oma satsi, jossa ei ollut ollenkaan lisättyä sokeria)

- iltapala: 1 pieni ahven, 1 makkara, lämpimiä kasviksia, 3 gluteenitonta lättyä

Sunnuntai (saaressa, lukuunottamatta iltapalaa)

- aamupala: mansikoita, mustikoita, valio A+ täyteläistä luonnonjugurttia

- lounas: kanaa, jauhelihaa, salaattia, fetaa, oliiveja, ananasta, salsaa (eli muut söi tortilloja, mä vain sisällön :D), jälkiruuaksi hedelmäsalaattia

- iltapala: valkohomejuustoa

Ja tattadaa... karppiruokia kun enimmäkseen olivat, niin vaikka mä söin itseni joka päivä kahdesti aivan palloksi, niin että vatsaan sattui, niin mulle tuli varsinaisesta juhannuksesta plussaa vain 400 g. Ja nekin oli jo tiistaina poissa, olivat varmaan lättyjen hiilareiden kerryttämiä nesteitä.

Kuitenkin, kun siellä oli taustalla herkutellen mennyt alkuviikko ja loppuviikko ilman liikuntaa, niin juhannusviikon saldoksi tuli lopulta + 1,4 kg. Mutta painotan nyt, että suurin osa siitä oli omaa syytä sen alkuviikon takia ja mun ruokailut saaressa oli huomioitu setäni vaimon toimesta niin erinomaisen hyvin, etten olisi voinut parempaa toivoa :)

Niin joo! Ihan pakko kertoa. Mä ostin silloin viime viikon maanantaina body shopista tällaista vartalosuihketta. Sen pitäis tuoksua kirsikankukilta, mutta koska en tiedä miltä kirsikankukka tuoksuu, totean vain, että hyvältä kukkaiselta tuoksuu. Tämä on siis oikeastaan kevyesti hajustettu vartalo-öljy. Tai vartalosuihke, mikä lie. Eli täydellinen sikäli, että tuota tulee laitettua paljon helpommin ja useammin kuin varsinaista kosteusvoidetta, koska tuo on tosi kevyttä ja ei tahmaa vaatteita. Mutta parasta tässä on: HYTTYSET EI SYÖ NIISTÄ KOHDISTA, MISSÄ TÄTÄ ON! Testasin tämän vahingossa saaressa. Laitoin tuota alunperin, kun ajattelin, että iho kaipaa kosteutta auringonoton jäljiltä/aikana ja sivureaktio oli, että hyttyset ei syöny mua. Olinkin varmaan ainoa, jota ne ei syöneet. Paitsi yhden kerran housun läpi (housuissa ei luonnollisestikaan ollut tuota öljyä) ja kerran jalkapohjasta (myöskään sitä en ollut öljynnyt). Eli aivan mahtavaa! Käytännössä tuote, joka tuoksuu hyvältä (käy osittain jopa hajuvedestä), kosteuttaa ihoa ja pitää hyttyset loitolla.

Sellainen juhannus siis. Toivottavasti teilläkin oli laatuaikaa :) Nyt mä voisin harkita sitä nukkumista, niin jaksaa tehdä aamulla töitä.

Päivät 92-94, herkkuja herkun päällä

Herkkuja siellä, herkkuja täällä, herkkuja vielä herkunkin päällä. Sellainen on nyt ollut nää kolme päivää. Which means, että juhannushaasteen toteuttaminen loppui nyt. Se ei loppuunsa sitten kestänytkään ihan sinne juhannukseen asti, mutta kestipä nyt kuitenkin kaksi viikkoa ja se oli ihan hyvä saavutus :) 

Mitä siis tapahtui? No, maanantaina olin kaupungilla veljeni kanssa ja tuli otettua pieni pyörremyrsky spice icessa, ku oli jotenkin fiilis, että eihän se nyt oo kesä eikä mikään, jos ei saa joskus jäätelöä. Toi taisi olla ehkä kolmas (?) kerta jätskiä tälle keväälle/kesälle. Sitten ku vielä räpsähti tälle viikolle vaarin 70-vuotissynttärit ja juhannus, jonka oon saaressa ja tulee syötyä todennäköisesti ainakin jonkin verran hiilareita ja plussaviikko tästä tulee eniveis, niin aattelin, että miksen saman tien tähän väliin ottaisi sitten sitä sipsiäkin. 

Olin siis jo pidempään ajatellut, että jossain välissä otan sipsiä. Ei ole loppuelämää tarkoitus olla ilman ja alkuperäinen ajatus oli ollut, että oisin tehnyt sen juhannusta seuraavalla viikolla. Aattelin sen kuitenkin helpommaksi, että kun tällä viikolla menee muutenkin, niin otetaan se tähän väliin ja sitten juhannuksen jälkeen yritän olla parhaani mukaan aisoissa, kun on heinäkuun lopulla ne ystäväni häät.

Joten kaikessa karuudessaan, alkuviikko on ollut tällainen:

Maanantai:

- aamupala: 1 dl mustikoita, partista, vähän kermaa

- välipala: pieni pyörremyrsky (= jäätelöannos) spice icessa

- lounas: annos kaalipaistosta

- ei iltapalaa

Tiistai:

- aamupala: 1 dl mustikoita, partista, 1 tl kookosöljyä

- lounas: annos kaalipaistosta

- iltapala/herkuttelu leffan katsomisen ohessa äidillä: 150 sipsiä, 1 dippi ja daim-fanipaloja sekä sirkusaakkosia

Keskiviikko:

- aamupala: 1 dl vadelmia, partista, 1 tl kookosöljyä

- lounas: annos kaalipaistosta

- vaarin 70-synttäreillä: 2 pientä karjalanpiirakkaa, pala kakkua, vähän jäätelöä ja 2 pientä lasia mehua

Tää viikko ei muutenkaan oo nyt laihduttamisen kannalta malli viikko, kun ainoa liikunta on ollut toistaiseksi maanantain kävelylenkki, mutta tässä on ollut vähän hässäkkää, josta tarkemmin myöhemmin. 

Mutta, mähän en oo millään kuurilla vaan tää on pysyvä elämäntapamuutos. Maratoni, ei sprintti. Tän ei alun alkaenkaan pitänyt olla sellaista, että kitu-kitu-kieltäytymistä vaan oikeita valintoja ja herkutteluja sellaisessa suhteessa, että pitkällä tähtäimellä paino on laskusuuntainen. Ja sitähän se on ollut. 13 viikkoa ja lähes 11 kiloa, vaikka väliin on mahtunut herkkujakin. 

Mun on kuitenkin pakko huomauttaa, että tuohon jäätelön ottamiseen maanantaina ja tiistain herkkuihin varmasti vaikutti kahden viikon kieltäytyminen. Se nimittäin on niin, että jos jokin on kiellettyä, niin johan tekee mieli. Että tällainen kieltäytymis-linja ei oo mulle oikea. En tiedä kuinka kauan asian kanssa pitää hakata päätä seinään, ennen kuin sen oppii. Esim. Patrik Borg:kin on kirjassaan Rentoa painonhallintaa yrittänyt vääntää tätä rautalangasta. Jos kiellät jotain, kehität itsellesi vaan himon, joka voittaa itsekurisi jossain vaiheessa. Järkevämpää on sallia pieniä määriä niin usein, ettei tunnu kieltäytyvänsä mistään ja silloin ei pääse myöskään muodostamaan epätervettä suhdetta mihinkään yksittäiseen asiaan. 

Noh, yritetään oppia. Luulen, että juhannuksesta alkaen teen niin (huomaatteko, taas ties kuinka mones uusi suunnitelma ongelman hallitsemiseksi. Ei oo helppoa tää), että kahdesti viikossa otan jotain pientä herkkua. Se kerta viikkoon tuntuu liian askeettiselta, mutta uskon, että kahdesti jotain pientä vois olla oikea ratkaisu mulle. 

Tuosta tiistain herkuttelusta pitää mainita vielä se, että mä olin tiistai-iltana, tiistain ja keskiviikon välisenä yönä ja keskiviikko aamuna ihan sikakipeä. Mahaan sattui ihan hirveästi. Toi oli eka kerta 3 kuukauteen, ku söin sipsiä, joten sinänsä ei ollut paha omatunto, mutta se fyysinen paha olo oli kyllä niin merkittävä, että taidan pidättäytyä muissa herkuttelumuodoissa jatkossa. Tai ehkä mä joskus kokeilen vielä sitä 75 gramman pussia, mutta en kuitenkaan ihan heti. 

Myöskään sirkusaakkoset eivät maistuneet niin hyviltä. Kyllä se niin vaan on, että tarpeeksi kun karppaa, karkeista ei enää hirveästi pidä. Valitettavasti ne daim-fanipalat oli taivaallisia :D Niiden maistamistakin mä olin toivonut jostain muinaisesta mainoksesta alkaen ja sitten veljeni vielä kertoi, että ne oli olleet hyviä, niin pitihän meidän nyt äidin kanssa niitä sitten koittaa. 

Tää on nyt sitten tätä elämänrealiteettia mitä painonpudotukseen liittyy silloin, kun haetaan pysyvää elämäntapaa. Joskus otetaan askelia taaksepäin ja tällaiset kokeilut kuuluu asiaan. Kaverini siellä nyt ajattelee, että taas se selittää ja järkeistää asioita. Niin ehkä teenkin :D Mutta ihan oikeasti. Mun strategia on, että niin nautinnollisesti kuin on mahdollista painon edelleen tippuessa pitkällä juoksulla. Ja hyväksyn, että joskus lipsutaan, mutta yritän pitää huolen, ettei lipsumiset veny päiviksi ja viikoiksi. 

Sen oon oppinut tässä yli 10 vuoden laihdutushistorian kanssa, että itselleen liian ankarana oleminen ei juurikaan hyödytä. Homma voi edetä näin: tiukka kuuri kieltäymyksessä -> henkinen paine nousee -> sortuminen -> itsensä syyllistäminen ja uusi tiukka kuuri kieltäymyksessä -> henkinen paine nousee -> taas repsahdetaan. 

Tai homma voi edetä niin, että yritetään kokeilun kautta oppia sitä, mikä on oikea tapa itselle, jotta oppisi sellaisen tavan joka pitkällä tähtäimellä tuottaa eniten terveyttä, mutta myös samalla elämänlaatua. Mun taivalhan on ollut nyt ajoittaista herkuttelua -> paino pudonnut vähän alle kilon viikko vauhtia -> herkuton viikko -> paino tippui lähes 2 kiloa, mutta syntyi henkinen paine joka kostautui seuraavalla viikolla -> kahden viikon herkuttomuus -> melkoisesti herkkuja juhannusviikolla. Tarvitaan ihme, ettei tästä tulis plussaviikkoa.

Kyllähän paino tippui paremmin niinä aikoina, kun oli ilman herkkuja, mutta se ihan oikeasti aiheutti pään sisälle sellaista painetta "joudun kieltäytymään siitä ja tästä ja tuosta, ää mä haluan...". Joka sitten aina jossain vaiheessa räjähti käsiin. Mä luulen, että toi ajottainen herkuttelu kohtuuden rajoissa, on oikea tie mulle toistaiseksi. Ihan oikeasti, mun ongelma asian kanssa on vielä niin suuri, että niin kauan kuin paino tippuu, niin mulla ei oo mitään syytä elää täysin kieltäymyksessä tai rajoittaa herkuttelua kertaan viikossa. Pistän nyt herkkujen kanssa pääpainon siihen, että yritän oppia pitämään kerta-annokset pieninä. Kuten tekee hoikat ihmiset. 

Jollain tasolla musta tuntuu itse asiassa ihan hyvältä, että tänne tulee välillä tällaistakin raporttia. Siis siltä varalta, että siellä on ruudun toisella puolella joitakin muita, jotka kamppailevat painonsa kanssa. Suurimman osan ajasta homma voi näyttää helpolta, mutta on hyvä muistaa, että joskus kokeillaan ja kaadutaan, mutta tärkeintä on, ettei luovuta. Tärkeintä on oppia toimimaan niin, että enimmät kaatumiset voisi välttää. Joillakin toimii täysi herkuttomuus, joillakin kerta viikossa ja joillakin useasti pieniä juttuja. Mun tarvitsi, ja tarvitsee, kokeilla kaikkia, että löydän oman linjani. 

Se että herkuttelee kohtuudella kahdesti viikossa, se voi olla normaalipainoisen ihmisen elämää. Se, että herkuttelee useasti viikossa, monena viikkona peräkkäin ja isoja määriä kerralla, se on lihavan ihmisen elämää. Mutta jos sä oot ollut naimisissa herkkujen kanssa vuosia, et todennäköisesti saa kerralla korjattua kuntoon sekä herkuttelukertojen määriä että yksittäisen herkuttelukerran herkkumääriä. Todennäköisesti lähes jokainen aloittaa siitä, että yrittää vähentää herkuttelukertojen määriä ja määrät saattaa pysyä isoina niinä kertoina, kun "sortuu". Mutta mietin tässä, että oisko oikotie onneen kuitenkin se, että yrittäis ensin korjata sen yksittäisen herkuttelu kerran herkkujen määrän?

***

ps. mun on pakko mainita, että juhannushaasteeni oli tarkoitus kestää alunperin tämän viikon perjantaihin asti (mihin se ei siis kestänyt) ja yritin päästä samaan painoon kuin missä isäni on. Ja siinä minä muuten onnistuin. Kävin yksi päivä mittaamassa vaatteet päällä itseni keskellä päivää isän puntarilla ja se oli suunnilleen sama luku, minkä isällä oli ollut aamupainona vähillä vaatteilla. Veli on vielä 4 kilon päässä minusta.

pps. kuvituksena kuvia maanantailta. Tuo on yksi tapa pukeutua, mikä mun mielestä sopii isoille ihmisille. Tumma, yhtenäinen kokonaisuus ja sitten joku väriläikkä alueelle, johon haluaa ihmisten tuijottavan mieluummin kuin ongelmakohtaasi. Mun mielestä muuten tuon huivin väri on aivan ihana ja sopii hyvin mun silmiin. 

Päivät 90 ja 91, kolme kombinaatiota

Huh, toinen viikonloppu juhannushaastetta onnistuneesti takana. Tänään ja eilen ei ainakaan ole tullut tehtyä vääriä juttuja ja huomenna sitten näkee, mikä on vaa'an tuomio. Juhannushaastetta jäljellä enää 4 päivää, yllättävän nopeasti tämä aika on loppuunsa mennyt. Tässä saakin seuraavaksi alkaa pohtimaan juhannusta. 

Vietän sen nimittäin setäni mökillä saaressa ja meitä on siellä ainakin 9 ja siellä on vain pieni jääkaappi. Ja karpin ruuathan on lähes kokonaan jääkaapissa säilytettäviä, joten vaikeaksi menee. En tietenkään vaadi mitään erityiskohtelua, kun vieraaksi menen, joten syön tasan sitä mitä muutkin syö. Todennäköisesti pääruuilla onnistuu karppailemaan, ku ainakin aiempina vuosina tarjolla on ollut esimerkiksi tortilloja, niin niistähän voi jättää syömättä sen lätyn ja ottaa vaan täytettä.

Mutta sitten mä mietin, että niin joo, viljat. Aamupalat. Mä tuun viljasta niin kipeäksi, että sitä ei parane syödä ollenkaan, jos vaan vaihtoehtoja on. Joten mä aattelin, että otan mukaan omenoita ja proteiinipatukoita (joita ei kumpiakaan tartte säilyttää jääkaapissa) ja syön sitten niitä aamupaloiksi. Ei viitsi tuollaisissa "ei-kaupunkioloissa" tulla kipeäksi. 

Launtaina söin:

- aamupala: 1 dl vadelmia, partista, vähän kermaa

- lounas: annos lassakaa

- välipala: 75 g kylmäsavulohta

- iltapala: mansikoita, kirsikoita ja valkohomejuustoa

Sunnuntaina söin:

- aamupala: 1 dl mustikoita, partista, vähän kermaa

- välipala: cappuccino

- lounas: kebab salaatilla

- iltapala: vähän juustoja (edamia ja mustapekka-kermajuustoa) ja macadamia-pähkinöitä

Tästä kebab-hommasta pitääkin näyttää varsin paljon puhuva kuva: 

Tää perheen kesken ruokailu on nimittäin aika vitsi nykyään. Tää on noutoruokaa, mutta kuvaa silti tilannetta erittäin hyvin. Minä olen karppi ja syön vihanneksia + liha/kala/kana. Äiti on vegetaristi eli syö vihanneksia + peruna/riisi/pasta/viljat. Veli ei vapaaehtoisesti syö "pupujen ruokaa, koska kasvaa pian luppakorvat ja torahampaat" ja hänen ruokansa ovat liha/kala + peruna/pasta/viljat. Kebab-paikan myyjä vähän muuten naurahti noille meidän ruuille :D Eikä ihme. Naurattaa ne muakin. 

Ja silloin kun syödään kotona, tarkoittaa se pääsääntöisesti kolmen eri ruuan valmistamista. Tai no, mulla ja äitillä on monesti yhteinen salaatti, äitillä ja veljellä saattaa olla yhteiset hiilarihötöt (paitsi jos äiti syö riisiä, ku veli ei syö sitä) ja mulla ja veljellä saattaa olla yhteiset proteiininlähteet, mutta ei aina, koska mä syön kanaa ja veli ei.

Sitten loppuun vielä viikon liikunnat. Juoksupainotteista on, ku päätin, etten ota stressejä niistä kahvakuula-treeneistä. Liikunnallisesti viikon kohokohta oli tietenkin tuo 12 km juoksulenkki, joka oli siis ennätykseni matkan pituudessa.

Ensi viikolla meneekin sitten kolme päivää saaressa ja mahdollisesti on yksi päivä matkustamiseen, jos mun pitää lähteä tekemään niitä testejä siihen työpaikkaan liittyen jollekin toiselle paikkakunnalle.

Sitten siinä on vielä vaarin 70-vuotissynttäritkin, niin hässäkkää piisaa, joten saa nähdä, miten käy liikuntojen.

Huh, että nyt on sellainen sauma, ettei kiinnosta yhtään tää "en tiedä tarkalleen mikä päivä ne testit on". Se potentiaalinen työnantaja siis soittaa mulle alkuviikosta ja oon alustavasti ilmoittanut, että voin osallistua testeihin aikavälillä maanantai-torstai. 

Täytyy todeta, että tää elämä on taas laatua "ei pitkään aikaan mitään muuta kuin kotona kököttämistä, mutta sitten yhtäkkiä hommaa ja touhua on senkin edestä ja kaikki tietenkin lähes yhtä aikaa". Mahdollisesti alkavalla viikolla siis Helsinkiin tai Ouluun, viikonloppuna saareen ja viikon päästä tiistaina veljen kanssa Ouluun. Jos se tällä kertaa olis sellainen mukava "kierrellään kaupungilla"-reissu, eikä sellainen "minä kärvistelen koko päivän työhaastattelussa ja veli kärvistelee sen saman ajan yliopiston kirjastossa kuollen tylsyyteen".

Päivät 88 ja 89, leffailta ystävän kanssa

Tässä oli taas vaihteeksi pari epäuskon päivää välissä, kun kaiken teki oikein, mutta paino silti nousi. Huh, onneksi se kuitenkin kääntyi nyt laskusuuntaan ja saatan saada tästä sittenkin "kunnollisen viikon" eli pudotuksen akselille 500 g - kilo. Kunhan vaan selviän tästä lauantaista ja sunnuntaista, mitkä on mulle leimallisesti aina vaikeimmat päivät.

Eilen oli huippua, kun vietettiin ystäväni kanssa leffailtaa ja se onnistui ilman mättöjä. Ystäväni karppaa kans ja hänellä on häät tulossa, joten tavoite pienentyä on yhteinen ja se helpotti luonnollisesti yhteisen sävelen löytämistä herkku-asioissa.

Ystäväni taiteili meille mansikkarahka-annokset ja kuten kuvasta huomaatte, lopputulos oli oikein herkullinen taideteos. Mikä saikin minut pohtimaan, että pitäisi varmaan itsekin silloin tällöin panostaa vähän enemmän arjen sallittuihin herkkuihin ja niiden ulkonäköön.

Mun arjen vakioherkku on se yksi pala tummaa suklaata. Teellä tai ilman. Mutta mulla on myös sellainen "sheikkeri" ja ihanat pirtelölasit, joten voisi olla ihan paikallaan joku päivä taikoa itselleen pirtelö.

Työpaikan saamis-projektillakin menee kai edelleen hyvin. Ne testit on ensi viikolla ja sitten pitäis saada tietää vielä kesäkuun puolella lopputulos.Ois kyllä niin huippua päästä tästä "en tiedä yhtään mitä teen kuukauden/ 3 kuukauden/ vuoden päästä"-tilanteesta.

Loppukesästä ois ollut toisen ystävän häät Sveitsissä, mutta no bonus, kun saattaa olla työsuhde silloin. Tänään soitti yksi partioihminen ja kysyi voinko osallistua vuoden päästä järjestettävään partiotapahtumaan ja selvitellä asioita jne. Ja sillekin joutui sanomaan, että kun ei tiedä vielä, että missä sitä on :( Jotenkin inhottavaa, että kaikesta joutuu kieltäytymään, ku on potentiaalinen mahdollisuus, että on töissä. Mutta on myös mahdollista, että ei ole töissä ja sittenhän pyörittelet peukaloitasi kotona ja mietit, että taas missattiin yksi juttu. Niin kuin esimerkiksi just tällä hetkellä käynnissä olevat ystäväni polttarit (sen sveitsissä asuvan). Niihinkin osallistuminen/osallistumattomuus oli yhden sortin eipäs-juupas-touhua, ku silloin ku se päätös piti tehdä, näytti vielä siltä, että oisin päässyt osallistumaan niihin häihin. Ja sitten tuli tää nykyinen hässäkkä... Huoh. Noh, kun tästä päästään, oon tosi iloinen.

Torstain ruuat:
- aamupala: 1 dl vadelmia, partista, pellavansiemeniä, 1 tl kookosöljyä
- lounas: annos lassakaa
- välipala: 75 g kylmäsavulohta
- iltapala: omena kuorineen

Perjantain ruuat:
- aamupala: 1 dl vadelmia, partista ja vähän kermaa
- lounas: annos lassakaa
- välipala/iltapala: kuppi teetä mustana, mansikkarahkaa, kermavaahtoa, < 10 tuoretta mansikkaa (osa annoksessa, osa leffan katsomisen ohessa), macadamia pähkinöitä ja pari lasia maustettua kivennäisvettä

Tällä kertaa ei tämän ihmeellisempää raportoitavaa :)

Päivät 86 ja 87, 12 km!!!

Tänään varmaan suurin uutinen on se, että ylitin taas itseni juoksussa. Juoksin nimittäin tänään ensimmäistä kertaa 12 kilometriä, aiempi ennätys oli 10 km, mutta tuo tämänpäiväinen on siitä erityisen hieno, etten ollut kertaakaan tänä vuonna juossut kymppiä vaan aina pelkästään kutosen kerralla. Että oli hieno fiilis :) Juoksu on kyllä siitä kiitollinen harrastus, että siinä pystyy aika usein ylittämään itsensä. 

Minulle erityisiä hetkiä on olleet aiemmin se, kun pystyin juoksemaan ensimmäistä kertaa tunnin putkeen ja sen jälkeen se, kun ensimmäisen kerran juoksin kympin. Minä olen siis juoksun kanssa lähtenyt marraskuussa 2010 siitä, että jaksoin juosta vain 10 minuuttia. Siitä sitten vaan kolmesti viikossa treeni ja joka kerta pyrin juoksemaan vähintään yhtä kauaksi kuin aiemmalla kerralla tai ylittämään itseni. Ja jossain vaiheessa mä vain jaksoin juosta sen kympin. 

Tänään oli lämmin aurinkoinen päivä ja lähdin santahakaan vesipullon kanssa sillä mentaliteetilla, että lähden yrittämään 12 kilometriä. Ajatus oli siis, että jos on aivan ylitsepääsemätöntä, niin ainahan voi vaihtaa kävelyyn, mutta lopulta mä jaksoin juosta sen koko toisenkin kierroksen! What a feeling! 

Musan säädin tällä kertaa vähän kovemmalle ja se ratkaisi ongelman niistä "uusista äänistä", mistä puhuin aiemmassa postauksessa. Nyt ovat by far parhaat kuulokkeet ever. Ne sulkevat ulkomaailman pois, kuten tekivät ne mun yhdet isot kuulokkeet. Ne pysyvät paikallaan, kuten tekivät ne mun aiemman kuulokkeet, mutta jotka sattuivat korvalehteen. Ja ne ovat pienet, kuten olivat applen alkuperäisetkin, mutta jotka siis eivät pysyneet päässä juostessa/kävellessä. 

Juoksusta tulikin sitten virtaa koko päiväksi ja väsäsin kotiin päästyäni lassakaa, venyttelin jalat, kun lassaka oli uunissa, siivosin kämpän ja kävin vielä äidin kanssa vesijuoksemassa illalla. 

Toi kaupunkimme uimahalli on kyllä yliveto kesäisin. Mikäs tuolla vesijuostessa, kun voi katsella noita puita ja tasata samalla rusketustaan. Mun ongelmahan on se, että mä rusketun pavuksi välittömästi, jos aurinko vaan vilahtaakin. Niinpä sitten, ku harrastelee paljon liikuntaa ulkona täysin pukeissa, lopputulos näyttää siltä, kuin olisin levittänyt meikkivoiteen päin mäntyä. On siis naama papuna ja muu kroppa niin vaalea, kuin mulla nyt talven jälkeen on. (tosin mun talven jälkeinenkin kroppa on tummempi kuin osalla on ruskettuneena, paskat geenit, minkäs teet.) Nyt on ainakin rusketusrajoista päätellen siis muukin kroppa saanut vähän tasoitusta suhteessa kasvoihin.

Niin ja sitten ne ruoat. (laitan tähän muuten oheen kuvia tuon lassakan valmistamisesta, se jos mikä on ruoka, joka kannattaa osata valmistaa. Niin on hyvää, että nam!)

Tiistaina:

- aamupala: 1 dl mustikoita, partista, pellavansiemeniä ja 1 tl kookosöljyä

- lounas: annos kaalipaistosta

- iltapala: proteiinijuoma maitoon + omena

(lassakan valmistaminen: 1. aloita viipaloimalla kesäkurpitsa, suolaa päälle ja uuniin 200 asteeseen siksi aikaa, että saat pääosin tehtyä tuon sörsselin pannulle. Katso ainesosat ylhäältä kohdasta "karpin ruuat". Kun kaikki muut paitsi juusto ovat pannulla, ota kesäkurpitsat pois uunista ja anna niiden jäähtyä sen aikaa, kun sulatat puolet juustosta tuon mössön sekaan.)

Keskiviikkona:

- aamupala: ei aamupalaa, olin juoksemassa niin kauan, että oli jo lounasaika, kun oli aikaa miettiä ruokaa

- lounas:annos lassakaa

- iltapala: subwayn kanateriyakisalaatti ilman juustoa (myyjän moka ja mun moka, kun en huomannut mainita asiasta. Kaikilla on joskus eka päivä töissä...) ja proteiinipatukka. 

Vähäinen syöminen aamulla kostautui siis runsaampana iltasyömisenä.

Lassakan valmistusohjeen jatkoa:

Lado mössö ja kesäkurpitsa siivut vuorotellen vuokaan. Aloita mössöllä. Levyllinen kesäkurpitsaa (eli yksi iso kesäkurpitsa) riittää kahteen kerrokseen. Lopuksi puolet juustosta kuorrutteeksi. Eli kokoonpano vuo'assa alhaalta lukien on mössö, kesäkurpitsa, mössö, kesäkurpitsa, juusto.

Sitten uuniin niin kauksi aikaa, että juusto sulaa ja tummuu vähäsen. Mulla meni 200 asteessa puoli tuntia. Ja voila, siinä on ruoka, jota yksi ihminen syö neljä päivää, kaksi ihmistä kaksi päivää tai yksi perhe kerran. Tästä tulikin mieleen, että mahtaa perheen ruuissa pitäminen olla rankkaa. Sinkku pääsee helpommalla, kun puolen tunnin työtä syö 4 päivää :) 

Uunista päästyään lassaka näyttää tältä:

 Ja maun puolesta voin taata, ettei tule ikävä pastasta väsättyä lasagnea :) Ekalla kerralla syödessä ei koostumus pysy häävisti kasassa, vaan se on sellaista mössöä, mutta muilla kerroilla (siis jääkaapin ja uunin/mikron jälkeen) pysyy oikein nätisti kuosissaan. Eikä tarvitse kaveriksi ketsuppia, ku sen verran hyvää on itsessäänkin.

Päivät 84 ja 85, musasta

Ensinnäkin on todettava, että ihan mielettömän huippua, että kerrankin on maanantaina alhaisin paino! Mua välillä niin harmittaa, että joku keskiviikko-torstai on yleensä alhaisin lukema painossa ja sitten tapahtuu viikonloppu... ja tänne kirjataan vähemmän edistystä. Mutta nyt tosin asiaa korjaa toi vasemman laidan kani-ticker, johon mä päivitän aina uusimman ennätykseni.

Juhannushaastetta takana tällä hetkellä tämä päivä mukaan lukien 7 päivää ja hyvin menee. Viikonloppu oli vaikeampi, mutta selvisin siitä ja tämän päivän ruokavalinnoilla tein taas pesäeroa hiilarihimoihin. Toivottavasti tämä viikko onnistuu vähemmillä paineilla, onhan juhannus jo paljon lähempänä :D Ja mä hommasin värkit kinkkukiusauksen ja lassakan tekemiseen, hyvät pääruuat aina osaltaan ehkäisee repsuiluja. Kuten myös sovitut liikuntatreffit. Veli tekee nyt pari päivää töitä koko hereilläoloaikansa, joten mä sovin tiistaille kävelytreffit kaverin kanssa ja keskiviikkona mennään äidin kanssa maauimalaan (eli uimahallin ulkoaltaaseen) vesijuoksemaan, jos ei sada vettä tai ole ukkonen.

 Liikunnoista puheenollen. Tuossa on viime viikon suoritukset. Oli aikomus pitää kevyempi viikko, koska oli jo niin monta intensiivistä viikkoa takana. Lopulta viikko jäi kevyemmäksi myös määrien suhteen, mutta ajallisestihan tuossa meni 8 tuntia, joten ei sinänsä haittaa, että kertoja oli vain neljä. 

Tuossa ei myöskään ollut nyt yhtään rankkaa liikuntaa. Ja siksi mä olinkin vähän ihmeissäni, kun tänään oli 6 km juoksulenkin keskisyke 182. Luulis, että viikon tauon jälkeen olisi suorastaan lentänyt, mutta ei. Oli niin rankkaa, että teki mieli jopa vaihtaa kävelyksi välillä. Aattelin sitten vaan kovasti sitä suurimman pudottajan treenaajan Jillianin ohjetta "Unless you puke, faint or die, keep going on". Eli suomeksi niin kauan kuin et oksenna, pyörry tai kuole, jatka vaan. Taas oikein malliesimerkki siitä, että laihduttamisessa tarvitaan hieman sisua. 

Ja lenkistä puheenollen, kaksi huomiota: 1) ei hyttyshyökkäyksiä, ilmeisesti johtuen siitä, että juoksin tarpeeksi lujaa ja mulla oli offia. Tosin kun tulin pyörälle, ne yrittivät, mutta mä kerkesin pois ennen kuin sain osumia. 2) iPodin uudet kuulokkeet olivat omituinen kokemus juostessa.

Hommasin siis uudet kuulokkeet, kun iPodin omat ei pysy korvissa ja ne toiset painoi ikävästi korvalehteen. Näistä on sanottava, että hyvin pysyvät. Eikä satu, vaikka laittais noi korviin ja menis kyljelleen sängyssä. Eli ts. ei haittaa nojaamista erinäisiin asioihin esimerkiksi junassa tai lentokoneessa. Lisäksi toi "keräämisjutska" on nerokas. Siihen voi keriä tuota johtoa niin, että johto on täsmälleen oikean pituinen omaan tarkoitukseen ja eipä muuten mene niin solmuunkaan toi johto, kun suuri osa siitä, on tuossa kerällä. 

Niin ja huippua oli tietysti myös se, että paketin mukana tuli kolme vaihtoehtoa tuoksi korvan sisälle meneväksi osaksi, joten pystyi valitsemaan sen, mikä parhaiten sopi oman korvan kokoon. Mä käytän tuota isointa, mutta esimerkiksi veljelläni on kuulemma käytössä se keskikoko. 

Sinänsä tuollainen ratkaisu on jännä, että noi päässä tuntuu vähän siltä kuin olis korvatulpat korvissa. Musan kyllä kuulee, mutta eipä sitten ulkomaailmaa. Ja juostessa sellainen outo havainto, että kuulee myös "kehonsisäiset äänet". Eli esimerkiksi sen, kun jalka tömähtää maahan. Siis sillai jännästi. Lisäksi juostessa aiheutuu ilmeisesti ääntä tuon muoviosan hankaamisesta korvakäytävässä ja senkin kuulee. Se on vähän samantyyppinen ääni, kuin miltä kuulostaa korvan kaivaminen sormella. Se oli jonkin verran pettymys, koska se osittain meni musan päälle. Pitää kokeilla ensi kerralla, poistaisko volumen lisääminen tän haitan. On nää paremmat, kuin mitkään mun vanhoista kuulokkeista, mutta näihin "uusiin ääniin" on vähän tottumista.

Tuosta kuvasta näkee kuinka vähän nuo siis tulevat korvan ulkopuolelle. Ja kun tässä iPodista on nyt puhe, niin mun on sanottava, että on kolme asiaa, mitä ilman en enää voisi elää. 1) Läppäri 2) puhelin 3) iPod. Pari ensimmäistä on ihan selvät, mutta iPod. Se on vaan miljoona kertaa parempi kuin yksikään mp3-soitin. Se on vaan niin kätevä ja en enää kuuntele musaa ollenkaan mitään muuta kautta, kuin iPodilta. Se, että siihen pikkuvärkkiin mahtuu kaikki omistamasi musa ja että siihen voi tehdä lähes loputtomasti erilaisia soittolistoja ja soittaa sitten niitä siten, että kappaleet tulee satunnaisessa järjestyksessä. Se on jotain, mihin mun muut soittimet ei pysty. Tai no tietokone pystyis, mutta tietokonettahan ei voi pitää taskussa. Ipod classickaan ei 160 Gt kapasiteetistaan huolimatta ole liian iso taskuun tai laukkuun. Ja iPod nano 8 Gt:n kapasiiteetillaan yhdistettynä pieneen ja kevyeen kokoon, on ihan optimaalinen kaveri liikuntasuorituksiin.

 Jos kuuntelen musaa jossain muualla kuin kotona tai kun luen illalla kirjaa sängyllä, on iPodiin kytkettynä nappikuulokkeet. (olis katsokaa niin rankkaa raahautua sängystä räpläämään musaa tänne työpöydän luo, kun on kerran löytänyt sängystä hyvän asennon) Sitten muissa tilanteissa kotona iPod on kytkettynä mun tietokoneen kaiuttimiin. Todennäköisesti ostan jossain vaiheessa oman telakan iPodille ja pistän tuon cd-soittimen ja cd-levyt jossain laatikossa varastoon. 

Yksi iPod-telakka vastaa paremmin mun oikeaa musiikin kulutusta kuin cd-soitin ja cd-pinot. Lisäksi yksi iPod-telakka istuu paremmin mun minimalistiseen makuun, kuin nuo muut hässäkät.

Mulle musiikki on todella tärkeä osa arkea ja mä säätelen sillä monesti mun mielialoja. Tälläkin hetkellä kuuntelen iPodilta fiilistely-nimistä soittolistaa ja tuntuu asteen paremmalta tämä blogin kirjoittaminen. Silloin kun mä teen töitä, mä kuuntelen klassista ja jotenkin jaksan paremmin. Jos luen fantasiakirjaa, kuuntelen rauhallista-soittolistaa, jolle olen koonnut nimensä mukaisesti kaikkea rauhallista, eniten siellä on elokuvamusiikkia. Treenaamiseen on oma soittolistansa pienellä iPodillani ja joskus puolestaan tekee mieli kuunnella metallia. Ja jotenkin esimerkiksi sunnuntaina oli tosi kiva hetki, kun kävin juomassa cappuccinon kahvilassa ja istuskelin siinä itsekseni, luin Keskipohjanmaata ja taustalla soi Adelen Someone like you. Tosi yksinkertainen arjen hetki, mutta silti niin ihana. (äiti, en pyytänyt sua mukaan/ kertonut edes tästä sulle, koska halusin a) maksaa itse juomani b) ottaa tosiaan vain sen juoman enkä mitään leivosta, ku on tää juhannushaaste menossa)

Tähän loppuun vielä parin päivän sapuskat.

Sunnuntai:

- aamupala: 1 dl mustikoita, partista ja 1 tl kookosöljyä

- välipala: kuppi cappuccinoa

- lounas: annos kaalipaistosta

- iltapala: proteiinipatukka, vähän pähkinöitä, juustoa

Maanantai:

- aamupala: 1 dl mustikoita, partista ja 1 tl kookosöljyä

- lounas: grillikylkeä ja bearnisekastiketta

- iltapala: proteiinijuoma maitoon

Päivät 82 ja 83

Nyt on kyllä ollut vaikeat kaksi päivää. Oon selvinnyt sortumatta, mutta vaikeaa se oli. Ensinnäkin perjantaina menimme veljen kanssa tutkimaan mitä "suurmarkkinoilla" oli. Ne oli tosi pettymys ja ikävää oli sitten se, että niistä mulle laukesi ankara herkkuhimo. Siellä kun aurinkoisella torilla pyöriskeli ja kauppiaat tarjoaa vohvelia, metrilakuja ja jäätelökojujakin oli, niin tekihän se mieli. Eli bongattu huono ehdollistuma: kaupungilla ollessa tekee kesällä mieli ottaa jätski. Muina aikoina tekee mieli mennä "kahville" ja ottaa joku leivos siihen kylkeen. Huoh. 

Noh, siinä sitten kärvisteltiin loppupäivä ja illalla pyrin välttämään vahinkoja menemällä äidin kanssa parin tunnin kävelylle. Nyt lauantaina puolestaan haasteena oli tää ilta. Katsottiin äidin ja veljen kanssa 5 jaksoa Game of Thronesin ekalta tuotantokaudelta ja nämä vetivät siinä jäätelöä vieressä. Ei siinä muuten, mutta ku se äidin syömä jäätelö olis ollut hyvänmakuista... Teki niin tiukkaa. Mutta selvisin taas. 

Tässä on joku juttu, että perjantaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin herkuista pidättäytyminen on jotenkin tosi vaikeaa. Muuten arkipäivät menee lentämällä ilman ongelmia. 

Perjantain ruuat:

- aamupala: 1 dl mustaherukoita, partista, pellavansiemeniä ja 1 tl kookosöljyä

- lounas: annos kaalipaistosta

- iltapala: proteiinijuoma maitoon + omena kuorineen

 Lauantain ruuat:

- aamupala: 1 dl mustaherukoita, partista, pellavansiemeniä ja 1 tl kookosöljyä

- lounas: savulohta, lämpimiä kasviksia ja bearnisekastiketta

- iltapala: loput lohesta ja vähän juustoa

Juhannushaastetta siis nyt takana 5 päivää ja vielä 12 edessä. Vaikeita päiviä jäljellä 4. En tajua miten tää voi aikuiselle olla näin vaikeeta pitää herkuttelut kurissa. Onhan lapsillekin karkkipäivänsä ja jos ne suoriutuu niistä, niin miksi aikuiselle itsensä hillitseminen on näin vaikeaa? 

Ja jotkut on aina sanomassa, että syö kunnolla (tai syö tarpeeksi rasvaista ruokaa) niin ei tee mieli herkkuja. No siitä ei varmasti oo kyse, nimittäin tänään on varmana tullut tarpeeksi rasvaa ruuasta. Eikä ruuan määräkään ole mikään minimaalinen ollut. Tää on varmaan enemmänkin psykologinen juttu. Sitä tietää, että herkuista tulee nautintoa ja ihmisluontohan on nautinnonhaluinen. Harmi, ettei vielä ole rahaa "sijaisnautintoihin" esimerkiksi hieronnassa käymisen tms. muodossa. Tällä hetkellä varmaan nautinnollisin asia mikä on toteutettavissa päivittäin, on piikkimatolla makaaminen. Rauhallista ja rentouttavaa musaa vaan soimaan iPodista ja siinähän köllötät :D Onneksi on edes jotain.

Ja onneksi on myös takana edes yksi hyvä hetki, jota muistella. Mähän en ole koskaan ollutkaan hoikka, joten en tiedä miltä se tuntuu, mutta tosiaan oli aika kiva hetki, kun viimeisimmässä työhaastattelussa jakkupuku istui aika hyvin eikä puristanut läheskään niin paljon, kuin jakkupuvut yleensä puristavat. Se oli ihan kiva fiilis, kun tiesi, että se ei enää ole niin makkarankuori kuin se joskus oli ja jollain tavalla sitä oli ihan eri tavalla itseluottamustakin siinä tilanteessa, kun ei tarvinut murehtia makkaroitansa. Toivottavasti tulee lisää hyviä hetkiä jahka projekti etenee!

Päivät 80 ja 81 + suurin pudottaja

Juhannushaaste eli tavoite päästä juhannukseksi -12 kiloon, etenee toistaiseksi hyvin. Vielä ei ole tullut mitään mahdottomia haikailuja herkkujen perään, mutta viikonloppuhan on vasta edessä ja viikonloput on mulle aina niitä vaikeimpia. Siksi varmaan uskoinkin pystyväni näin pitkään haasteeseen. Koska tähän väliin mahtuu vain kaksi viikonloppua :D Arki kyllä menee omalla painollaan, etenkin jos tekee näin, miten olen tällä viikolla tehnyt, eli käyttää pari tuntia iltaisin liikuntaan. 

Keskiviikon ruuat:

- aamupala: 1 dl mustikoita, partista, pellavansiemeniä ja 1 tl kookosöljyä

- lounas: 200 g possunpihvi, maustevoita ja salaattia (jäävuorisalaattia, paprikaa, tomaattia ja vähän mozzarellajuustoa)

- iltapala: 75 g graavilohta ja omena kuorineen

Torstain ruuat:

- aamupala: 1 dl mustikoita, partista, pellavansiemeniä ja 1 tl kookosöljyä

- lounas: 200 g possunpihvi, maustevoita ja salaattia (jäävuorisalaattia, paprikaa, tomaattia ja vähän mozzarellajuustoa)

- iltapala: 75 g graavilohta ja omena kuorineen

Mun lautaset ei tosiaan oo kovin isot, niin teen yleensä noin, että lautanen täyteen salaattia, syön ne pois ja sitten vasta lautaselle se liha. 

Liikuntojen suhteen ajattelin pitää tämän viikon kevyempänä, mutta vain tehon suhteen, en määrän. Niinpä nyt ei ole ollut yhtään juoksutreeniä, mutta olen kävellyt jo 24 kilometriä ja pyöräillyt 34 kilometriä tälle viikolle. Näistä päästäänkin sujuvasti seuraavaan aiheeseen.

Suurin pudottaja nimittäin pyörii taas maikkarilla ja ilmeisesti jaksoja esitetään arkisin 18.00. Tai ainakin ma-to, en tiedä vielä tuleeko se huomennakin kuudelta. Jaksot kuitenkin näkee myös katsomosta. 

Suurimmasta pudottajasta oli Keskipohjanmaassa ihme arvostelu. Että taas niitä läskejä aletaan kiusaamaan jne. Ihmetytti enemmän kuin vähän tuollainen arvio. Siis sinne pääseminen on monelle unelmien täyttymys. Minäkin menisin jos vain olisi mahdollisuus. Tiedän nimittäin, että tuollaisilla boot-campeilla pystyy ihmeisiin. Minä olin vuonna 2004 kaksi viikkoa Ruotsissa Army Cadet Exchange-vaihdossa. Yleensä puhun siitä "armeijavaihtona", koska en tiedä sille parempaakaan nimitystä. Se oli ehdottomasti yksi elämäni parhaista jutuista ja se oli myös rankin. Esimerkiksi yhtenä päivänä meidän piti ensin pyöräillä 50 km, sitten meloa 20 km ja lopuksi juosta 10 km. Kaikki tämä putkeen. Sitten nukuimme yön teltassa ja poljimme aamulla takaisin kasarmille, en tiedä kuinka pitkän matkan, mutta oli silläkin pituutta. Kahden viikon ajan melkoista höykkyytystä, esim. joka aamu oli "brack", mikä tarkoitti lähinnä lihaskuntotreeniä luutnantin määräämään tahtiin. 

Tuon ACE:n jälkeen mä menin vielä suoraan lentokentältä viikoksi partioleirille (Tarus 2004) ja kotiin kun lopulta pääsin, niin olin laihtunut kokonaiset 10 kiloa. Ja ne pysyivät poissa 2 vuotta. Menisin milloin tahansa uudestaan. Olisin vaikka valmis maksamaan (ja paljon), että pääsisin uudestaan. Niinpä ymmärrän hyvin, miten iso jättipotti on päästä mukaan suurimpaan pudottajaan.

Se on kovaa työtä ja suuren osan ajasta tekee todella kipeää ja on varmasti todella nälkä. Mutta niin se on tosielämässäkin. Jos haluat laihtua, joudut kestämään kipua ja epämukavuutta. Aika paljon itseasiassa. Epämukavuutta esim. siitä, että et voi syödä herkkuja. Pahimmillaan joudut kieltäytymään herkuista, samalla kun muut syövät niitä vieressäsi. Epämukavuutta pitää sietää myös nälän muodossa, jos laihdutuskeinosi on sellainen, että sinulla on ajoittain nälkä. 

Kipua joutuu sietämään liikunnan muodossa. Parhaimmillaan enimmän osan ajasta liikunta ei satu, mutta on aina niitä hetkiä, kun se sattuu. Itsekin pyöräilin tänään 34 km eli kaksi kertaa ympäri sellaisen 17 kilometrin lenkin. Jälkimmäisellä kierroksella vasempaan polveen ja vasempaan sääreen alkoi sattua. En tiedä miksi, mutta vihloipa nyt kuitenkin. Ja tää on vaan ajoittaista kipua, jonka kanssa pitää vaan elää jos haluaa laihtua. Joskus on lihakset maitohapoilla ja sehän tunasee. On myös ollut tilanne, kun olin veljeni kanssa juoksulenkillä ja oma sykkeeni oli 195 (kohtuu lähellä rajaa "mä kuolen just"-tunteelle) ja veljeni juoksee edellä ja sanoo "hop hop, jalkaa toisen eteen". Mutta mä jatkoin, koska oli, ja on, aina jatkettava, jos haluaa tuloksia. Ne, jotka luovuttaa, ne ei onnistu. Ne, jotka on laiskoja ja mukavuudenhaluisia, ei onnistu.

Mulle suurin pudottaja ei ole mikään läskien nöyryytys ohjelma. Se on ohjelma, joka antaa aika realistisen kuvan siitä, miten paljon töitä pitää tehdä. Se on ohjelma, jossa on nähty hienoja tsemppauksia ja hienoja muutoksia. Se on mulle tosi motivoiva ohjelma ja aina katsottuani jakson, mulla on sellainen olo, että nyt liikkumaan! 

Lisäksi tästä uusimmasta tuotantokaudesta välittyy aika tärkeä viesti. Ylipaino on oikeasti terveydelle vaarallista. Ekassa jaksossa niiden piti juosta 1,6 kilometriä ja se yksi veti itsensä niin piippuun, että joutui viikoksi sairaalaan! Se ensin juoksi ja lopulta ryömi ja sitten siltä lähti taju. Eikä se edes ollut mikään isoin osallistuja (siellä oli muistaakseni 4 joiden paino oli yli 180 kiloa). Sitten toinen, se siellä sanoi, että ei hänellä ole 2-tyypin diabetesta, johon lääkäri sitten totesi, että on sinulla. Se tyyppi ei tiennyt diabeteksestaan, koska se on joskus oireeton. Ja ilmeisesti hoitamattomaan diabetekseen kuolee. 

Yhdellä tyypillä oli niin paljon läskiä (olikohan aloituspaino 216 tms.), että sillä läski painoi mahalaukun sisältöä takaisin ruokatorveen ja jopa keuhkoihin. Hyi. Ja puhumattakaan kaikesta siitä, mitä sanomatta jätettiin liittyen esim. siihen, miten noiden nivelet jaksaa tuota painomäärää. Mullekin lääkäri sanoi silloin, kun mun jalka hajos, että mun pitää laihduttaa, koska nivelet ei kestä. Ja mulla oli silloin ylipainoa "vain" 30 kiloa ja olen lisäksi harrastanut ahkerasti liikuntaa koko elämäni ajan. 

Laihduttamaan monesti lähdetään aivan muista syistä kuin terveyssyistä. Näin tein myös minäkin. Mutta minun mielestäni on välillä hyvä saada muistutusta myös siitä terveyspuolesta.

Mielenkiintoinen fakta muuten tuli ilmi ensimmäistä kertaa suurimman pudottajan historiassa (nyt siis menossa 8. kausi). Nyt nimittäin mainittiin, kuinka paljon kaloreita ne syö ja kuinka paljon ne kuluttaa. Trumpettien pärinää.... Ne syö 1200 kaloria vuorokaudessa ja pyrkii kuluttamaan 6000 kcal (naiset) tai 8000 kcal (miehet)!!!!! Siis miettikää mitkä luvut! Vuorokaudessa. Toi ruuan määrä ois muuten ok, mutta tuolla kulutuksella... mahtaa olla nälkä. Verrokiksi kerrottakoon, että minun VIIKON liikunnalla kuluttamani kalorit ovat yleensä noin 3000-luokkaa. Yksi 6 km juoksulenkki kuluttaa vähän alle 700 kcal, 17 km pyöräily noin 800 kcal, 12 km kävely noin 900 kcal ja tänään meni 1100 kcal kun pyöräilin 34 km. Äkkiseltään noita lukuja laskettuani, ne tyypit liikkuu siellä Suurin pudottaja-farmilla yli 12 tuntia päivässä.

Suosittelen kyllä erittäin lämpimästi katsomaan kyseistä ohjelmaa. Sieltä tulee aika paljon faktaa ja samalla myös näkee, mihin tiettyjen valintojen tekeminen voi johtaa. Mihin johtaa se, että luovuttaa. Mihin johtaa se, että vetää herkkuja naamaan. Ja ennen kaikkea, mitä kaikkea voi saavuttaa, jos on valmis tekemään ihan helvetisti töitä asian eteen. 

***

ps. lisäsin tuohon sivuun tuollaisen pienen "trickkerin", josta näette missä mä meen oman urakkani kanssa. Lisään edelleen tuonne edistymissivulle maanantai-aamujen tulokset, mutta tuota mä päivitän sitä mukaa, kun saavutan uusia "ennätyksiä".