Ensinnäkin on todettava, että ihan mielettömän huippua, että kerrankin on maanantaina alhaisin paino! Mua välillä niin harmittaa, että joku keskiviikko-torstai on yleensä alhaisin lukema painossa ja sitten tapahtuu viikonloppu... ja tänne kirjataan vähemmän edistystä. Mutta nyt tosin asiaa korjaa toi vasemman laidan kani-ticker, johon mä päivitän aina uusimman ennätykseni.
Juhannushaastetta takana tällä hetkellä tämä päivä mukaan lukien 7 päivää ja hyvin menee. Viikonloppu oli vaikeampi, mutta selvisin siitä ja tämän päivän ruokavalinnoilla tein taas pesäeroa hiilarihimoihin. Toivottavasti tämä viikko onnistuu vähemmillä paineilla, onhan juhannus jo paljon lähempänä :D Ja mä hommasin värkit kinkkukiusauksen ja lassakan tekemiseen, hyvät pääruuat aina osaltaan ehkäisee repsuiluja. Kuten myös sovitut liikuntatreffit. Veli tekee nyt pari päivää töitä koko hereilläoloaikansa, joten mä sovin tiistaille kävelytreffit kaverin kanssa ja keskiviikkona mennään äidin kanssa maauimalaan (eli uimahallin ulkoaltaaseen) vesijuoksemaan, jos ei sada vettä tai ole ukkonen.
Liikunnoista puheenollen. Tuossa on viime viikon suoritukset. Oli aikomus pitää kevyempi viikko, koska oli jo niin monta intensiivistä viikkoa takana. Lopulta viikko jäi kevyemmäksi myös määrien suhteen, mutta ajallisestihan tuossa meni 8 tuntia, joten ei sinänsä haittaa, että kertoja oli vain neljä.
Tuossa ei myöskään ollut nyt yhtään rankkaa liikuntaa. Ja siksi mä olinkin vähän ihmeissäni, kun tänään oli 6 km juoksulenkin keskisyke 182. Luulis, että viikon tauon jälkeen olisi suorastaan lentänyt, mutta ei. Oli niin rankkaa, että teki mieli jopa vaihtaa kävelyksi välillä. Aattelin sitten vaan kovasti sitä suurimman pudottajan treenaajan Jillianin ohjetta "Unless you puke, faint or die, keep going on". Eli suomeksi niin kauan kuin et oksenna, pyörry tai kuole, jatka vaan. Taas oikein malliesimerkki siitä, että laihduttamisessa tarvitaan hieman sisua.
Ja lenkistä puheenollen, kaksi huomiota: 1) ei hyttyshyökkäyksiä, ilmeisesti johtuen siitä, että juoksin tarpeeksi lujaa ja mulla oli offia. Tosin kun tulin pyörälle, ne yrittivät, mutta mä kerkesin pois ennen kuin sain osumia. 2) iPodin uudet kuulokkeet olivat omituinen kokemus juostessa.
Hommasin siis uudet kuulokkeet, kun iPodin omat ei pysy korvissa ja ne toiset painoi ikävästi korvalehteen. Näistä on sanottava, että hyvin pysyvät. Eikä satu, vaikka laittais noi korviin ja menis kyljelleen sängyssä. Eli ts. ei haittaa nojaamista erinäisiin asioihin esimerkiksi junassa tai lentokoneessa. Lisäksi toi "keräämisjutska" on nerokas. Siihen voi keriä tuota johtoa niin, että johto on täsmälleen oikean pituinen omaan tarkoitukseen ja eipä muuten mene niin solmuunkaan toi johto, kun suuri osa siitä, on tuossa kerällä.
Niin ja huippua oli tietysti myös se, että paketin mukana tuli kolme vaihtoehtoa tuoksi korvan sisälle meneväksi osaksi, joten pystyi valitsemaan sen, mikä parhaiten sopi oman korvan kokoon. Mä käytän tuota isointa, mutta esimerkiksi veljelläni on kuulemma käytössä se keskikoko.
Sinänsä tuollainen ratkaisu on jännä, että noi päässä tuntuu vähän siltä kuin olis korvatulpat korvissa. Musan kyllä kuulee, mutta eipä sitten ulkomaailmaa. Ja juostessa sellainen outo havainto, että kuulee myös "kehonsisäiset äänet". Eli esimerkiksi sen, kun jalka tömähtää maahan. Siis sillai jännästi. Lisäksi juostessa aiheutuu ilmeisesti ääntä tuon muoviosan hankaamisesta korvakäytävässä ja senkin kuulee. Se on vähän samantyyppinen ääni, kuin miltä kuulostaa korvan kaivaminen sormella. Se oli jonkin verran pettymys, koska se osittain meni musan päälle. Pitää kokeilla ensi kerralla, poistaisko volumen lisääminen tän haitan. On nää paremmat, kuin mitkään mun vanhoista kuulokkeista, mutta näihin "uusiin ääniin" on vähän tottumista.
Tuosta kuvasta näkee kuinka vähän nuo siis tulevat korvan ulkopuolelle. Ja kun tässä iPodista on nyt puhe, niin mun on sanottava, että on kolme asiaa, mitä ilman en enää voisi elää. 1) Läppäri 2) puhelin 3) iPod. Pari ensimmäistä on ihan selvät, mutta iPod. Se on vaan miljoona kertaa parempi kuin yksikään mp3-soitin. Se on vaan niin kätevä ja en enää kuuntele musaa ollenkaan mitään muuta kautta, kuin iPodilta. Se, että siihen pikkuvärkkiin mahtuu kaikki omistamasi musa ja että siihen voi tehdä lähes loputtomasti erilaisia soittolistoja ja soittaa sitten niitä siten, että kappaleet tulee satunnaisessa järjestyksessä. Se on jotain, mihin mun muut soittimet ei pysty. Tai no tietokone pystyis, mutta tietokonettahan ei voi pitää taskussa. Ipod classickaan ei 160 Gt kapasiteetistaan huolimatta ole liian iso taskuun tai laukkuun. Ja iPod nano 8 Gt:n kapasiiteetillaan yhdistettynä pieneen ja kevyeen kokoon, on ihan optimaalinen kaveri liikuntasuorituksiin.
Jos kuuntelen musaa jossain muualla kuin kotona tai kun luen illalla kirjaa sängyllä, on iPodiin kytkettynä nappikuulokkeet. (olis katsokaa niin rankkaa raahautua sängystä räpläämään musaa tänne työpöydän luo, kun on kerran löytänyt sängystä hyvän asennon) Sitten muissa tilanteissa kotona iPod on kytkettynä mun tietokoneen kaiuttimiin. Todennäköisesti ostan jossain vaiheessa oman telakan iPodille ja pistän tuon cd-soittimen ja cd-levyt jossain laatikossa varastoon.
Yksi iPod-telakka vastaa paremmin mun oikeaa musiikin kulutusta kuin cd-soitin ja cd-pinot. Lisäksi yksi iPod-telakka istuu paremmin mun minimalistiseen makuun, kuin nuo muut hässäkät.
Mulle musiikki on todella tärkeä osa arkea ja mä säätelen sillä monesti mun mielialoja. Tälläkin hetkellä kuuntelen iPodilta fiilistely-nimistä soittolistaa ja tuntuu asteen paremmalta tämä blogin kirjoittaminen. Silloin kun mä teen töitä, mä kuuntelen klassista ja jotenkin jaksan paremmin. Jos luen fantasiakirjaa, kuuntelen rauhallista-soittolistaa, jolle olen koonnut nimensä mukaisesti kaikkea rauhallista, eniten siellä on elokuvamusiikkia. Treenaamiseen on oma soittolistansa pienellä iPodillani ja joskus puolestaan tekee mieli kuunnella metallia. Ja jotenkin esimerkiksi sunnuntaina oli tosi kiva hetki, kun kävin juomassa cappuccinon kahvilassa ja istuskelin siinä itsekseni, luin Keskipohjanmaata ja taustalla soi Adelen Someone like you. Tosi yksinkertainen arjen hetki, mutta silti niin ihana. (äiti, en pyytänyt sua mukaan/ kertonut edes tästä sulle, koska halusin a) maksaa itse juomani b) ottaa tosiaan vain sen juoman enkä mitään leivosta, ku on tää juhannushaaste menossa)
Tähän loppuun vielä parin päivän sapuskat.
Sunnuntai:
- aamupala: 1 dl mustikoita, partista ja 1 tl kookosöljyä
- välipala: kuppi cappuccinoa
- lounas: annos kaalipaistosta
- iltapala: proteiinipatukka, vähän pähkinöitä, juustoa
Maanantai:
- aamupala: 1 dl mustikoita, partista ja 1 tl kookosöljyä
- lounas: grillikylkeä ja bearnisekastiketta
- iltapala: proteiinijuoma maitoon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti