Tänään varmaan suurin uutinen on se, että ylitin taas itseni juoksussa. Juoksin nimittäin tänään ensimmäistä kertaa 12 kilometriä, aiempi ennätys oli 10 km, mutta tuo tämänpäiväinen on siitä erityisen hieno, etten ollut kertaakaan tänä vuonna juossut kymppiä vaan aina pelkästään kutosen kerralla. Että oli hieno fiilis :) Juoksu on kyllä siitä kiitollinen harrastus, että siinä pystyy aika usein ylittämään itsensä.
Minulle erityisiä hetkiä on olleet aiemmin se, kun pystyin juoksemaan ensimmäistä kertaa tunnin putkeen ja sen jälkeen se, kun ensimmäisen kerran juoksin kympin. Minä olen siis juoksun kanssa lähtenyt marraskuussa 2010 siitä, että jaksoin juosta vain 10 minuuttia. Siitä sitten vaan kolmesti viikossa treeni ja joka kerta pyrin juoksemaan vähintään yhtä kauaksi kuin aiemmalla kerralla tai ylittämään itseni. Ja jossain vaiheessa mä vain jaksoin juosta sen kympin.
Tänään oli lämmin aurinkoinen päivä ja lähdin santahakaan vesipullon kanssa sillä mentaliteetilla, että lähden yrittämään 12 kilometriä. Ajatus oli siis, että jos on aivan ylitsepääsemätöntä, niin ainahan voi vaihtaa kävelyyn, mutta lopulta mä jaksoin juosta sen koko toisenkin kierroksen! What a feeling!
Musan säädin tällä kertaa vähän kovemmalle ja se ratkaisi ongelman niistä "uusista äänistä", mistä puhuin aiemmassa postauksessa. Nyt ovat by far parhaat kuulokkeet ever. Ne sulkevat ulkomaailman pois, kuten tekivät ne mun yhdet isot kuulokkeet. Ne pysyvät paikallaan, kuten tekivät ne mun aiemman kuulokkeet, mutta jotka sattuivat korvalehteen. Ja ne ovat pienet, kuten olivat applen alkuperäisetkin, mutta jotka siis eivät pysyneet päässä juostessa/kävellessä.
Juoksusta tulikin sitten virtaa koko päiväksi ja väsäsin kotiin päästyäni lassakaa, venyttelin jalat, kun lassaka oli uunissa, siivosin kämpän ja kävin vielä äidin kanssa vesijuoksemassa illalla.
Toi kaupunkimme uimahalli on kyllä yliveto kesäisin. Mikäs tuolla vesijuostessa, kun voi katsella noita puita ja tasata samalla rusketustaan. Mun ongelmahan on se, että mä rusketun pavuksi välittömästi, jos aurinko vaan vilahtaakin. Niinpä sitten, ku harrastelee paljon liikuntaa ulkona täysin pukeissa, lopputulos näyttää siltä, kuin olisin levittänyt meikkivoiteen päin mäntyä. On siis naama papuna ja muu kroppa niin vaalea, kuin mulla nyt talven jälkeen on. (tosin mun talven jälkeinenkin kroppa on tummempi kuin osalla on ruskettuneena, paskat geenit, minkäs teet.) Nyt on ainakin rusketusrajoista päätellen siis muukin kroppa saanut vähän tasoitusta suhteessa kasvoihin.
Niin ja sitten ne ruoat. (laitan tähän muuten oheen kuvia tuon lassakan valmistamisesta, se jos mikä on ruoka, joka kannattaa osata valmistaa. Niin on hyvää, että nam!)
Tiistaina:
- aamupala: 1 dl mustikoita, partista, pellavansiemeniä ja 1 tl kookosöljyä
- lounas: annos kaalipaistosta
- iltapala: proteiinijuoma maitoon + omena
(lassakan valmistaminen: 1. aloita viipaloimalla kesäkurpitsa, suolaa päälle ja uuniin 200 asteeseen siksi aikaa, että saat pääosin tehtyä tuon sörsselin pannulle. Katso ainesosat ylhäältä kohdasta "karpin ruuat". Kun kaikki muut paitsi juusto ovat pannulla, ota kesäkurpitsat pois uunista ja anna niiden jäähtyä sen aikaa, kun sulatat puolet juustosta tuon mössön sekaan.)
Keskiviikkona:
- aamupala: ei aamupalaa, olin juoksemassa niin kauan, että oli jo lounasaika, kun oli aikaa miettiä ruokaa
- lounas:annos lassakaa
- iltapala: subwayn kanateriyakisalaatti ilman juustoa (myyjän moka ja mun moka, kun en huomannut mainita asiasta. Kaikilla on joskus eka päivä töissä...) ja proteiinipatukka.
Vähäinen syöminen aamulla kostautui siis runsaampana iltasyömisenä.
Lassakan valmistusohjeen jatkoa:
Lado mössö ja kesäkurpitsa siivut vuorotellen vuokaan. Aloita mössöllä. Levyllinen kesäkurpitsaa (eli yksi iso kesäkurpitsa) riittää kahteen kerrokseen. Lopuksi puolet juustosta kuorrutteeksi. Eli kokoonpano vuo'assa alhaalta lukien on mössö, kesäkurpitsa, mössö, kesäkurpitsa, juusto.
Sitten uuniin niin kauksi aikaa, että juusto sulaa ja tummuu vähäsen. Mulla meni 200 asteessa puoli tuntia. Ja voila, siinä on ruoka, jota yksi ihminen syö neljä päivää, kaksi ihmistä kaksi päivää tai yksi perhe kerran. Tästä tulikin mieleen, että mahtaa perheen ruuissa pitäminen olla rankkaa. Sinkku pääsee helpommalla, kun puolen tunnin työtä syö 4 päivää :)
Uunista päästyään lassaka näyttää tältä:
Ja maun puolesta voin taata, ettei tule ikävä pastasta väsättyä lasagnea :) Ekalla kerralla syödessä ei koostumus pysy häävisti kasassa, vaan se on sellaista mössöä, mutta muilla kerroilla (siis jääkaapin ja uunin/mikron jälkeen) pysyy oikein nätisti kuosissaan. Eikä tarvitse kaveriksi ketsuppia, ku sen verran hyvää on itsessäänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti