Nyt on kyllä ollut vaikeat kaksi päivää. Oon selvinnyt sortumatta, mutta vaikeaa se oli. Ensinnäkin perjantaina menimme veljen kanssa tutkimaan mitä "suurmarkkinoilla" oli. Ne oli tosi pettymys ja ikävää oli sitten se, että niistä mulle laukesi ankara herkkuhimo. Siellä kun aurinkoisella torilla pyöriskeli ja kauppiaat tarjoaa vohvelia, metrilakuja ja jäätelökojujakin oli, niin tekihän se mieli. Eli bongattu huono ehdollistuma: kaupungilla ollessa tekee kesällä mieli ottaa jätski. Muina aikoina tekee mieli mennä "kahville" ja ottaa joku leivos siihen kylkeen. Huoh.
Noh, siinä sitten kärvisteltiin loppupäivä ja illalla pyrin välttämään vahinkoja menemällä äidin kanssa parin tunnin kävelylle. Nyt lauantaina puolestaan haasteena oli tää ilta. Katsottiin äidin ja veljen kanssa 5 jaksoa Game of Thronesin ekalta tuotantokaudelta ja nämä vetivät siinä jäätelöä vieressä. Ei siinä muuten, mutta ku se äidin syömä jäätelö olis ollut hyvänmakuista... Teki niin tiukkaa. Mutta selvisin taas.
Tässä on joku juttu, että perjantaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin herkuista pidättäytyminen on jotenkin tosi vaikeaa. Muuten arkipäivät menee lentämällä ilman ongelmia.
Perjantain ruuat:
- aamupala: 1 dl mustaherukoita, partista, pellavansiemeniä ja 1 tl kookosöljyä
- lounas: annos kaalipaistosta
- iltapala: proteiinijuoma maitoon + omena kuorineen
Lauantain ruuat:
- aamupala: 1 dl mustaherukoita, partista, pellavansiemeniä ja 1 tl kookosöljyä
- lounas: savulohta, lämpimiä kasviksia ja bearnisekastiketta
- iltapala: loput lohesta ja vähän juustoa
Juhannushaastetta siis nyt takana 5 päivää ja vielä 12 edessä. Vaikeita päiviä jäljellä 4. En tajua miten tää voi aikuiselle olla näin vaikeeta pitää herkuttelut kurissa. Onhan lapsillekin karkkipäivänsä ja jos ne suoriutuu niistä, niin miksi aikuiselle itsensä hillitseminen on näin vaikeaa?
Ja jotkut on aina sanomassa, että syö kunnolla (tai syö tarpeeksi rasvaista ruokaa) niin ei tee mieli herkkuja. No siitä ei varmasti oo kyse, nimittäin tänään on varmana tullut tarpeeksi rasvaa ruuasta. Eikä ruuan määräkään ole mikään minimaalinen ollut. Tää on varmaan enemmänkin psykologinen juttu. Sitä tietää, että herkuista tulee nautintoa ja ihmisluontohan on nautinnonhaluinen. Harmi, ettei vielä ole rahaa "sijaisnautintoihin" esimerkiksi hieronnassa käymisen tms. muodossa. Tällä hetkellä varmaan nautinnollisin asia mikä on toteutettavissa päivittäin, on piikkimatolla makaaminen. Rauhallista ja rentouttavaa musaa vaan soimaan iPodista ja siinähän köllötät :D Onneksi on edes jotain.
Ja onneksi on myös takana edes yksi hyvä hetki, jota muistella. Mähän en ole koskaan ollutkaan hoikka, joten en tiedä miltä se tuntuu, mutta tosiaan oli aika kiva hetki, kun viimeisimmässä työhaastattelussa jakkupuku istui aika hyvin eikä puristanut läheskään niin paljon, kuin jakkupuvut yleensä puristavat. Se oli ihan kiva fiilis, kun tiesi, että se ei enää ole niin makkarankuori kuin se joskus oli ja jollain tavalla sitä oli ihan eri tavalla itseluottamustakin siinä tilanteessa, kun ei tarvinut murehtia makkaroitansa. Toivottavasti tulee lisää hyviä hetkiä jahka projekti etenee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti