Veljelleni selitin muistaakseni autossa matkalla Oulusta kotiin, mä oon siitä hassu tapaus, että mä oon koko ajan onnellinen, vaikka periaatteessa mulla olis elämässä aihettakin olla onneton. Jos ihmiseltä kysyy, mikä on tärkeintä, aika nopeasti tulee terveys. Hep, menetetty. Tai ainakin sen osalta, että on hermovamma, jonka paraneminen on niin hidasta, että laskin olevani 70-vuotias, kun se ois taas kondiksessa. No entäs kuinka korkealle teidän arvoasteikossa menee työpaikka? No sitäkään mulla ei ollut ja silti jotenkin olin perusonnellinen.
Mä oon onnekas siinä suhteessa, että mä oon onnellinen tosi pienistä
jutuista. Ja vaikka moni niistä onkin materiaa, niin hei, ne on jo
mulla. Mä en koko ajan keskity siihen mitä haluan, vaikka mullakin on
sellainen lista asioista mitä haluan (esim. macbook pro, järkkäri ja
yhteensopivat tyylikkäät huonekalut). Mä oon suunnattoman onnellinen
esimerkiksi mun kauniista astioista. Eli joka kerta kun mä syön tai
juon, mä katselen mun astioita ja oon tosi onnellinen, että ne on niin
kauniita.
Samaten lähes joka kerta lenkille lähtiessäni mä mielessäni iloitsen siitä, kuinka ylikätevä mun pienempi ipod on. Niin ja oon aivan syvästi rakastunut tähän mun turkoosiin trenssiin. Oonkin varmaan ainoa joka ei ole harmitellut kylmää kesäkuuta. Mullehan se sopii kuin nenä päähän, koko ajan on ollut sopiva sää pitää ulkona trenssiä!
Verratkaa muuten tuossa ylhäällä olevaan kuvaan. Vyö on nyt kolmannessa rivissä reikiä ja mun mielestä muutenkin vähän solakampi olemus :) Olin myös huomaavanani niistä polttareissa otetuista kuvista, että pienentymistä näkyy. No paras onkin, ku kohta on 12 kiloa lähtenyt :D
Tuossa kuvassa on myös vasta itseleikattu otsatukka. Siinä on säästänyt ihan miljoonasti rahaa, kun osaa itse leikata sen. Ja mä oon tosi tyytyväinen tuohon hiusratkaisuun. Mä oon suurimman osan elämästäni ollut ilman otsista ja se ei passannut mulle yhtään, ku mulla on niin korkea otsa. Onnen aihe myös siis se, että on löytänyt toimivan hiustyylin ja osaa itse ylläpitää sitä.
Uskon vakaasti, että hyväntuulinen ja onnellinen ihminen vetää puoleensa hyviä juttuja. Niin nimittäin kävi mullekin. Isossa ja pienessä mittasuhteessa.
Puhuin aiemmin siitä iPod-telakasta, mikä mun on pitänyt hommata jo vuosia. Vaan missään ei oo ollut sopivaa ja tarpeeksi nättiä. Ja tadaa, tiistain veljeni veti Oulun asunnossaan esiin oman ipod-telakkansa ja sanoi, että saan sen määrittelemättömäksi ajaksi lainaan, kun hän ei itse sitä tarvi, kun hän kuuntelee aina musaa tietokoneelta. Mä sain siis täydellisen iPod-telakan ihan ilmaiseksi!
Katsokaa nyt sitä. Niin yksinkertainen. Niin kaunis. Siinä on valkoistakin, johon mä aion sisustuksessani keskittyä jatkossa. Ja ennen kaikkea iPodin virta ei kulu yhtään ku se on siinä, se itse asiassa latautuu ollessaan siinä. Ja tuosta saa halutessaan suuremman volumen kuin mitä olisi saanut liittämällä iPodin suoraan tietokoneen kaiuttimiin. Harmi, ettei tuota ollut vielä silloin polttaripäivänä. Silloin ois voinut olla tosi jees saada sitä klassista musaa siellä saunassa kovemmalle. Mulla oli nimittäin siellä pukuhuoneen puolella kannettava, johon olin kytkenyt iPodin ja se kuului sitten vaimeasti taustalla sen lasioven läpi
Toinen pieni kohtuu-uusi asia, mistä mä oon onnellinen, on tää muistivihko. Niitä on mulla itse asiassa kaksi, mutta käytän toisen ensin loppuun ennen kuin siirryn toiseen. Mullahan on 3 muuten identtistä käsilaukkua, jotka eroavat väreiltään (ne laukutkin on yksi mun onnellisuuden aihe. Tosi sopivan kokoisia ja kiva kun on eri väreissä, niin saa tehtyä erilaisia asukokonaisuuksia). Ja tuo muistikirja on ihan täydellisen kokoinen tuohon pikkutaskuun mahtumaan. Muistikirja tuleekin tarpeeseen nykyisessä tilanteessani, kun elämä on mennyt aika ennalta-arvaamattomaksi. Esim. sen psykologin ajankin niihin työpaikkaan soveltuvuustesteihin jouduin sopimaan istuessani autossa ja tuohon mä sitten puhelun lomassa raapustin sovitun tapaamisajan ja itselleni ohjeet, miten löytää perille. Lisäksi mulla tarttee olla lähellä joku vihko koko ajan, koska ikinä ei tiedä, milloin tulee huippuidea kuin salama kirkkaalta taivaalta. Tänäänkin keksin vahingossa yhden tosi hyvän jutun mun tulevaan työhön liittyen.
Ja siitä päästäänkin sujuvasti siihen isoon asiaan, joka lisää onnellisuutta. Mä nimittäin sain työpaikan! Siis kuinka mahtavaa. Oman alan työpaikka, mun titteli on tästä lähtien lakimies työttömän sijaan. Ja palkka on oikein bueno. Siis suurin palkka mitä mä oon ikinä saanut, oli joskus lukion aikana, kun olin kaupungilla kesällä ja kuukausipalkka oli 800 euroa kuussa. Sen jälkeen olin 6 vuotta opintotuella ja nyt 3 kk työmarkkinatuella. Niihin nähden juristin alkupalkkakin (mikä se siis ensimmäisten 4 kk ajan on) on todella loistava. Nyt mä voin viimeinkin alkaa lyhentämään niitä mun "tarvitsen"- ja "haluan"-listoja.
Ensin varmaan kerään itselleni jonkun puskurirahasumman tilille ikäviä yllätyksiä varten. Sitten tarttee maksaa autolaina isälle (isä siis ostaa mulle auton, ku työssä tarttee ja mä maksan sen sille sitten takaisin), opintolaina pois, ostaa jossain vaiheessa asunto, käydä näöntarkastuksessa ja siihen liittyen hankkia lähes satavarmasti uudet lasit. Mä en oo käynyt näöntarkastuksessa 6 vuoteen. Niin ja piilarit ois kivat.
Sitten se uusi kannettava, tää mun rausku alkaa olla vähän vanha. Tosin mä meinaan kiintyä tähän, ku nimesin tän rauskuksi. Mun oma raahattava (huom. ei kannettava, vaan raahattava) rausku <3 Mutta macbook pro siis hankintalistalla. Valokuvausta harrastavana järjestelmäkamera on ollut jo vuosia mun "haluan"-listalla.
Ja mitäs muuta. Niin ne huonekalut. Työpöytäni on ollut mulla yli 20 vuotta. Ja mä sentään oon vasta 25-vuotias! Mun huonekalut on siis kaikki elämän varrella kerättyjä ja ne tosiaan ei sovi yhteen järkevästi, vaan asuntoni on omaan makuuni liian tilkkutäkki. Alan siis pikkuhiljaa yhdenmukaistaa ilmettä juttu kerrallaan.
Nää on tietysti kaikki pitkän ajan juttuja, tarkoitus ei oo tuhlata kaikkia rahoja heti kun niitä tulee, vaan pääpaino on mulla, että nyt alkaa viimeinkin kunnolla säästäminen ja oman talouden ja tulevaisuuden turvaaminen. Mutta on pikkuhiljaa, kyllä tuosta ainakin kolme juttua vois toteuttaa tälle vuodelle. Esim. uudet silmälasit+piilarit, järkkäri ja kannettava. Säästämisen ohessa ja näillä palkoilla pitäis onnistua :)
En voi sanoin kuvailla, miten iloinen mä oon kun sain töitä. Nyt on jotenkin taas toivoa olemassa. Niin toivoa siitä, että saa ajan myötä haluamiansa asioita, kuin myös siitä, että pääsen kiinni työelämään ja kehittämään omaa ammattitaitoani käytännössä! Oon niin onnellinen että oksat pois. Ja tähän päälle se, että oon hoikimmillani vuosiin ja suunta on aina vaan alas. Oon 5 kilon päässä siitä, että olisin hoikempi kuin kertaakaan 10 vuoteen!
Ja tän mammuttipostauksen loppuun taas ruokalistat... :D
Torstai:
- aamupala: 1 dl vadelmia, proteiinijuoma veteen (partis oli homeessa)
- lounas: grillikylkeä
- ei iltapalaa
Perjantai:
- aamupala: 1 dl vadelmia, partista
- lounas: 75 g graavilohta, omena kuorineen, subwayn kanateriyaki-salaatti (tiedän, tiedän, 3. kerta tälle viikolle, mutta tuli ex tempore yhteiset lounastreffit kaupungilla veljen kanssa)
- iltapala: valkohomejuustoa
Lauantai:
- aamupala: 1 dl vadelmia, partista
- lounas: savulohta, jäävuorisalaattia, vesimelonia, creme bonsour cuisinea
- iltapala: loput savulohesta ja salaatista, cashew-pähkinöitä
(kirsikat ei liity nyt mitenkään näihin ruokiin, mutta mä söin niitä tässä aiemmin viikolla ja tuo kuva oli "käyttämättä" ja halusin tähän loppuunkin vielä jonkin kuvan.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti