Juhannushaaste eli tavoite päästä juhannukseksi -12 kiloon, etenee toistaiseksi hyvin. Vielä ei ole tullut mitään mahdottomia haikailuja herkkujen perään, mutta viikonloppuhan on vasta edessä ja viikonloput on mulle aina niitä vaikeimpia. Siksi varmaan uskoinkin pystyväni näin pitkään haasteeseen. Koska tähän väliin mahtuu vain kaksi viikonloppua :D Arki kyllä menee omalla painollaan, etenkin jos tekee näin, miten olen tällä viikolla tehnyt, eli käyttää pari tuntia iltaisin liikuntaan.
Keskiviikon ruuat:
- aamupala: 1 dl mustikoita, partista, pellavansiemeniä ja 1 tl kookosöljyä
- lounas: 200 g possunpihvi, maustevoita ja salaattia (jäävuorisalaattia, paprikaa, tomaattia ja vähän mozzarellajuustoa)
- iltapala: 75 g graavilohta ja omena kuorineen
Torstain ruuat:
- aamupala: 1 dl mustikoita, partista, pellavansiemeniä ja 1 tl kookosöljyä
- lounas: 200 g possunpihvi, maustevoita ja salaattia (jäävuorisalaattia, paprikaa, tomaattia ja vähän mozzarellajuustoa)
- iltapala: 75 g graavilohta ja omena kuorineen
Mun lautaset ei tosiaan oo kovin isot, niin teen yleensä noin, että lautanen täyteen salaattia, syön ne pois ja sitten vasta lautaselle se liha.
Liikuntojen suhteen ajattelin pitää tämän viikon kevyempänä, mutta vain tehon suhteen, en määrän. Niinpä nyt ei ole ollut yhtään juoksutreeniä, mutta olen kävellyt jo 24 kilometriä ja pyöräillyt 34 kilometriä tälle viikolle. Näistä päästäänkin sujuvasti seuraavaan aiheeseen.
Suurin pudottaja nimittäin pyörii taas maikkarilla ja ilmeisesti jaksoja esitetään arkisin 18.00. Tai ainakin ma-to, en tiedä vielä tuleeko se huomennakin kuudelta. Jaksot kuitenkin näkee myös katsomosta.
Suurimmasta pudottajasta oli Keskipohjanmaassa ihme arvostelu. Että taas niitä läskejä aletaan kiusaamaan jne. Ihmetytti enemmän kuin vähän tuollainen arvio. Siis sinne pääseminen on monelle unelmien täyttymys. Minäkin menisin jos vain olisi mahdollisuus. Tiedän nimittäin, että tuollaisilla boot-campeilla pystyy ihmeisiin. Minä olin vuonna 2004 kaksi viikkoa Ruotsissa Army Cadet Exchange-vaihdossa. Yleensä puhun siitä "armeijavaihtona", koska en tiedä sille parempaakaan nimitystä. Se oli ehdottomasti yksi elämäni parhaista jutuista ja se oli myös rankin. Esimerkiksi yhtenä päivänä meidän piti ensin pyöräillä 50 km, sitten meloa 20 km ja lopuksi juosta 10 km. Kaikki tämä putkeen. Sitten nukuimme yön teltassa ja poljimme aamulla takaisin kasarmille, en tiedä kuinka pitkän matkan, mutta oli silläkin pituutta. Kahden viikon ajan melkoista höykkyytystä, esim. joka aamu oli "brack", mikä tarkoitti lähinnä lihaskuntotreeniä luutnantin määräämään tahtiin.
Tuon ACE:n jälkeen mä menin vielä suoraan lentokentältä viikoksi partioleirille (Tarus 2004) ja kotiin kun lopulta pääsin, niin olin laihtunut kokonaiset 10 kiloa. Ja ne pysyivät poissa 2 vuotta. Menisin milloin tahansa uudestaan. Olisin vaikka valmis maksamaan (ja paljon), että pääsisin uudestaan. Niinpä ymmärrän hyvin, miten iso jättipotti on päästä mukaan suurimpaan pudottajaan.
Se on kovaa työtä ja suuren osan ajasta tekee todella kipeää ja on varmasti todella nälkä. Mutta niin se on tosielämässäkin. Jos haluat laihtua, joudut kestämään kipua ja epämukavuutta. Aika paljon itseasiassa. Epämukavuutta esim. siitä, että et voi syödä herkkuja. Pahimmillaan joudut kieltäytymään herkuista, samalla kun muut syövät niitä vieressäsi. Epämukavuutta pitää sietää myös nälän muodossa, jos laihdutuskeinosi on sellainen, että sinulla on ajoittain nälkä.
Kipua joutuu sietämään liikunnan muodossa. Parhaimmillaan enimmän osan ajasta liikunta ei satu, mutta on aina niitä hetkiä, kun se sattuu. Itsekin pyöräilin tänään 34 km eli kaksi kertaa ympäri sellaisen 17 kilometrin lenkin. Jälkimmäisellä kierroksella vasempaan polveen ja vasempaan sääreen alkoi sattua. En tiedä miksi, mutta vihloipa nyt kuitenkin. Ja tää on vaan ajoittaista kipua, jonka kanssa pitää vaan elää jos haluaa laihtua. Joskus on lihakset maitohapoilla ja sehän tunasee. On myös ollut tilanne, kun olin veljeni kanssa juoksulenkillä ja oma sykkeeni oli 195 (kohtuu lähellä rajaa "mä kuolen just"-tunteelle) ja veljeni juoksee edellä ja sanoo "hop hop, jalkaa toisen eteen". Mutta mä jatkoin, koska oli, ja on, aina jatkettava, jos haluaa tuloksia. Ne, jotka luovuttaa, ne ei onnistu. Ne, jotka on laiskoja ja mukavuudenhaluisia, ei onnistu.
Mulle suurin pudottaja ei ole mikään läskien nöyryytys ohjelma. Se on ohjelma, joka antaa aika realistisen kuvan siitä, miten paljon töitä pitää tehdä. Se on ohjelma, jossa on nähty hienoja tsemppauksia ja hienoja muutoksia. Se on mulle tosi motivoiva ohjelma ja aina katsottuani jakson, mulla on sellainen olo, että nyt liikkumaan!
Lisäksi tästä uusimmasta tuotantokaudesta välittyy aika tärkeä viesti. Ylipaino on oikeasti terveydelle vaarallista. Ekassa jaksossa niiden piti juosta 1,6 kilometriä ja se yksi veti itsensä niin piippuun, että joutui viikoksi sairaalaan! Se ensin juoksi ja lopulta ryömi ja sitten siltä lähti taju. Eikä se edes ollut mikään isoin osallistuja (siellä oli muistaakseni 4 joiden paino oli yli 180 kiloa). Sitten toinen, se siellä sanoi, että ei hänellä ole 2-tyypin diabetesta, johon lääkäri sitten totesi, että on sinulla. Se tyyppi ei tiennyt diabeteksestaan, koska se on joskus oireeton. Ja ilmeisesti hoitamattomaan diabetekseen kuolee.
Yhdellä tyypillä oli niin paljon läskiä (olikohan aloituspaino 216 tms.), että sillä läski painoi mahalaukun sisältöä takaisin ruokatorveen ja jopa keuhkoihin. Hyi. Ja puhumattakaan kaikesta siitä, mitä sanomatta jätettiin liittyen esim. siihen, miten noiden nivelet jaksaa tuota painomäärää. Mullekin lääkäri sanoi silloin, kun mun jalka hajos, että mun pitää laihduttaa, koska nivelet ei kestä. Ja mulla oli silloin ylipainoa "vain" 30 kiloa ja olen lisäksi harrastanut ahkerasti liikuntaa koko elämäni ajan.
Laihduttamaan monesti lähdetään aivan muista syistä kuin terveyssyistä. Näin tein myös minäkin. Mutta minun mielestäni on välillä hyvä saada muistutusta myös siitä terveyspuolesta.
Mielenkiintoinen fakta muuten tuli ilmi ensimmäistä kertaa suurimman pudottajan historiassa (nyt siis menossa 8. kausi). Nyt nimittäin mainittiin, kuinka paljon kaloreita ne syö ja kuinka paljon ne kuluttaa. Trumpettien pärinää.... Ne syö 1200 kaloria vuorokaudessa ja pyrkii kuluttamaan 6000 kcal (naiset) tai 8000 kcal (miehet)!!!!! Siis miettikää mitkä luvut! Vuorokaudessa. Toi ruuan määrä ois muuten ok, mutta tuolla kulutuksella... mahtaa olla nälkä. Verrokiksi kerrottakoon, että minun VIIKON liikunnalla kuluttamani kalorit ovat yleensä noin 3000-luokkaa. Yksi 6 km juoksulenkki kuluttaa vähän alle 700 kcal, 17 km pyöräily noin 800 kcal, 12 km kävely noin 900 kcal ja tänään meni 1100 kcal kun pyöräilin 34 km. Äkkiseltään noita lukuja laskettuani, ne tyypit liikkuu siellä Suurin pudottaja-farmilla yli 12 tuntia päivässä.
Suosittelen kyllä erittäin lämpimästi katsomaan kyseistä ohjelmaa. Sieltä tulee aika paljon faktaa ja samalla myös näkee, mihin tiettyjen valintojen tekeminen voi johtaa. Mihin johtaa se, että luovuttaa. Mihin johtaa se, että vetää herkkuja naamaan. Ja ennen kaikkea, mitä kaikkea voi saavuttaa, jos on valmis tekemään ihan helvetisti töitä asian eteen.
***
ps. lisäsin tuohon sivuun tuollaisen pienen "trickkerin", josta näette missä mä meen oman urakkani kanssa. Lisään edelleen tuonne edistymissivulle maanantai-aamujen tulokset, mutta tuota mä päivitän sitä mukaa, kun saavutan uusia "ennätyksiä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti